Joululahjat 2007 - lokakuu

...että minulle sanottiin neuvolassa, että joillekin supistukset tulevat alkuun kuukautistyyppisenä kipuna. Sinulla voi siis olla jotain sellaista meneillään. Minulla ei edelleen tunnu missään mitään.



Kielo

yksinkeskustelua ja nostattelen pinoa. Koska lakkouhka on ohi, teimme päätöksen synnyttää VAS:ssa. Pieni mittakaava ja ' pehmeä' synnytys painoi puntarissa sitten enemmän kuin TAYS:n muut mahdollisuudet.



Täällä on niin hiljaista, että mietin, ovatko jotkut teistä jo päätyneet synnyttämään? Aika alkaa osalla jo olla lähellä. Minä olen tänään ' vasta' 36 tasan eli voi vielä olla monta viikkoa edessä...ei vaan millään enää malttaisi varrota.



Kielo

On niin kevyt olo, kun ei tuota lakkoa tullutkaan! Loppu viikko menikin mahdollista lääkkeetöntä synnytystä panikoidessa, nyt voi taas unohtaa synnytyspelot! Sanoinkin heti, että nyt voikin vauva sitten syntyä ihan koska vaan, mutta kyllä mä silti toivon, että tuonne joulukuun puolelle menis! Mutta huomenna siis laskettuun aikaan enää 3 viikkoa...!!!



Tänään oli neuvola ja kaikki on oikein hyvin! Valittelin tuosta viime viikon lääkärikäynnistä ja kyllähän se terveydenhoitaja vähän ihmetteli, ettei lääkäri ollut edes mitannut kohdun korkeutta saati tehnyt sisätutkimusta. Mutta sanoi kuitenkin, ettei heillä ole enää tapana tehdä mitään koko-arviota eikä synnytystapa-arviota, ellei ole mitään syytä epäillä ongelmia. Tähän oli siis tyytyminen.



Vauvalla oli taas reippaat sydänäänet (terkkari sanoi, että on ihan tytön sydämensyke, mutta voipihan tuo silti poika olla...) ja kohtu oli hieman kasvanut, on nyt 34cm. Vauvan pää oli jo kiinnittynyt tuonne alas, eikä kuulemma enää siitä liiku. Mulla oli verenpaineet laskeneet lähes normaaliin, hemoglobiini noussut, vaikka jo viime käynnin jälkeen lopetin raudan: oli nyt 130 (!) ja painokin oli tippunut lähes kilolla viime kerrasta. Eli kaikin puolin oli positiivista kuultavaa!



Kävin eilen vyöhyketerapiassa ja siellä käsiteltiin vähän myös jotain hormonipisteitä ja olisi kuulemma voinut aiheuttaa supisteluja, mutta ei. Tai kyllä kai mulla niitä harjotussupisteluja on ollu kuukausikaupalla, kun vatsa on vähän väliä aivan kova, mutta en niitä tunne muuta ku käsillä kokeilemalla. Parin viikon päästä sitten menen sellaiseen synnytkseen valmistavaan hoitoon, joka saattaa jopa saada aikaan synnytyksen käynnistymisen ja pitäisi helpottaa koko synnytysprosessia. Tiedä sitten, mutta ainakin se rentouttaa ja kaikki keinot on sallittuja...



Ollaan paljon nyt hommattu kaikkea vauvatavaraa ja nyt pitäis suurinpiirtein kaikkea olla - siis kaikkea mitä luulisin tarvittavan ja mitä kaverit ovat kehottaneet hommaamaan. Hoitopöytä kun vielä tulis, niin sais noita tavaroita paikoilleenkin. Kaverilta sain äsken yllättäen ison pinon vaatteita ja niitäpä taitaa nyt olla enemmän ku tarpeeks... Sänky koottiin ja petasinkin sen viikonloppuna jo valmiiksi, siinä se odottaa pienokaista. Pitäisi vielä löytää mieluinen pinnasängynsuoja. Ainiin, pieni toppapukukin sokokselta löytyi :o).



Vauvan vaatteet sairaalasta kotimatkaa varten oon jo myös pakannut ja vähän tehnyt listaa mitä sitä ite pitäs ottaa mukaan. Eli vauva voisi vaikka kohta jo tulla :o)...



Kielokin pääsee nyt rauhassa valmistautumaan synnytykseen, kun ei tarvitse enää miettiä synnytyspaikkaa!! Hyvä! Mäkin olen miettinyt, että joko joku on päässyt tosi toimiin, Pampulalla ja Reetunallahan ei enää ole kuin pari viikkoa laskettuun aikaan...! Mihinkäs Kille on kadonnut?



T: Pumpukka 36+6

Voi video, sanon minä... Viime viikolla kävin torstaina neuvolassa ja kuinka ollakkaan mua aina vaivannut Hb oli noussut ja oli 116 ja siitähän minä olin erittäin iloinen, mutta... Oli sitten verenpaine hieman koholla. Mitattiin neljä kertaa ja ensimmäisellä kerralla 159/98, mutta laittoivat sitten viimeisen mittauksen arvon siihen, joka oli 133/93 eli koholla sekin huomattavasti tuohon alkuraskauteen. Turvotuskin oli plussaa, joten pieni vaara raskausmyrkytykseen olemassa. Nyt sitten pistivät mut erityis tarkkailuun tarkoittaen, että käyn kaks kertaa viikossa neuvolassa. Sanoivat, että jos tulee päänsärkyä tai ylävatsakipuja niin sitten pitää ottaa yhteyttä synnärille ja tehdä niiden neuvojen mukaan.



