###SYYSSISSIEN loppuviikko to-su####

Odotus palstalla oli myös viesti peikkoäetiltä, että poikavauva on syntynyt! Onnea myös sinne!

Ihanasti jälleen alkanut tämä aamu - Neiti nukku ihanat unet klo 23-8.30. Siis tietenkin pari kertaa syöden, mutta muuten siis nukkuen.. Mies vielä nous aamulla isomman neidin kanssa lastenohjelmia katsomaan, joten nukuin ruhtinaallisesti.



Nukkumisjärjestelyistä kun kerta oli puhe.. Niin meillä ihan vauva omassa pinnasängyssään. MUTTA ei olisi katastrofi jos vauva vieressäkin olisi :) Tämä nyt vaan on lähtenyt hyvin näinkin. Vauva nukahtaa itsekseen ja syöttöjenkin jälkeen nukahtaa saman tien. Joten.. Ja meidän sänky on kyllä tosi pieni (120 lev.), en mielellään enää vauvaa tähän ottais :/



Paino on täälläkin pudonnut ihan kivasti, 44kg näytti puntari äsken ja viimeisimmilläni painoin 52kg (-8kg) - Ja tasan viikko sittenhän oli synnytys. Tähän se paino sais kyllä pysähtyäkin!! En halua olla ihan niin luikku kun olin ennen raskautta..! Masu on myös melkein hävinnyt, ihan pieni löllönahka löytyy enää :) Nälkä on kyllä mahroton - Oon kyllä suosiolla varustanut jääkaappia helpoilla ruuilla ja välipaloilla, jotta kerkee jotakin syömään ja pitämään itsensä tyytyväisenä.



Tänään meinasimme lähteä ensi kertaa ihmisten ilmoille :) - Eli ihan kauppaan. Mulla on huomenna synttärit ja mies haluaa ostaa mulle uuden kännykän, tarvii siis minut mukaan. (samalla sitten ruokaostoksetkin hoituu) Ihanaa päästä jo pois täältä neljän seinän sisältä - Kauppakin siis voi pelastaa kotiäidin päivän :D



Tälläistä tälle aamulle. Mies onkin tän aamupäivän töissä, isompi pimu on ulkona ja me vauvan kanssa pötkötellään - Pyykkiä oon jo pyöritellyt ja pölyt pyykinyt. Jos jatkais siis touhuja.



Dumle ja typy 1vko!

Syksyistä lauantaiaamua! Neiti nukkuu vaunuissa ulkona, käytiin pikkulenkki, että sain happea haukattua ja neidin nukutettua. Meidän neiti ei nukahda itsekseen (niinkuin ei ole kukaan lapsistamme pienenä), mutta onneksi olen jo oppinut, miten saan hänet nukutettua suht helposti. Illat vaan tuntuvat olevan sellaista äyväämistä rinnalla. Hän haluaa rinnalle, mutta sitten jokin ärsyttää, onko sitten ilmaa masussa tai tuleeko liikaa maitoa kerralla tai jotain. Piiulla oli kai joku ilta ollut samansorttista raivoamista... Eli pari tuntia iltaisin menee semmoisessa vimmassa ja sitten nukutaankin 4-5 tuntia. Osin tuo raivo liittyy varmaan siihen, että neiti on aika väsy siihen aikaan jo ja unen saaminen sen myötä hankalaa. Yöllä sitten vaan ottaa tissiä (yksi tissillinen riittää) ja nukkuu taas 2-3 tuntia. Silloin nukahtaa helposti itse. Hmmm... Nämä vauvat ovat tällaisia arvoituksia aina välillä. On opettelua tämä elämä puolin ja toisin. Mutta kaiken kaikkiaan elämä sujuu täälläkin hyvin. Yöt nukun hyvin (paaaljon paremmin kuin aiempien lasten kanssa) neidin kanssa leveässä sängyssä kahden. Mies siirtyi suosiolla työhuoneeseen ja juoksee sieltä muita lapsia katsomaan, jos yöllä huutelevat. Mulla on siis vauvan kanssa oma valtakunta!



Hassua lukea, kun te seurailette painon kehitystä. Minä en ole käynyt kertaakaan puntarilla viimeisen raskausajan neuvolakäynnin jälkeen. Ei ole käynyt mielessä. Vanhat farkut ovat hyvä mittari masun ja reisien pienenemisestä. Mullakin tuo ruoka maistuu ja kokemuksesta tiedän, että sitä tarvitaan... Mutta tsemppiä kaikille, jotka kamppailee kilojen kanssa. Niitä kyllä ehtii karistaa sitten kun imetys päättyy. Älkää stressatko. Ja dumle, muista syödä kovasti, kun sulla ei tuota vararavintoa ole! =)



Jospa tekis jotain kivoja kotihommia, kun on rauhallista. Tänään mennään iltapäivällä 6-vuotissynttäreille! Synttäreitä taas piisaa!



Voikaa hyvin ja mukavia ristiäisiä niille jotka niitä viettävät! Piiu, milloin teidän tuplajuhlat ovat?



