Lue keskustelun säännöt.
Anoppiasiaa, kyllä nyt on taas mieli mustana =(.
03.10.2007 |
On niin kurjaa olla se " huonompi miniä" jonka lapset jää kakkosiksi sen lempipojan ja lempiminiän lapsille ja tarpeille. Muuten anoppi on ihan ok ihminen eikä tungettele tai neuvo liikaa, mutta se avun yksipuolisuus surettaa ja suututtaa.
Miehen veljen perheeseen on näitä aikoja syntymässä toinen lapsi. Anoppi ja appi on lähtövalmiina starttaamaan sinne 3 tunnin päähän heti kun hälytys kilahtaa. Siellä sitten hoitavat esikoista ja antavat apuaan.
Meille kun syntyi pari vuotta sitten toinen vauva niin anoppilan väki nakitti mun miehen heitä auttamaan talon töissä KOKO isyyslomaksi! Kyllä sai mulla kahden pienen lapsen arki aika huonot startit siitä tempusta. Pyytelin ja anelin aikani anoppia silloin apuun (meille heiltä 15 min automatka) että edes leikkisi tai ulkoilisi vähän esikoisemme kanssa, tekisi hetken jotain sellaista mitä isyyslomalla olevan isän kuuluisi tehdä. Muttei sopinut anopille, ei, ehkä joskus myöhemmin kun nää ruljanssit on ohi... Mutta ne ruljanssit vaan jatkuu ja mies on aina siellä auttamassa korvauksetta. Entä meille apuja? Ei sovi nyt, ehkä joskus myöhemmin jne..
Rankkaa on, lapset valvottaa yhä öisin ja harmittaa vietävästi. Jos olisin tiennyt tämän kaiken, olisin jättänyt lapset tekemättä.
Kiitos kun sain vähän purkaa mieltäni!
Kommentit (20)
Kannattaisikohan teidänkin muuttaa kolmen tunnin ajomatkan päähän?
Muuten kyllä surullista, että anoppisi ei ymmärrä isyysloman tarkoitusta. Tietysti hänen saadessaan lapsensa tuollaista lomaa ei vielä kaiketi ollutkaan? Ehkä sinun täytyy vääntää hänelle rautalangasta, että isyysloma on ISYYSloma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstisi kuulosti todella tutulta ja sai taas suolaa omiin haavoihini. En viitsi tässä lähteä ruotimaan omaa tilannettani, mutta kerronpa kuitenkin, ettet ole ainoa tuollaisesta mielensä pahoittanut.
Pompottaako anoppi miestäsi mennen tullen? Ryntääkö mies apuun aina kun anoppi vain keksii pyytää? Kuka olikaan se miehesi perhe nyt, ketkä ovat hänen tärkeimmät ihmiset?
anoppilasta. Miehen veljen perheen luona kyllä ravattiin milloin mitäkin auttavaa kättä ojentamassa 300 km: n päässä ja lapsenlapsia tapaamassa.
onhan 1 ja 2 oikeassakin, mutta silti erikoista tuo. Eikä ilmeisesti kuitenkaan niin harvinaista; ystävälläni on ihan sama tilanne. Toisen veljen lapsia hoidetaan ja käydään tiheään kylässä, toisen veljen perheen kanssa ollaan tekemisissä vain pakolliset ristäiset ja maks synttärit..
Oliko ap sun miehes ja sen veli jotenkin eriarvoisia vanhemmilleen jo nuorempina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuttu on, puhki suorastaan. Mies on jääräpää ja tuntee kai olonsa tarpeellisemmaksi siellä missä asiat eivät rullaa ilman häntä. Täällä kotonahan me ollaan vielä toistaiseksi hengissä. Appi on avuton alkoholisti ja anoppi osaa vetää oikeista naruista että poika auttais. Minä en nähtävästi osaa tai mulla ei mieheeni sellaista vaikutusvaltaa ole.
Mies on silti sen verran hyvä etten haluais pellollekaan potkaista. Tai siis siellä pellollahan se jo on... ei vain ole meidän pelto.