No mutta ei tässä vielä kaikki. Tänään olin sitten jälleen neuvolassa ja mulla on ollut nyt viikonlopusta asti aina iltaisin ja öisin hirvittävää kutinaa jaloissa, joten sain lähetteen labraan. Nyt sitten katotaan maksa-arvot ja jos ne on koholla niin sehän on merkki hepatoosista, mikä terkkarin mukaan tarkoittaa mahdollista synnytyksen käynnistämistä. No mullahan ei sinänsä ole asian kanssa hätää, koska olen jo viikolla 38, mutta kyllä tuo pistää mietityttämään... Huomenna saan sitten soittaa ja kysyä ton verikokeen tuloksia. Siihen asti elellään jännityksessä. Perjantaina on sit seuraava neuvola ja terkkari sanoikin, että olen nyt heidän erityistarkkailun alla. Kuullosti aika kauhealta.



Vauvan sydänäänet onneksi kuului hyvin ja vauva liikkuu aktiivisesti ja muutenkin tuntuu voivan hyvin. Siitä olen erittäin kiitollinen. Kun vielä tämä mammakin saataisiin kuntoon. Eilen illalla ja tänään aamulla on ollut TOSI paljon kivuttomia supistuksia, että josko se tästä lähtiskin ihan omatoimisesti syntymään. Mullakin ollut sitä menkkamaista jomotusta koko viikonlopun, joten viitteitä mahdolliseen poksahtamiseen on kyllä jo olemassa. Tosin mulla olis pienen pieni toive, että vauva syntyisi jousimiehen horoskooppimerkissä, niin jospa se pysyisi tuolla vatsassa vielä perjantaihin saakka :)



Että tällästä täällä tällä kertaa. Ei kauheen positiivinen mieli, mutta eiköhän se tästä. Ja terkkarin neuvo oli vain, että nyt pitää levätä paljon. Lähdön hetkeä kun ei tiedä niin nukkuminen myös päivällä on enemmän kuin sallittua. Eli me kaikki viimeisillään raskaana olevat saamme aivan rauhassa nukkua milloin huvittaa! Vielä kun voimme :) (kun tuo uni vielä tulis, niin kaikki ois hyvin)



Eli taidan kömpiä sänkyyn lukemaan...



Reetuna 38+1

harmillisia nuo sun oireet! Mua niin pelotti viime viikolla, että oon tällä viikolla samassa tilanteessa... Toivottavasti oireet eivät pahene tai vauva lähtee syntymään ihan itsestään, vaikka näin vähän etuajassa, mutta kyllähän sulla tosiaan nuo viikot jo riittää :o)! Nyt vain kovasti lepäilet! Mäkään en oo enää oikein jaksanu paljon muuta tehdä ku lepäillä, vaikka toisaalta tekis mieli tehä kaikenlaista isompaakin hommaa...

Soittelin nyt noita maksa-arvoja, ja ne olivat ok joten hepatoosiepäilyt on ainakin toistaiseksi pois suljetut. Tosin jokin viimein arvo tulee vasta loppuviikosta, mutta nämä nyt saadut arvot antavat kyllä kuulemma hyvät viitteet. Rasvapurkin kanssa nyt sitten yöt vietän ja rasvailen tarvittaessa jos oikein kutajaa noita jalkoja.



Perjantaina vois ottaa käyttöön kolmen ässän taktiikan, eli siivous, sauna ja seksi, jospa se pikkuinen rupeis sieltä sitten pikku hiljaa syntymään. Tosin tuota siivousta saa kyllä harrastan vähän joka päivä, kun ei jaksa ähkiä ja puhkia kerralla kaikkea. Ja nyt kun saadaan laittaa paikat uuteen kuntoon remontin valmistuttua niin tuota pölyäkin riittää joka paikassa :)



No mutta ryhdyn miettimään millaset verhot ompelisin meidän uuteen makuuhuoneeseen nyt kun mielikin on paljon parempi :)



Reetuna

Tosi kiva kuulla Reetuna, että tuloksesi eivät olleet huolestuttavia! Mutta: jos raskausmyrkytys tulee, älä siltikään huoli. Sairaala käynnistää syynytyksen. Minun ystävälleni kävi sillä tavalla hassusti, että ensin vauvaa pidettiin viikko tolkulla lääkkeillä sisällä, ettei synyisi ennen aikojaan ja sitten yhtäkkiä käynnistettiin, kun raskausmyrkytyksen oireet alkoivat. Synnytys meni parissa tunnissa, eikä ollut mitenkään paha. Jäi siis hyvin positiivinen kokemus.