Ja onnea outsalle ja peikkoäetille!!! Tervetuloa tälle puolen!



apinaemo

Outs-ille onnea!!!



kapaloin meidän pojan yöksi, en tiedä auttako. Aika rikkonaisia ne yöt ovat, 1-2 h välein syö. Usein pissa vaatteet märäksi ja sitten vaipan vaihdon jälkeen vielä kakkaa. Fleece kyllä pitää lämpöisenä ja kuivana, siinä mielessä hyvä, mutta poika saa jotenkin kädet vapaaksi, ja muistan että esikoisellä myös kädet olivat vapaat, niin oli tyytyväisempi. En kyllä ymmärtä miten itse niin vähillä unilla pärjän ja kauanko jaksan, mutta päivä kerrallaan. Olen kai ainut täällä palstalla joka ei tunne itsensä onnelliseksi??? En tiedä onko se masennusta, ei oikein usko. Mutta odottelen vaan että vauva olis jo ainakin 6kk vanha... Huhhh-valitusta taas.



Imetyspaitoja on 3kpl, lähinna sitten ne päällä kun on vieraita. Muuten ihan tavalliset vaatteet... Boob on kyllä hyvä mun mielestä, hintansa väärrtti ja saa niitä käytettynä ja myöhemmin taas myyntiin.



Painoa en ole mittaillut, mutta vanhat vaattet ovat päällä. Maha hävinnyt, mutta sellainen pehmoine nahka on jotenkin. Kai sitten joskus on aloitettava vatsanlihastien kiinteytys. Vanhana kilpa-urheilijana tiedän että kyllä ne tulevat noepasti kuntoon jos vaan jaksais jotain tehdä...



Kateellisena luen että jotkut vauvat nukahda itsekseen?? Meillä iltaisin se raivo-aika ja tankkaus. Joskus kelpaa tissi, joskus ei, on hereillä joa 4-5 tuntia... Mutta silti ei nuku pidempään kun 2-2,5 tuntia...

Silmäkin ikävästi rähmii pojulla, mutta neuvolasta vaan sanotiin että putsaus riittä.



Imettämään taas, kewa ja poika 2,5vko

Poikamme syntymä

Lapsemme laskettu aika oli 30.9. Silloin heti aamulla tunsin pieniä supistuksia. Pitkin päivää supistuksen voimistuivat. Illalla noin seitsemän aikoihin totesimme että anopin on parasta hakea yöpymistavaransa kotoa ja jäädä meille yöksi. Kävin suihkussa ja puuhailin kotitöitäni. Noin klo 22.30 supisteli niin että päätimme lähetä sairaalaan. Sairaalassa olimme n. klo 23 ja siitä päädyimme synnytyssaliin klo 24. Olin silloin noin 3 cm auki. Sain pian epiduraalin, joka tällä kertaa onnistui hyvin ja sain siitä nopeasti apua. Samoin oksitosiinia laitettiin pitkin yötä. Minulla on ollut edellisissä synnytyksissä ongelmia vauvan sydänäänien kanssa. Niin tässsäkin. Tosin poikamme sydänäänet laskivat vain kerran ja palautuivat huomattavasti nopeammin kuin sisartensa. Tästä jäi hyvä mieli. Edellisistä synnytyksistä muistan suuren pelon; nouseeko syke, nouseeko syke.

Noin klo 5 aamulla kätilö totesi: ¿Alan uskoa alatiesynnytykseen.¿ Se nosti mielialaani hurjasti. Kuuden jälkeen aamulla aloittelimme ponnistusta. Ehdin ponnistaa kahdeksan minuuttia ennen syntymää. Itseltäni meni kyllä usko, että tuleeko vauva ulos vai ei. Kolmesta suusta mies ja kätilöt vakuuttelivat, että hyvin menee ja kyllä vauva tulee. Ihanaa oli itse nähdä ensimmäisenä, että syntynyt lapsi oli poika. Hetken virvoittelun päästä hän päästi ensi huutonsa. Voi, miten kaunis ääni! Sitten sainkin ruttuisen ukkoni rinnalleni. Mitat olivat 3820/52.