Kiitos kuitenkin vastanneille, olo on jo hiukan keveämpi. Lähinnä tämä miniäkateus rassaa.
vai siksi, että sinulla on niin nössö mies??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sais kyllä varmaan pitkän ketjun aikaiseksi, koska uskon noita kokemuksia olevan monilla.
sieltä osastolta. Menepäs takas ja sano ettet vielä pärjää ihmisten ilmoilla.
Ja ap; mun kavirin kohdalla tilanne on sellainen, että mun ystävä on tosi fiksu, menestynyt ja määrätietoinen nainen, jonka parisuhde on kunnossa. Taas tuon toisen veljen vaimo on sellainen kouluttamaton, avuton nuori tyttö, jota mies ei kohtele mitenkään kauniisti. Mietin vaan, että onko näillä asioilla yhteyttä, ehkä anopin on jotenkin helpompi lähestyä sitä reppanaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja ap; mun kavirin kohdalla tilanne on sellainen, että mun ystävä on tosi fiksu, menestynyt ja määrätietoinen nainen, jonka parisuhde on kunnossa. ..
Vierailija:
sieltä osastolta. Menepäs takas ja sano ettet vielä pärjää ihmisten ilmoilla.Ja ap; mun kavirin kohdalla tilanne on sellainen, että mun ystävä on tosi fiksu, menestynyt ja määrätietoinen nainen, jonka parisuhde on kunnossa. Taas tuon toisen veljen vaimo on sellainen kouluttamaton, avuton nuori tyttö, jota mies ei kohtele mitenkään kauniisti. Mietin vaan, että onko näillä asioilla yhteyttä, ehkä anopin on jotenkin helpompi lähestyä sitä reppanaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidat olla 10; mähän sanoin ettei ole vielä sun aikas liikuskella omin päin ja varmasti on aamulääkkeetki vielä dosetissa!
Vierailija:
taidat olla 10; mähän sanoin ettei ole vielä sun aikas liikuskella omin päin ja varmasti on aamulääkkeetki vielä dosetissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se olis viimeinen virhe noin ammatillisesti. Joten: minä hoitaja, sinä potilas.
Kiitos kannustavista viesteistä, ja kohtalotoveri 5:lle lämmin halaus, tsemppiä sullekin!
10:lle vastaisin että tämä kokonaisuus on niin kovin toista kuin alunalkaen luulin, että mies on niin vähän kotona ja että se lapsuudenkoti vielä häntä vetää magneetin lailla. Nuo hommat kun tuntuu siellä vain lisääntyvän kaiken aikaa joten miestäni tarvitaan siellä aina vain enemmän. Appi ja anoppi olis tosi pulassa ilman mieheni apua kun ei ole rahaa maksaa siitä työstä kenellekään (viitaten appeni alkoholinkulutukseen). Ja sitten kaiken päälle tömähtää tuo että lempipojan perheelle annetaan kaikki apu mutta auttavalle pojalle ei mitään. Ei edes kiitosta tehdystä työstä.
Mieheni on vaikea sitä itse nähdä koska on tilanteen keskiönä. Häntä revitään moneen suuntaan ja sinne hän sitten menee jossa mikään ei skulaa ilman hänen apuaan. Lapset ja minä kyllä kärsimme tilanteesta, mutta eihän mies sitä konkreettisesti näe kun ei ole paikalla, eikä se mene puheestani jakeluun. Riitelyksi se vaan menee.
Ei mun mies nössö ole, hänellä vain tosiaan prioriteetit ja velvollisuudentunto heittävät häränpyllyä. Eikä kukaan muu kuin minä itse voi oikeasti tietää mitä mulle kuuluu, kohtalotovereitakin löytyy vain täältä! Mieheni ei ole mikään perhepsykologi vaan maalaistalon poika joka ei pysty jakamaan itseään joka paikkaan samanaikaisesti.
Mistä olisin tämän voinut aikoinaan ennustaa? Mistä voi lapseton ihminen tietää miten rankkaa on pyörittää lapsiperhettä lähes yksin? Ja miten sitten asian todettuaan liian myöhään pystyy siihen vaikuttamaan jos muut eivät ole samaa mieltä? Ja mitä tehdä tämän kälykateuden (kiitos, tätä termiä tarkoitin) suhteen? En ole edes kälyni kanssa enää kunnon väleissä tämän epätasaisuuden takia, olen liian katkeroitunut.