Minäkin olen miettinyt tuota horoskooppiasiaa :). Jousimies olisi paljon helpompi kuin skorpiooni. Meillä tulisi vielä sitten isäänsä. Meille tosin saattaa kyllä tulla kauris, jos kovin pitkälle menee...no niin. Minulle tulee skorpioonista mieleen edesmennyt koirani. Selitin aina hänen tiukkaa luonnettaan horoskoopilla.



Pumpukka: kerroit pakanneesi vauvan tavarat. Jos vain viitsit, niin voitko listata, mitä olet kerännyt mukaan? Minä olen pakannut vasta oman laukkuni (johon taisi tulla vähän liikaa tavaraa).



Kielo

Mulle on nuo skorppioonit olleet jostain syystä aina tois vaikeita ihmisiä, joten siinä suurin toivo, että syntyisi vasta jousimiehen horoskoopissa. Isäni on myös jousimies ja ollaan aina tultu hyvin toimeen, joten...



Mulla on myös vauvan kassi pakattuna. Oli muuten melko vaikee homma miettiä, että mitä sinne laittaisi. Keleistä kun ei tiedä ja kun ei oo tota lasta ennestäänkään, niin... Ja vaikka on ollut ihan vastasyntyneidenkin kanssa tekemisissä, niin toi pukemispuoli on jäänyt huomioimatta. No mutta vauvan kassista löytyy:

- sukkahousut

- body

- potkuhousut

- sukat

- villahaalari

- kypärämyssy

- lakki

- tumput

- tossut

- toppahaalari

- harsoliina

- ja fleece huopa



Vaippoja on kuulemma sairaalassa yllin kyllin, joten niitä en sitten viitsi ottaa mukaan ollenkaan. Ja kun mies käy kuitenkin päivittäin, niin se varmaan voi tuoda jotain, jos puuttuu. Kunhan muistais ottaa ton haalarin tosta roikkumasta, kun en ole viitsinyt sitä laittaa kassiin turhaa painumaan :)



kiitos Kielo kannustuksesta. Toi käynnistämisen mahdollisuus on tosiaan mullekkin mahdollinen ja en kauheasti sitä pelkää. Pääasia, että vauva saataisiin turvallisesti tähän maailmaan. Johan sitä on niin kauan odotetukin. Meillä kun nuo lapsi haaveet ovat eläneet ajatuksissa neljä vuotta. Muistan niin kuinkan neljä vuotta sitten joulun aikaan mietittiin, että nyt saa lapsi tulla jos on tullakseen. Sitä vaan tietty kuvitteli, et se vaan tulee, mutta eipä se sitten ollutkaan niin helppoa. Nyt siis täytyy olla erittäin kiitollinen tästä olotilasta ja toivoa parasta, että kaikki menee hyvin loppuun asti :) Välillä kun tuntuu, että sitä vain valittaa kaikesta...



No joo, lähden tekemään miehelle ruokaa...



Iloista mieltä kaikille!



Reetuna 38+2

miksi olen elänyt täällä hiljaisuudessa. Meidän ihana vauvelimme päättikin tulla maailmaan jo nyt 4 viikkoa etuajassa.



Meidän poikamme syntyi siis 16.11 viime perjantaina klo 5.31 ja rv oli just 36. Strategiset mitat 49 cm ja paino 2650 g. Kaikki on hyvin sekä vauvalla minulla että miehellä. Eilen kotiuduttiin sairaalasta viikon siellä olon jälkeen.



Kävin siis neuvolassa 15.11. ja kaikki oli kunnossa ja mullahan ei koko raskauden aikana ole ollut mitään ongelmia. Illalla oltiin sitten kavereillea pizzalla ja iltaa istumassa. Yöllä kotona heräsin mennäkseni vessaan ja kun nousin ylös sängystä niin lapsivedet holahti housuihin. Ensimmäinen ajatus oli paniikki, eihän tämä voi nyt alkaa!



Menin vessaan ja huusin miehen tuomaan puhelimen ja neuvolakortin mulle. Soitin naistenklinikan päivystykseen, käskivät seuraamaan tilannetta, jos tulee lisää, niin sitten soitto uudestaan. Puhelun lopetettuani lapsivettä lorisi lisää ja hieman verta. Soitto takaisin ja lähtö Naistenklinikalle. Mies ei uskaltanut ajaa, kun oli juonut viiniä, joten minä sitten ajoin. Eihän mulla ollut supistuksia, ainoastaan lapsivettä lorahteli kiitettävästi housuihin.



Naistenklinikalla laittoivat sitten sydänääni- ja supistusvyöt ja ottivat käyrää jonkin aikaa. Sen jälkeen lääkäri tutki ja ultrasi. Kaikki oli hyvin, paitsi tietty, että lapsivesi oli mennyt. Kohdunkaulaa jäljellä ja kohdunsuu kiinni. Lääkärin ja kätilönkin mukaan viikkoja oli kuitenkin sen verran hyvin (tuolloin 35+6), että synnytystä ei enää estellä. Odotellaan, että se alkaisi itsellään tai sitten pe aamuna käynnistetään, koska lapsiveden menon jälkeen on olemassa tulehdusriski. Minut siirrettiin vuodeosastolle ja mies lähti kotiin. Sairaalaan päästyä mulle iski huoli ja itkuisuudesta ei meinannut tulla loppua. Eihän tässä ihan näin kuulunut käydä!