Kätilö kutsui paikalle lastenlääkärin koska vauvalla oli jonkinlainen patti niskassa. Lastenlääkäri tarkasti lapsen ja kertoi arvailunsa patin luonteesta. Muuten poika voi hyvin. Tarkastuksen jälkeen sain lapsen syömään rintaa. Siinä hän maiskutteli ja söi reippaasti. Mieheni kävi wc:ssä ja kun hän tuli takaisin kysyin häneltä; ¿Hengittääkö poika?¿ Mies murahti:¿ Älä nyt viitti, totta kai.¿ Sitten huoneeseen tuli hoitaja pukemaan lasta. Hän kumartui lapsen äärellä ja minä kysyin että ¿Katsos nyt onko hän kunnossa?¿ Silloin hän sieppasi pojan ja meni lastenhoitohuoneeseen. ¿Onpas hän kalpea!¿ Sitten kätilö otti vauvan ja juoksi pois. Ovella hän huusi: ¿Lastenlääkäri!¿ Sitten me jäimme miehen kanssa odottamaan¿.. Odotimme aikamme ja kohta tuli toinen kätilö synnytyssaliin. Hän kertoi että poikamme oli viety vastasyntyneiden teholle ja hengitti siellä avustetusti. Poika siis hengitti! Se oli hyvä uutinen siinä vaiheessa. Taas odottelimme jonkin aikaa. Pian saimme kuulla, että pojan vointi oli vakaa ja saamme lähteä häntä katsomaan. Kävin suihkussa ja pukeuduin. Pyörätuolilla minut työnnettiin teholle ja siellä pieni mies oli tehohoitokaapissa antureiden ja mittareiden keskellä. Hyvää oli se että hän hengitti jo itse. Hän oli itse tempaissut hengitysmaskin kasvoiltaan. Siitä asti hän onkin sitten hengitellyt itse. Tästä eteenpäin hän oli ensimmäisen vuorokauden teho-osastolla, josta hän siirtyi vastasyntyneiden osastolle ja lopulta ensin ¿lomalle¿ vierihoitoon ja lopulta luokseni vierihoito-osastolle. Poika on tutkittu tarkasti joka suunnasta. On otettu verikokeita, ultraääntä sydämestä, aivoista ja keuhkoista. On magneettikuvattu ja röntgenkuvattu. Mitään hengityskatkon selittävää ei ole löytynyt, eikä liioin hengityskatkoksen aiheuttamia vaurioita. Niskassa oleva patti on ilmeisesti hyvälaatuinen ¿nestepatti¿ joka hoidetaan myöhemmin.



Nyt yritämme opetella elämään ilman jatkuvaa pelkoa. Yritämme elää normaalisti ilman hälytyspatjoja tai jatkuvaa tsekkausta. Olen tavattoman kiitollinen siitä että mieheni oli paikalla tuossa alun säikähdyksessä. Ilman hänen läsnäoloaan olisin tullut hulluksi. Uskon, että nyt taas kerran tiedämme paremmin mikä on meille tärkeätä. Samoin tiedän minne korvamerkitsen mielessäni meidän maksamamme verorahat. Teholla ja vastasyntyneiden osastoilla tehdään ihmeitä. Ja ihmiset siellä ovat uskomattoman empaattisia ja ammattitaitoisia. Ajattelen heitä maanpäällisinä enkeleinä minunkin pojalleni.



Nyt haisee kakka!

terv peikkoäet ja Asmo 6 pv

Taitaa olla jo parempi onnitella tälle puolelle kun lähes kaikilla nyytti on jo kotona tai vähintään hyvää vauhtia matkalla!

Aika kiirettä o n pitänyt joten en ole koneella ehtinyt juuri käymäänkään. Hassua miten paljon lapsonen voikaan viedä sitä aikaa! Ja kuitenkin nukkua suurimman osan päivästä vielä tässä vaiheessa.. Siivoamista ja pyykinpesua sun muuta, siina kai se sitten?? Tuntuu tosiaan että päivät menevät hurahtamalla ohi!! Meidänkin pikkumies on jo yli 2 viikkoinen ja tuntuu että kaveri olis reilustikin kasvanut (??). Keskiviikkona on neuvola joten siellä sen sitten näkee. Maitoa tulee, jopa vähän liiankin vauhdilla aina välillä. Ja kun pieni erittäin ahne mies sitä sitten imee oikein raivolla niin väärään kurkkuunhan sitä menee tämän tästä. Ilmeisesti olis hyvä ensin vähän lypsää johonkin kippoon ne isoimmat suihkut??



Yöt menee kohtuullisen hyvin täällä. pari herätystä yössä, välillä vain yksi. Tosin kahden-neljän välillä jätkä haluisi kovasti seurustellla ja känisee ja vikisee sitten sen pari tuntia ja välillä parkuu niin että pakko ottaa sängystä syliin. Tuo tunti-pari on tosi kurja aika, mutta muutenhan meidän yöt on ihan luksusta kun syöntiväli on väliin lähes 6 kin tuntia.



Ristiäiset päätettiin pitää 3.11. Ihan kiva pitää jo niinkin pian, kyllähän poitsu nimen tarvii sit virallisestikin. Luka Markus on ja pysyy nimenä. kolmatta nimeä viel mietitään että mennäänkö kahdella vai keksitäänkö joku hyvä nimi kolmanneksi.



Vaakaan en menis kyllä vielä, mutta arvaus on että mulla olis pudonnu ainakin 15 kiloa, mahdollisesti jo 20. Mutta siis mullahan tuli melkein se 30. Omat vaatteet menee jo melkein kaikki, farkut ja suorat housut eivät vielä mahdu kunnolla. Mutta enpä ole päässyt viel kaikista nesteistäkään eroon. Lähellekään kaikki kengät eivät mahdu vieläkään. Ja esim reisistä alaspäin on vieläkin aika pinkeänä turvotuksesta. Mutta tänään alkoivat nesteet kadota käsistä, jippii!! Sormus meni ekaa kertaa ilman isompaa väkivaltaa sitten toukokuun (toki pientä työntämistä sai nytkin käyttää). Naama mulla on ollut kapea jo melkein viikon. Ei siis enää leveää nenää eikä paksunpaksuja huulia. Heh, huulet olis voinu jäädäkin =). Ja kun viel eilen kävin kampaajalla värjäämässä sen kauhujuurikasvun niin nyt on kyl niin turhamainen olo. Pitkästä aikaa sitä tuntee olevansa jo melkein kaunis. Toki toi mahan lölläke on viel melko iso ja leikkaushaavakin tuntuu monessa kohtaa. Voi kun pääsiskin tekeen vatsalihasliikkeitä vaan kun maltettava on 3 kk. Ekaa kertaa elämässä mä en tollaisessa asiassa uskalla niskuroida. Pakko totella lääkäriä ettei tulevat (jso luoja suo) raskaudet vaarannu. Nosteluita en osaa välttää, mut uskon että se on pitkälti tuntemusten mukaan. Vaikka nostaisinkin jotain 15 kiloista niinkuin vaikka kummipoikaa niin enhän mä riuhdo enkä revi, vaan nostan tasaisesti.

Nyt tuo pikkuinen tuolla ääntelee siihen malliin että taas saa mennä! Kivaa viikonloppua kaikille!



Colis ja Luka

Peikkoäet, onnea myös teille. Teillä oli sitten aikas reissu, mutta pääasia, että kaikki on kunnossa. Onneksi miehesi oli mukana. Mukava kuulla myös maitohamsterista. :)



Nukkumispaikoista oli juttua. Meillä herra nukkuu omassa sängyssä meidän sängyn vieressa ( ei ole kiinni meidän sängyssä) ja esikoinen 4v nukkuu omassa sängyssä, omassa huoneessa. Meillä on vierekkäiset huoneet yläkerrassa ja neidin huoneen ovi on laitettu lukkoon, kun hänen huoneesta on ovi meidän huoneeseen, niin joutuu aina siis kulkemaan meidän huoneen kautta, jos vaikka yöllä lähtee johonkin. No, onneksi ei ole unissa kävelijä, ainakaan vielä...



Meillä siis tänään oli ristiäiset ja iiro on aina iiro, mutta nyt meillä iirosta tehtiin Eetu Ensio Nikolai. Eetu oli oikein kiltisti koko toimituksen ajan ja sitten vielä reilu puoltuntia oli mekkonsa kanssa, kun piti kuvia ottaa, yksistään ja potrettina... Onneksi se on nyt sitten ohi. Poika sai kummilusikan, syntymätodistusrullan johon kaiverrutan kaikki tiedot ja laitan kastetodistuksen ja sitten kehyksen johon saa kuvan ja käden ja jalan jäljen. Rahaakin pikkusen tuli, että se pesämunakin sitten on jo. Nyt herra nukkuu oikein tyytyväisenä. Äitillä stressi on ohi ja masu täynnä kakkua, kahvia ja kaikkea muuta hyvää... Nyt sitten vain opetellaan puhumaan...Eetu, Eetu... :) Opettelu onkäynnissä, mutta ketään ei kuitenkaan sätitä jos iiroksi poikaa " haukkuu" .



Eilen illalla jätin ristiäisjärjestelyt vähäsen vielä kesken, kun meinasin, että laitan kellon yöllä herättämään, kun näen kuinka Eetu herää yöllä syömään... Poika heräs 3 aikaan ja en laittanut sitten kelloa herättää, kun meinasin, että herätys on auttamattomasti 6 viimeistään7... Kuinka ollakkaan. Kaikki posootti tonne 9 asti. Eli poika nukku sujuvasti 6 tuntia. Tuli sitten pikkusen kiirus aamulla, kun oli liinoja vähän silittämättä, lattiaa pesemättä, kaikki oli niin kuin niin puoli tiessä kuin vain voi olla. No, hyvin ehdittiin kuitenkin. Vieraat saapui sillä aikaa, kun minä tissitin ja puin vaatteet itselle päälle ja sitten tulikin jo pappi. Kaikki kastamiset riitti vaikka voileipäkakku meinasi loppua, mutta jäi sitä sitten kuitenkin pikkusen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin ja mitä juhlapukuun tuli...en siis kokeillut kyseistä riepua ennen juhlia, mutta kyllä kuitenkin mehtui hyvin. Mulla oli siis sama mekko esikoisen ristiäisis ja sen jälkeen en ole sitä käyttänyt. Kansallispukua kun en viitti laittaa ristiäisiin, kun siinä on pikkusen hankala tissittää ja tulee ihan sika kuuma...



Mutta nyt vielä pikkusen kahville ja kakulle ennen kuin poika herää tuolta syömään...



vm78 ja Eetu tänään 4 vkoa



Ajatella, että herra on jo 4 vkoa, kyllä se aika vaan menee nopsaan, Piiuko sitä ihmetteli samaa. 4 vkoa sitten urakka oli jo takana ja Eetu oli reilu 6 tuntia vanha... Voi kun sitä tuoksua saisi purkkiin... :)

Oli tuo Coliskin linjoilla samaan aikaa. Kiva kuulla...