Yritin sitten nukkua, jonkin verran tuli melko kivuttomia supistuksia. Mies tuli aamulla mun seuraksi osastolle. Tuolloin supistuksia tuli noin 10 min välein, ei kovin kipeitä. Pyysin kuitenkin parasetamolia iltapäivällä ja kävin kuumassa suihkussa ja pidin lämpötyynyä selässä. Auttoivat jonkin verran. Joskus 15.11. klo 17 tienoilla otettiin taas käyriä, joissa näkyi jo supistuksia. Yhden voimakkaan supistuksen aikana vauvan sydänäänet laskivat reilusti ja hälytettiin hoitaja, joka hälytti toisenkin hoitajan. Sydänäänet saatiin nousemaan muutaman minuutin jälkeen, kun olin ollut kontillani sängyllä. Tämän jälkeen lääkäri tuli paikalle ja tutki kohdunkaulan tilanteen, parille sormelle auki.



Sydänäänien laskun takia lääkäri lähetti minut synnytysosastolle, jossa otettiin käyrää koko ajan sekä hoitajat pystyvät seuraamaan käyriä kansliasta käsin. Supistuksia ei tullut juuri ollenkaan. Olin muutaman tunnin siellä ja lähettivät sitten takaisin osastolle odottelemaan noin kello 21 ja mies lähti kotiin. Osastolla pyysin saada jotain kipulääkettä, jotta saisin nukuttua. Sainkin lihakseen jonkin lääkkeen, joka ei auttanut yhtään mitään.



15.11. kerroin yöhoitajalle, että lääke ei auttanut ja supistuksia tulee edelleen 10 min välein ja melko kipeitä. Hoitaja näki mut yhden supistuksen aikana ja sanoikin, että niin näyttää. Sanoi, että otetaan sydän- ja supistuskäyrää ensin hetki ja sitten antaa mulle kipulääkettä. No sydänäänet tippuivat taas kerran yhden supistuken aikana, hoitaja ei voinut antaa kipulääkettä konsultoimatta lääkäriä ensin. Lääkäri oli leikkauksessa, joten ei saanut häntä kiinni. Tämän jälkeen sydänäänet tasaantuivat kunnes yhtäkkiä olivatkin 180 tietämillä ja pysyivät siellä yli 30 minuuttia. Taas tarvittiin lääkärin neuvoja, mutta nyt lääkäri oli uudessa leikkauksessa..... ja supistuksia tuli 10 minsan välein ja tosi kipeinä. Jaksoin vain, kun ajattelin, että tämän loputtua ehdin hetken levähtää ja ollaan aina lähempänä synnytystä.



16.11. klo 1 aikaan sanoin, että nyt tartteen ihan oikeesti jotain. Lääkäriä ei saatu edelleenkään kiinni, mutta nyt hoitaja siirsi minut synnytysosastolle. Soitin miehelle, että voi lähteä tulemaan. Synnärillä hengittelin ensin ilokaasua, joka ei mielestäni auttanut yhtään, ei vienyt kipua pois, pää vaan meni sekasin. Sydänäänet laski taas muutaman kerran parin supistuksen aikana. Kätilön ja lääkärin mukaan tilanne ei vielä ollut huolestuttava, mutta tilanetta piti seurata tarkemmin. Samalla lääkäri kiinnitti vauvan päähän anturin, joka antoi tarkemman ja luotettavammat sydänäänet.



Epiduraali laitettiin josku klo 3 aikaan. Vauvasta otettiin päästä verikokeita hapetusarvoista ja ne olivat hyvät, joten alatiesynnytystä voitiin jatkaa turvallisin mielin. Epiduraali auttoi tosi paljon, samalla alettiin antaa supistuksia lisäävää oksitogeeniä (?), joka saikin kunnon supistuksia aikaiseksi, mutta vauva ei niitä kestänyt vaan sydänäänet laskivat tosi alas. Hormooni lopetettiin ja lääkäri tuli kertomaan, että nyt turvallisinta on tehdä sektio, koska vauva ei kestä supistuksia. Syytä ei tiedetä, ehkä napanuora kaulan ympärillä tms.



Siirryttiin sitten 16.11. klo 5 aikaan leikkaussaliin ja ihana suloinen poikamme syntyi klo 5.31. Ja pojalla oli kaikki hyvin!!! Oltiin onnesta sekaisin miehen kanssa.



Mies lähti vauvan kanssa leikkaussalista, minut kursittiin kasaan ja vietiin heräämöön. Olin heräämössä pari tuntia ja mies tuli jossain vaiheessa seurakseni. Siitä sitten päästiin vuodeosastolle, jossa vauva jo meitä odotteli. Vauvan vointi oli siis niin hyvä, että ei tarvinnut mitään erityisvalvontaa tms.