Vaa´alla käyntiin en ollut mitään laittanut. Kävin synnytyksen jälkeen kohta puoliin, mutta en muista kuinka oli paino pudonnut taisi olla kiloa vaille lähtö, mutta nyt en ole uskaltanutkaan käydä, kun noita herkkuja uppoo oikein urakalla. Nyt pitäisi ruveta käymään lenkillä. Tänään ajattelin jo mennä taas, mutta on kyllä niin tyhjä olo, kun nuo bileet on nyt takana, että enpä taida jaksaa...

Voi Peikkoaet, kirjoituksesi saa minut itkemaan liikutuksesta. Voin kuvitella, miten pelastyitte. Onneksi kaikki nyt hyvin.



Oma synnytykseni kaynnistyi pikkuhiljaa viime sunnuntaina, 30 syyskuuta, aamulla. Taisi siina irrota limatulppa, vahan verta ja limaa. Paivan mittaan minua supisteli kohtuullisen saannollisesti, mutta ei kivuliaasti. Iltapaivalla lahdimme ulkoilemaan, ja pakkasin jo sairaalakassin valmiiksi mukaan - ajattelin, etten ehka ehdi enaa takaisin kotiin. Olimme myos varanneet saunan illalla, ajatuksena avittaa synnytyksen kaynnistymista.



Kun paasimme iltakuudelta saunalle, supistukset alkoivat tuntua sen verran, etta pyorsimmekin ovelta ja lahdimme jo sairaalaan. Mulle oli sanottu, etta pitaa tulla ajoissa, silla mulle piti antaa antibiootteja suoneen ennen synnytysta (joku bakteerijuttu, streptokokkikanta joka ei saanut siirtya vauvaan). Kahdeksalta illalla tutkivat, 4 cm auki, eivat paastaneet enaa kotiin.



Jain siis yoksi sairaalaan. Saannolliset supparit, ei kivuliaat, nukuinkin valilla. Kunnes kolmen aikaan yosta supistukset voimistuivat yhtakkia ja niita tuli jo muutaman minuutin valein. Tassa vaiheessa paatin pyytaa epiduraalin, jonka sain noin tunnin karvistelyn jalkeen (tai ainakin se tuntui tunnilta, anestesialaakari tuli sairaalan ulkopuolelta). Tuon tunnin supistukset olivat erittain voimakkaita ja kipeita, ja vapisin niiden valilla kuin horkassa. Onneksi katilo pysyi vierella ja muistutti rentoutumisesta ja hengittamisesta, siita oli paljon apua.



Kun epiduraali alkoi vaikuttaa, olin yhtakkia kuin seitsemannessa taivaassa. Vauva teki tuloaan, mina rauhallinen ja tuskaton. Tuntui ihanalta. Puoli kahdeksalta aamulla vauva syntyi lyhyehkon ja taysin kivuttoman ponnistusvaiheen jalkeen. Synnytyksesta minulle jai kaikenkaikkiaan ihan mahtava muisto, pitkalti epiduraalin ansiosta. Synnytin ykkosen ilman kivunlievitysta, ja siihen vertaan. Oli mahtavaa, kun voi keskittya vauvan tulemiseen rauhassa eika oman valtavan kipunsa kestamiseen ja hallitsemiseen. Samoin talla kerralla auttoi osaava ja tukeva henkilokunta, oma laakari paikalla, katilo ja erikoistunut laakintavoimistelijakin. Suomessa oli aikoinaan vain yksi katilo, osaamaton ja tosi nosso, joka ei tukenut synnyttajaa millaan tavalla.



Eilen vasta kotiuduimme, koska taalla tykkaavat pitaa sairaalassa viisi vuorokautta. Teki kylla hyvaa tuo sairaalassa olo, oli oma huone ja rauha.



Poikamme, nyt siis 5 vrk, on ollut tosi (huolestuttavan?) rauhallinen. Varsinaisia hereillaolokausia ei ole viela ollut oikeastaan ollenkaan, nukkuu ja heraa valilla syomaan. Jonkun kerran pikkuinen on availlut silmiaan ja vahan katsellut, mutta ei pahemmin. Ovatko teidan vauvat myos NAIN rauhallisia? Yoaikaan poika on vahan aktiivisempi, mika lahinna merkitsee sita, etta haluaa olla jatkuvasti tissilla ja jos ei tissilla, rauhoittuu vain minun pikkusormeni suussaan. Valilla tissi-, pikkusormirumbaa kestaa montakin tuntia ilman etta pikkuinen nukahtaa valilla.



Olen valilla ollut huolestunut tasta rauhallisuudesta ja alkanut kuvitella kaikenlaista... miksi meidan aitien pitaa aina olla huolissamme??? Muutenkin olen ollut eilen ja tanaan aika herkkana, itkuisenakin valilla. Tapahtuuko tassa synnytyksen jalkeen jotain hormonitason vaihteluita, jotka saavat aikaan tallaisen olon?