Päivän ajan vauva oli kanssamme: vaihdettiin vaippoja, minä imetin (vauvalla oli heti oikea imemisote ja -halu!!!!, vaikka oli saanut pullostakin), syötettiin pullosta. Tai siis minä makasin sängyssä vain ja mies hoiti, koska ekana päivänä en saanut nousta sängystä ylös. Loppuiltapäivästä poikamme piti kuitenkin siirtää vastasyntyneiden valvontaosastolle, koska sokeriarvot olivat liian alhaalla ja hänelle piti laittaa sokeritippa.



Valvontaosastolla vauva oli pari vuorokautta ja me kävimme häntä siellä päivisin hoitamassa ja syöttämässä. Parin vuorokauden jälkeen sokerit oli hyvällä tasolla ja sain hänet sitten huoneeseeni. Imetin ja annoin pullosta ensin luovutettua maitoa ja sitten pumppaamaani maitoa kunnes lopulta ainoastaan imetin.



Meidän piti päästä kotiin jo tiistaina, mutta sitten keltaisuusarvo olikin hiukan liian koholla ja hänet laitettiin tiistai-illaksi sinivalon alle. Keskiviikkona eli eilen päästiin sitten kotiin.



Nyt ollaan oltu eka yö kotona ja kaikki tuntuu olevan ihan hyvin. 3 tunnin välein poikaa pitää syöttää. Mun leikkausarpi on vielä hiukan arka, mutta ei suuremmin haittaa elämää paitsi en saa kuukauteen nostaa mitään vauvaa painavempaa.



Tulipas nyt pitkä sepustus ja en tiedä tuliko siitä yhtään järkevä, mutta synnytyksen kulku oli jotakuinkin kuvatunlainen. Hiukan oltiin sekavissa tunnelmissa, kun eihän me tähän oltu osattu vielä varautua, mutta nyt kaikki on kuitenkin hyvin ja meillä on suloinen, terve poikavauva, joka nukkuu tuhisee tuossa äitin vieressä.



Palailen taas, kun kerkiän!

rakkain terkuin Kille



p.s. mulla ei ollut sairaalakassia valmiina ja mies toi mitä ihmeellisempiä asioita.... ei tainnut mies raukkakaan ihan täysin osata ajatella järjellä. Ja juu sairaalassa ei tartte käyttää omia vaippoja vaan siellä on niitä yllin kyllin sairaalassa olon ajaksi.

Vau, mitä uutisia sulla Kille oli!! Tosi paljon onnea pienen pojan syntymän johdosta! Tosi ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja voitte hienosti! Mä olen suorastaan sanaton teidän onnesta, kyllä meinasi kyynelet tulla silmiin kun luin sun ihanaa kertomusta! Kohta meillä kaikilla on sama edessä :o)!



Suurin piirtein samat jutut löytyy meidänkin vauvan kassista ku Reetunalta! Mutta mitä sä Kielo itellesi oot pakannu?? Killehän jo osaisikin sanoa, mitä siellä sairaalassa tarvii (jos ehtii, jaksaa ja malttaa kirjoitella...)!?



Mullakin on aivan ihmeellisiä uutisia (vaikka ei kyllä läheskään niin ihmeellisiä ja ihania ku Killellä :o)!!!): minut on tänään vakinaistettu eli hoitovapaankin jälkeen mulla on siis työpaikka! Mä olen aivan ihmeissäni tuosta, kun päätöstä piti joutua vielä odottamaan useempi viikko...



Iloinen, onnellinen (erityisesti Killen puolesta) ja hämmentynyt Pumpukka 37+1

Voi vitsi! Eipä ois uskonu, kun tänne tulin katsomaan onko uusia uutisia, että Kille on jo synnyttänyt. Vähän ihanaa! Nyt usko siihen, että sitä itsekkin tässä pääsee tosi toimiin alkaa tuntua todellisemmalta. Ja hyvä kuulla, että voitte kaikki hyvin vaikka vähän etuajassa synnytys tulikin!



Mä niin toivon, että munkin synnytys alkaisi tuolla lapsiveden menemisellä, kun mun mielestä se ois selkeämpi merkki synnytyksen alkamisesta kuin tuo supistelu. Mulla tänään ollut supisteluja ja hieman kivuliaitakin, mutta mistäpä mä tiedän, että koska mun pitää lähteä? Tai siis tiedänhän mä että sitten kun niitä tulee 5 min välein, mutta, mutta... No kai siellä muutkin käy turhiakin reissuja, että ei tarvii hävetä, jos on noin niin kuin väärä hälyytys.



Pumpukalle hirmusesti onnitteluja vakkarityön saannin johdosta! Mukavaa saada tähän pimeään päivään paljon iloisia uutisia :)





Reetuna

..ooo...onnittelut Killelle! Sinusta tuli sitten ensimmäinen. Minulla oli kyllä sellainen olo, että nyt on niin hiljaista, että jonkun on pakko olla synnyttämässä! Ja se olitkin sinä. Hienoa myös, että sinusta ja vauvasta huolehdittiin niin hyvin.



Ja onnittelut pumpukalle työpaikasta! Ja reetunalle kiitokset vauvatavaralistasta. Laitan oman listani tulemaan myöhemmin. Nyt pitää sulatella näitä uutisia!



t. Kielo 36+3

Omatkin tavarat on lähes kaikki pakattu sairaalaan lähtöä odottamaan, vaatteet vielä puuttuvat, kun en oikein tiiä mitä ottais ja kuinka kauan tässä vielä joutuu odottelemaan...