Meidän herra on tänään 4 viikkoinen. Meillä nukutaan kyllä vieläkin. On hän toki jo pikkuisen hereilläkin, mutta mielestäni on ihan normaalia, että vauva nukkuu. Myös meillä siis nukkui koko ajan, kun oli " uusi" . Se on pääasia, että hän kuitenkin itse herää syömään. Anna pikkuisen posoottaa vaan. Nauti itse olostasi ja kerää voimia tulevaan samalla, kun vauva nukkuu.



Itse olin synnytyksen jälkeen todella herkkä. No, olen kyllä vieläkin, että ei täysin nämä hormoonit ole kai vielä mennyt, kun tuntuu, että itku tulee todella herkillä. Oletan siis tässäkin tapauksessa, että on normaalia :) Tänään ristiäisissä sen huomasi oikein hyvin. Tuntui, että ei meinannut itku laantua millään, ja ongelmanahan oli tietysti se, että minähän en itke. ;D



Älä ressaa vaan hoitelehan itseäsi ja vauvaa...

Sopiikohan että jo näin mahakkaana kirjoittelen myös tälle puolelle?? Nimittäin odotus-puolella on ERITTÄIN hiljaista ja tuntuu turhalta kirjoitella sinne itselleen.. 8)



Tosiaankin luultavati viimeinen mahakas viikko alkamassa.. Ei kovin ahdista tämä mahan kanssa elo. Vähän on tullut kipeämpiä supistuksia eilisen ja tämän päivän aikana.. Jospas jotain vaikka alkaisi tapahtumaan..



Oliko tänään jollain ristiäiset? Odotellaan kuulumisia.. 8)

Mukavaa sunnuntaita!!



Fiia 41+1

Oon käyny lukemassa toki kuulumiset mutta en vaan oikein jaksa kirjootella vaikka aikaakin olisi kun mies on vielä saikulla ja auttaa vauvan kanssa.Maanantaina menee sitten taas töihin toivottavsti nyt alkaisi oikeasti paranemaan!

Mullakin auttaneet ne estrogeeni-lääkkeet alapään vaivoihin ja jälkivuotokin loppui nyt viikonloppuna kokonaan.

Joskos meilläkin sitten vaikka kohta puolin alkaisi normaali elämä taas..



Nonnii nyt iski ihan totaallinen black out,että mitäs täällä olikaan kirjoiteltu.

Onnittelut ainakin kaikille nimen saaneille sisseille!

Meillä ne pippalot siis ens la.

Sain juuri vahvistuksen että eräs joka on Amicalla töissä tekee kinkku ja lohi voileipäkakut.mä teen kakun ja leivon pullakranssin,sitten tulee erinlaisia pikkuleipiä (ajattelin kuorruttaa vaaleanpunaisella joitakin keksejä),mies tekee vielä tiikerikakun(ei oo meidän aikana sellaista vielä tehnyt vaikka kehuukin sen olevan tosi hyvää).Noi varmaa riittää meidän ristiäisiin.vieraita tulee vain pakolliset kummit,mummit ja sisarukset perheineen eli 25 kpl.



Mä olin eilen ekaa kertaa erossa vauvasta.Kävin mutsini kanssa jumbossa.Kierrettiin KAIKKI vaatekaupat ja mä en löytänyt MITÄÄN koska olen niin ällöttävän mallinen nykyään että kaikki näyttää KARSEELTA.Paino on 5kg vähemmän kuin ennen raskautta mutta kuitenkin.Maha litistyi ekan 2 viikonaikana(sitä ennen oli tosi iso pallo vielä)Nyt siis pienentynyt mutta nahka tollasta ällö löysää ja eniten v#¤%&taa että mun takapuoli on lätistynyt joten kaikki housut jotka päälle mahtui oli ihan lättäperseitä takaa.Sorry oikeesti tää vuodatus mutta nyt ei naurata.En siis saanu ristiäisiin mitään itselleni joten taidanpa vetäistä äitiysverkkarit ehkäp' ä sitten jalkaani.MURRRRRRRRRRR.Ja ANTEEKSI vielä tää vuodatus.



Vauva meillä tosiaan kasvaa kohisten.oN jo " tosi" isotyttö.Ikää neidillä 1kk ja vaatekoko 60-62.Taitaa painaa jo 5kg ainakin iskän punnituksen mukaan 3280g oli kun syntyi).

Vauva on kyllä niin ihana vaikka ei vieläkään okein kunnorytmiä nukkumiseen ole ja sitten itkettää kun on niin väsy ja vähän on myös vatsavaivoja mutta nämä kitinät kuitenkin vähäisiä.Yöllä syö nykyään 12.00,3.00,6-7.00.Päivällä nukkuu vaunuissa jos vaunut liikkuu.mies onkin nyt kaikkien lasten kanssa kävelyllä.



Nyt täytyy mennä jotakin touhuilee,mistäköhän aloittais,,,



Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Ihan vaan pikaisesti kirjoitan.



Hienon nimen sai poikanne Vm =)



Onneksi teillä peikkoäet lopulta kaikki hyvin!! Kyllä varmasti säikähditte tuollaisesta.



Mulla vähän harmittaa kun maitoa ei vielä tule... :/ Oliko jollain sitä ongelmaa ja mitä teille että alkoi herumaan?? Annan kyllä mahd. usein rintaa vauvalle, mutta siinä käy yleensä niin että imee sitä jonkin aikaa, sitten nukahtaa kun sieltä ei tule mitään. Ja heti kun otan tissin suusta ja alan nostaa vauvaa muualle nukkumaan niin hän herää ja hirmuinen kitinä alkaa! Ja taas tissi suuhun ja sama homma.. Olen korviketta joutunut antamaan, muutenhan neiti olisi todella nälkäinen!!



Neuvoja kiitos :) Siis millä saan herumaan mammattia ;)



Ikää neidillä kyllä vasta se 3vrk.



Mutta pitää mennä!!



vointeja kaikille :))



outs@ ja neiti ihananinen 3vrk :)



http://www.aijaa.com/v.php?i=1068061.jpg



Kuva neidistä. Kaikki hyvät on miehen puhelimessa, eikä ole niitä koneelle vielä saanut laitettua..

Kiitos palauttesta, tunnen itseni aikamoiseksi hatahousuksi... vai onko niin, etta ihmisen huolten maaran pitaa aina olla vakio... kun on jaikki just mennyt mukavasti ja poika kotiutunut sairaalasta laakarin kehujen saattelemana, eiko minun pida alkaa huolehtia " liiasta rauhallisuudesta" !



Maidon tulosta: on ihan tavallista, ettei maito viela nouse kolmantena paivana, kylla se sielta alkaa herua! minulle painotettiin levon ja riittavan juomisen tarkeytta, ja lapsen laheisyytta ja imemista. kandee varoa, ettei anna liikaa korviketta, kyllainen vauva ei ehka jaksa tai halua imea riittavasti, niin etta maidontuotanto lahtisi kayntiin? Ekan kanssa Kattarilla antoivat tosi varovaisesti lisamaitoa, ihan minimit. Maitoni nousi kunnolla vasta viidentena paivana.



Miten teilla muilla tutin kaytto? Meilla ei ollut tuttia ykkosella, ja koin yorauhoittamisen omalla tissilla aika rasittavaksi. Ajattelin, etta tama toinen voisi oppia tutille (jos siis mitenkaan huolii). Imemisen tarve kun on ihan hurja, enka voi jatkuvasti tissillakaan pitaa. Maitoa paljon, ja on jo monta kertaa oksentanut syotyaan (vauvani on bulimikko). Muutaman kerran on nyt lutkuttanut tuttia, mutta se on kelvannut lyhyen ajan. Miten tutille opetetaan?



Aurinkoisin terveisin.



Jellonamami ja poju 6 vrk

Jellonamami:

Kyllä kuule luulen, että me kaikki äidit olemme aina vähän huolesta solmussa... :) Itse olen mieheltä kysellyt, että oliko esikoinen muka näin ja näin. Itse, kun en muista esikoisen alkuvaiheen vauva ajasta mitään. Lieneekö ollut väsymystä tai sitten masennusta. Tuttia meillä ei ollut esikoisella ja en ole antanut tälle kakkosellekkaan. Kokeilimme kyllä, mutta sitten kuitenkin otimme pois. Tekee sitä ilmaa mahaan ja sitten kuinka käy tissi imemisen ja sitten se opettaminen pois... Eiköhän sille tutille opeteta ihan vaan sillai, että annetaan vaan sitä tuttia.



Mulla oli tissit niin täynnä maitoa, että piti ihan lypsää kaappiin. En kuitenkaan laittanut pakastimeen. Katotaan jos tarvii ennen huomista ottaa käyttöön kaapista, jos ei niin pois sitten. Olisihan siitä kuitenkin mennyt suurin osa liivinsuojiin...nyt on kyllä helpottava olo, kun jäljellä on vain nahkat. ;D



Esikoinen tuli äsken kotiin, kun mies kävi hänet hakemassa. Kävimme aamulla mummulassa ja nti halusi jäädä sinne. Oli kyllä oudon hiljasta, kun nti ei ollut säheltämässä. Kyllä sitten nautinkin siitä. Poika kun nukkui oikein kunnon unet pihalla, niin minä hyödynsin ajan ja silitin. Olisinhan voinut kyllä ajatella itseänikin, mutta silittääkkin piti. (inhoan silittämistä)



Ukko kulta se puhaltaa tontilta lehtiä kasalle, että pääsee akka kultakin pihalle hommiin. Onneksi ei kuitenkaan tarvi mennä haravoimaan, kun omakotitalossa isolla tontilla asustellaan, niin happi loppuu ja raittiin ilman myrkytyksen saa jos koko alueen haravoi. Ei varmastikkaan 3 päivää riittäisi.



Mutta nyt pitää mennä pukemaan mukuloille vaatteet päälle ja sitten sinne pihalle.