Eilinen ilta ja tää päivä on mennyt aikamoisissa " menkka" kivuissa, mies hieroi eilen illalla alaselkää ja se autto tosi paljon. Sanoinkin, että synnytyksessä saapi hieroa kanssa. Onko nämä nyt sit niitä ennakoivia supistuksia tai kohdunkaulan kypsymisestä johtuvaa kipua...!? En muistanut neuvolassa kysellä asiasta. Näistä kivuista ja Killen synnytyksestä johtuen tänään on ollut sellainen olo, että lähtö voisi tulla ihan minä päivänä vaan... Sitten tietysti tässä joutuu vielä odottelee 5 viikkoo...



Kille, oli muuten tosi kiva myös lukea, että sulla on imetys lähtenyt sujumaan tosi hyvin. Tuo imetyksen alkuun saamiinen jännittää mua varmaan kaikista eniten koko jutussa!



Mietin tässä sellaista, että kun teistä ihanat ihmiset Kille, Kielo, Reetuna ja Pampula on ollut tosi paljon apua, lohtua ja iloa näiden kuukausien aikana, niin en haluis, että tää yhteydenpito loppuis siihen ku vauvat on syntyneet ja vähän kasvaneet! Ajattelin siis, että oisko teillä kiinnostusta jatkaa yhteydenpitoa ihan sähköpostilla? Voisin vaikka laittaa tänne anonyymin sähköpostiosotteeni, mihin sit kaikki vois laittaa omat yhteystietonsa!? Mitäs sanotte?



Rentouttavaa viikonloppua!

Nyt alan todella toivomaan, että vauva syntyisi pian! Torstai-illasta asti on ollut sitä kamalaa menkkamaista kipua - ei kuitenkaan onneksi koko aikaa ja viime yönä alkuyö meni kivuliaiden supistusten parissa. Nyt ei taas tunnu missään, mutta toivon todella että tätä vaihetta ei kestäis kovin pitkään, vaan sitten kun noita kipuja kerran on, niin johtaisivat nopeasti synnytykseen!



Mitenkäs teillä muilla on viikonloppu sujunut?

Kyllä on ollut tuskanen viikonloppu ja tuskin se tästä sen kummemmin paranee ennen lapsen syntymää tämä olo. Kutina jaloissa on aivan järkyttävää öisin minkä vuoksi nukkuminen on vaikeaa. Voi kun mä kaipaankin niitä aikoja, kun pitä vain pissalla käymisen vuoksi herätä. Viimeyönä nukkumaan rupesin joskus puol yhden jälkeen sitten heräsin järkyttävään kutinaan kolmen aikaa. No jotenkin sain hillittyä sitä ja nukahdin uudelleen kunnes sitten viiden aikaan olenkin noussut syömään aamupalaa ja surffailemaan nettiin. Seiskan jälkeen meni vielä vähäksi aikaa miehen kainaloon ja sainkin nukuttua pari tuntia, mutta uni nyt oli mitä oli. Eli nyt on sellanen olo, et töttöröö :( Ja kun edellinenkin yö tai oikeestaan melkeen koko viikon kaikki yöt on menneet samalla tavalla, niin...



Käytiin muuten synnärilläkin ns. väärällä hälyytyksellä torstaina. Mulla oli ylävatsa kipua ja neuvolassa sanottiin, et jos sitä tulee niin pitää mennä käymään tai soittaa synnärille. No soitin ja ne käski käymään. Ottivat sydänkäyrät ja supistuskäyrät, mutta ei niissä ollut mitään hälyyttävää, joten pääsin kotiin saman tien. Vauvan painoarvioksi anto ultralla 3,3 kiloo, et ihan ookoo kokoinen tonttu tulossa. Kaikki oli vauvalla muutenkin hyvin. Mun verenpaine oli tuolloin 164/94 mutta lääkäri sanoi, et sehän on vain vähän koholla ja tuo kommentti mua kyllä ihmetytti ihan sairaasti. Se kun on mun mielestä ihan selkeesti kohonnut, mut... Ja virtsassa oli proteiinia, mut eipä tuo tuohonkaan kommentoinut mitään. No pääasia, että vauvalla tuntui kaikki olevan oikein hyvin.



Perjantaina neuvolassa terkkari ihmetteli kyllä tota lääkärin kommenttia tosta verenpaineesta. Ja kun oli vielä tota proteiiniakin. No pissa oli kuitenkin puhdas perjantaina mutta paineet koholla. Eli tarkkailussa ollaan :) Terkkari toivoi myös lapsen syntyvän pian, jotta pääsisin eroon näistä kaikista oireistani. Huomenna on taas neuvola ja meinaan kyllä kysyä, että onko mitään mahdollista käynnistää tätä synnytystä. Huomennahan täyteen tulee 39 viikkoa, eli vois kyllä jo tulla. Verikokeeseen joudun joka tapauksessa huomenna noiden maksa-arvojen tarkkailun vuoksi, koska voivat kuulemma nousta tosta noin vain. Ja kun tuo kutinakaan ei hellitä millään...