Käyhän Fiia täällä vain. Oli tosiaan aikas hiljasen oloista tuolla odotus puolella. Taitaa 3 olla enään jäljellä, jos sitäkään enään.

Eipä tässä paljon enää ehdi koneella notkua :)

Mies on viikonlopun keikkatöissä ja olen siis tyttöjen kanssa kaksin.

Neuvolassa käytiin jo perjantaina ja kaikki oli ok. Vauva oli (4350) melkein sata grammaa yli syntymäpainonsa ja sen tavoittamiseen olisi kuulemma normisti pari viikkoa aikaa. Nyt oli kulunut vasta 6 päivää. Pituuttakin oli jo 56 senttiä. Oma hemoglobiini oli vain 96 ja rautaa pitää popsia kovaa kyytiä. Vauvan vatsa ei vaan taida oikein sulattaa sitä, joten tässä ollaan vähän pattitilanteessa. Tänään olen huomannut että meikäläistä keikuttaa välillä jonkun verran, toivottavasti ei pahene sillä mies on kotona enää vain maanantain ja tiistain.

Vauva on rauhallinen, syö jatkuvasti (tai siltä se ainakin tuntuu). Lisämaitoa joudun antamaan edelleen mutta koko ajan vähemmän. Tänään huomasin että maitoa tulee jo niin että tytöllä tekee tiukkaa että ehtii niellä kaiken- hyvä hyvä!

Rinnat ruvella imettäminen ja öisin tissillä roikuttaminen on tehnyt tehtävänsä.

Sammasta on suussa ja siihen otin jo Daktarin kuurin, samalla sitten pitää voidella omat ryntäät. Ja napasienikin löytyi, napa irtosi muuten tänään mutta tuota valkoista sientä on vielä pohjassa eli sitä pitää putsata. Samat hommat oli esikoisen kanssa joten ei mikään yllätys tämäkään.

Ulkona olemme jo olleet, kaupassa käytiin eilen ja perjantaista lähtien olemme päivällä olleet pihalla jonkun aikaa. Esikoisen vauhtia ei oikein jaksa kaksiossa pitkään ilman ulkoilua ja mikäs on ollut ollessa kun ilmakin on ollut aika kiva.

Perinteistä vauva-arkea siis, aikataulut on vähän hakusessa mutta kait ne tästä aikanaan selviää.

Yöllä vauva nukkuu ekan pätkän 23-noin kahteen ja sen jälkeen sitten onkin tissillä useammin. Onneksi tänään sain itsekin nukuttua kun esikoisen päiväuni-aikaan sattui vauvakin nukkumaan. Ei nuo 5-6 tunnin pätkiin jaetut unet kyllä riitä millään minulle. Enemmän saisi nukuttua kun antaisi vaan korviketta mutten ole sille linjalle halunnut tällä kerralla lähteä. Luotan siihen että tämä loppuu aikanaan, jossain vaiheessa maito riittää tainnuttamaan pidemmäksi aikaa kuin tunniksi.

Nyt lappaamaan esikoisen suuhun puuroa

Mukavaa sunnuntai-iltaa, hrrrr miten kylmää ilmaa loppuviikolle luvataan. Kävin muuten ostamassa eilen Eisbärchenin fleesepussin, siellä näytti olevan mukavan lämmintä sillä vauva nukkui siellä tänäänkin ulkona 1,5 tuntia tosi mukavasti.

Voin siis päivän perusteella suositella

t: Typykkä ja Hermis 8 vrk

Jellinamami mietiskeli vauvan rauhallisuutta. Meillä myös tämä neljäs todella rauhallinen tapaus. Ensimmäiset pari viikkoa vaan söi ja nukkui, joskus pikkuisen tirkisteli maailmaa. Mietin itsekin välillä, et onkohan kaikki hyvin. Nyt kolmiviikkoisena on jo huomattavasti enemmän hereillä ja seurailee ympäristön tapahtumia ihan erilailla.

Tuntuu, että nämä vauvat ovat kerta kerralta rauhallisempia. Esikoinen halusi olla vain sylissä ja nukkui ekat kolme kuukautta vaan viiden minuutin torkkuja.



Tutiin opettamisesta: jostain luin, että tuttia kannattaa tarjota aluksi vauvan ollessa hyväntuulinen. Hmm...itse olen tarjonnut tuttia aina välillä -myös vauvan itkiessä. Jossain vaiheessa ovat sitten ottaneet tutin vastaan ja äkänneet miten sitä syödään. Tämän nelosen kanssa ollaan nyt harjoiteltu kaksi päivää. poika on jo aika hyvin jyvällä hommasta, mutta välillä yökkäilee tuttia pois. Tutista on kuitenkin jo nyt apua nukutuksessa (kun masu on liian täysi tissittelylle). En sitten tiedä onko kovinkin huono asia ehdollistaa vauva nukahtamaan imemisen kera. Tutista luopuminen voi tällöin olla tuskallista. No, mutta hetki kerrallaan.



Ääh...nyt täytyy mennä...