No joo, on kyllä tällanen omanapa teksti, mutta koittakaa kestää... Ja olkaa onnellisia kaikesta unesta mitä saatte nukkua :)



Pumpukka ehdotti tota sähköposteilua. Mulle se ainakin käy, koska mulla ei juurikaan ole noita vauvakavereita, niin ois varmasti kiva jakaa arjen iloja ja suruja " tuttujen" ihmisten kanssa :)



Niin ja Pumpukka toivottavasti noi kaikki oireet enteilee synnytystä :)



Reetuna 38+6

Hei,



mulla olisi kaikenlaisia kuulumisia, muuta aloitan kuitenkin siitä kassista. Olen pakannut mukaan:

- suihkulaukun eli hammasharjat, shampoot ja sen sellaiset

- pikkuhousuja (sairaalan ovat kuulemma hirveitä)

- imetysliivit

- rahaa

- oman pyjaman (mutta tätä ei välttämättä tarvita)

- Aamutossut

- muovipussi (en tiedä mihin tarvitaan, mutta meidän neuvolaohjeessa sanotaan niin)

- kamera

- verkkarit ja t-paita

- suklaalevy (valmennuksessa sanoivat, että kannattaa varta tallainen. toisilla on niin huono olo ettei juuri muuta saa alas. nostaa sokeria nopeasti.)

-suuria siteitä



Aamutakkia en pakannut. Mies saa tuoda, jos tarvitaan. Nämä pakkasin siis VAS:iin. TAYS:iin eivät halua muuta kuin neuvolakortin, suklaalevyn, rahaa, suihkulaukun ja aamutossut. Muulle ei kuulemma ole tilaa tai tarvetta.



Pumpukan Sähköposti-idea sopii minulle.



Olimme tänään VAS:ssa synnytyssuunnittelussa. Kirjoittelen siitä myöhemmin.



Reetunalle tsemppiä, jos vaikka vauva jo tulisi!!



Kielo

olipas hauska kirjoitusvirhe otsikossa...taitaa olla nukkumaanmenoaika. Minulla on unirytmi ihan sekaisin!!

...siitä mihin jäin.



Olimme tosiaan eilen synnytyssuunnittelussa. Matka sinne meni ihan pieleen, kun mieheni auto hajosi ja minä kaahasin omalla autollani ensin hakemaan miestäni metsätien varrelta 15 km päästä tajuten jossain vaiheessa, että en sittenkään ehdi ja u-käännöksen jälkeen lähdin toiseen suuntaan sairaalaan 50 km päähän. Tulihan se mieskin sitten sieltä, kun sai kyydin järjestettyä. Illalla hinattiin autoa. Kyllä se vähän perhesuhteita koetteli, sillä minä olin lukuisia kertoja pyytänyt miestäni joko korjaamaan auton tai vaihtamaan sen. Siis yllätys tämä ei ollut.



No..se synnytyssuunnittelu meni kuitenkin hyvin. Meille oli varattu 1,5 h!! Paikalla oli sekä lääkäri että kätilö. Yllätyksenä tuli, että meidän vauva on jo hyvin laskeutunut ja kohdunkaula lyhentynyt. Minulla kun ei ole ollut sen kummempia tuntemuksia synnytyksen käyntiin lähdöstä. Lääkäri sanoi, että hän painaa n. 3 kg ja on ihan valmis tulemaan ulos. Keuhkot ja kaikki ovat kunnossa. Ihaninta kuitenkin oli, että hänen kasvonsa näkyivät ultrassa ihan selvästi. Hurmaavan pyöreät posket! Tulimme siihen tulokseen, että hän muistuttaa minua, ainakin nenä ja suu. Hän nieleskeli kovasti lapsivettä ja potki ultra-laitetta.



terveisin



Kielo

Tulin juuri reippaalta lenkiltä ja lakasin vähän lumiakin rappusten edustoilta ja kyllä nyt tuntuu hyvältä (paitsi reisissä, jotka ei enää yhtään jaksais kannatella tätä painoa...)



Viime yönä valvottiin miehen kanssa molemmat - mieskin on valvonut nyt viime aikoina useempana yönä, taitaa sitäkin alkaa jännittämään tuo lähestyvä synnytys! Mulla alkoi eilen iltapäivällä taas supistelemaan ja sitä jatkuikin sitten aamuun asti, alkuyöstä oli kaikkein tuskasinta. Ei kuitenkaan ollut mitenkään kovin säännöllistä supistelua.



Meillä oli tänään neuvola ja kaikki on oikein hyvin! Terkkari epäili supistusten voimakkuudesta ja kivuliaisuudesta, että tuskin menee laskettuun aikaan asti ennen ku vauva syntyy (jippii!!!), mutta ei luvannut kuitenkaan mitään ;o)... Vaikka terkkari oli jo viikko sitten sitä mieltä, että vauva ei enää paljoo isompia liikkeitä tee, niin olipa vaan viime yönä kääntänyt kylkeään - tunsinkin silloin sellasen isomman liikkeen. Nyt ei kuitenkaan saanut enää edes liikutettua vauvan päätä, joka oli kovin alhaalla. Eli varmaan se synnytys tosiaan alkaa olee lähellä!



Niin, paino oli taas vähän noussut, samoin hemoglobiini (oli jo 134 eli samoissa lukemissa ku ekassa neuvolassa) ja verenpaine oli ihan ok.



Jokohan Pampula on päässyt tosi toimiin, kun ei ole kuulunut mitään...??! Musta tuntui myös, ettei Reetunastakaan ole kuulunut moneen päivään, mutta olithan sunnuntaina kirjotellu - et kuitenkaan ole tullut kirjoittelemaan eilisen neuvolan kuulumisia, toivottavasti kaikki on hyvin ja ehkäpä olet jo synnyttämässä!!? Pääsisit sitten noista oireista eroon!! Tosi inhottavaa, kun ne vaikuttaa niin paljon juuri nukkumiseen!



Vau, teillä Kielo olikin oikein kunnon synnytyssuunnittelu! Kyllä niin vaihtelee joka kunnassa nuo jutut, meillä kun ei suunnittelua ole ollenkaan :o(...



Tänään on varmaan pakattava tuo sairaalakassi vihdoin loppuun. Kiitos Kielo listasta - täytyy varmaan lisätä itellekin tuo muovipussi ja käydä ostaa suklaalevy (tai kaks...)! Meille vaan sanottiin tutustumiskäynnillä, että synnytyksen aikana äiti ei saa syödä mitään omia eväitä, vaan ainoastaan sairaalaan pöperöitä... Mutta jos en saa syödä sitä suklaata synnytyksen aikana, niin sitten sen jälkeen! Mutta pitääkö olla omat aamutossut? Mä oon aina luullu, että sairaalalta saa jotkut sandaalit käyttöön... Noitten Kielon listan lisäks mä meinaan ottaa mukaan lukemista ja ristikoita (kaikki on sanoneet, että kun vauva nukkuu, niin itellä käy aika tosi pitkäks eikä aina pysty ite nukkumaan!), sukkia (kun ne sairaalan sukat on niin kamalia!!), tietysti kännykkä ja laturit kännykkään ja kameraan ja ehkä synnytykseen jotain musiikkia. Niin ja liivinsuojia. Omaa pyjamaa en meinaa ottaa.



Jaaha, voisin mennä leipomaan vähän kakkua ja joulutorttuja pakkaseen tulevia vieraita varten.



T: Pumpukka 37+6

Juu ei ole pelkoa, että olisin synnyttämässä. Lähinnä olo on ollut vaan niin tuskaine ja väsynyt, että ei oikein ajatus ole kulkenut ja en jaksanut eilen neuvolakuulumisiakaan ilmotella. No neuvolassa ei mitään uutta. Verenpaine oli eilen huikeat 164/99, mutta tänään olin uudelleen kontrollissa ja se oli sitten 146/93 eli ei niin paha. Kutinaan ei oikein löydy syytä. Tänään sitten ihan pikasesti ylimääräsenä tapasin neuvolalääkäriä, joka nyt sitten määräsi tohon kutinaan zyrteciä. Sitä ei normaalisti suositella raskaana oleville, mutta tässä vaiheessa ja lyhyen aikaa voi sitä ottaa. Koitan nyt sitten sitä, jos sen voimalla sais nukuttua. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että noi oireet viittaa selvästi raskaushepatoosiin, mutta kun verikokeet on puhtaat niin... Kävin taas verikokeessa aamulla että katsotaan nyt sitten mitä ne näyttää.



Teillä muilla näyttää kyllä hyvältä ton synnyttämäisen suhteen. Saa nähdä niin synnytätte ennen mua ja mä kärvistelen täällä pisimpään :) No minkäs sitä kohtalolleen voi... Jännä on ajatella, että ens maanataina ois sitten jo laskettuaika. Eli joka tapauksessa kolmen viikon sisällä nyytti on kainalossa.



Voi Kielo mikä auto-ongelma teille tuli juuri tärkeänä hetkenä. Meilläkin toisessa autossa on joku releongelma ja nyt sitten on mietitty, että se ei ole mitenkään vaikuttanut ajamiseen. No meidän tuurilla siinä käy niin, että jos sillä lähdetään synnyttämään, niin sammuu varmasti matkalle. Eli taidetaan päätyä varmempana vaihtoehtona tohon pienenpään autoon. Täytyy vaan toivoa, ettei pakkaset ole kovat, koska pienenpi auto on diseli ja käyntiinlähteminen kovalla pakkasella niin ja näin...

No eiköhän me synnyttämään päästä.



No joo, ehkä yritän mennä vähän taas pitkäkseni että 4 ja puolen tunnin yöunet sais vähän jatkoa. Mä mietin viime yönä, että jos synnytykseen lähtö tulisi nyt, niin miten jaksaisin ponnistaa ku voimat ihan lopussa. No eiköhän sitä jostain löydy aina voimia siihen.



Ilosia ajatuksia teille kaikille ja koitetaan nauttia viimeisistä raskauden hetkistä!

Reetuna 39+1