Tässä istun ja odotan että aika kuluisi, että lapset kasvaisivat helpommiksi, että appivanhemmat muuttaisivat vaikka vanhainkotiin ja että isää ehkä alkaisi näkyä joskus kotonakin. Kauemmas emme voi muuttaa kun menisi työmatkat hankaliksi...
Onko kyse siis siitä, että hänellä on joku vakiintunut " asema" jollaista sinulla ei ole.
Vierailija:
onhan 1 ja 2 oikeassakin, mutta silti erikoista tuo. Eikä ilmeisesti kuitenkaan niin harvinaista; ystävälläni on ihan sama tilanne. Toisen veljen lapsia hoidetaan ja käydään tiheään kylässä, toisen veljen perheen kanssa ollaan tekemisissä vain pakolliset ristäiset ja maks synttärit..Oliko ap sun miehes ja sen veli jotenkin eriarvoisia vanhemmilleen jo nuorempina?
Tätäkin olen miettinyt kovasti. En ole ollut mieheni lapsuutta näkemässä, mutta kyllä se tuntuu siltä että se toinen, nuorempi poika on aina ollut tärkeämpi. Mieheni on työteliäs jöröjukka joka ei välitä korulauseista tai henkevästä keskustelusta. Mätti isänsä kanssa lantaa navetassa, sieti sen känniset jorinat ja tuli sisälle kun käskettiin syömään. Nuorempi poika luki läksyjään äidin lähettyvillä, oli jo silloin kohtelias ja keskusteleva joten tietysti saavutti äidilleen läheisemmän aseman. Kuvio tuntuu ulottuvan nyt myös miniöihin vaikka olemme kälyn kanssa melko samanoloisia ihmisinä. Ikävintä on kuitenkin se, että se lempilapsijako jatkuu anopilla myös lapsenlapsiin =(((. Kälyn ei tarvitse kuin vähän vihjata niin jo apu on tulossa. Minä oikeasti tarvitsisin sitä apua enemmän mutta en saa pyytämälläkään. Toivon vain niin kovasti, että lapseni eivät huomaisi tätä asetelmaa pitkiin aikoihin.
Vierailija:
Onko kyse siis siitä, että hänellä on joku vakiintunut " asema" jollaista sinulla ei ole.
Ei, minä olin ensin, n. 3 vuotta ennen. Ja meille tuli lapsia ensin. Meidän kakkonen syntyi puolisen vuotta ennen veljen esikoista.
Ero on ehkä siinä, että kun miehen veljen perhe menee anoppilaan 3 tunnin matkasta, he viipyvät siellä monta päivää 24 h/vrk. Me tästä lähettyviltä olemme korkeintaan muutaman tunnin enkä esim. ole koskaan yöpynyt anoppilassa. Toisaalta saan näin pitää suurempaa hajurakoa anoppiin, mutta varmasti käly on näillä kyläilyeroilla tullut minua läheisemmäksi.
Itseasiassa sinua on kohdeltu huonosti koska itse olet sallinut sen, etkä ole ryhtyny konkreettisiin toimenpiteisiin. Niin sinä kuin miehesi on luovuttanut määräysvaltansa anopille. Sinun velvollisuutesi on ottaa omasi takaisin koska se kuuluu sinulle eikä kenellekkään muulle.
Itse erosin miehestä joka ei erottanut, että perhe on siellä missä vaimo ja lapset. Hän oli sidottu vanhempiensa maatilaan ja heidän hyvinvointiin. Anoppi suunnitteli meidän lomat milloin sopii lomailla jne...Olin oman elämäni vanki.
Otin hatkat koko hommasta. Sanot suoraan, että lasten huolehtiminen kuluu myöskin isälle ja että tänään ei sovi eikä ylihuomenna, sinulla on myöskin omia menoja.
Itse lähdin työelämään ja koulutukseen. Ex piti äidilleen saarnan jossa hän painotti ettei hänellä enää koskaan olisi asiaa puutua meidän asioihin, elämään ja valintoihin. Mutta minun kohdalla se oli jo myöhäistä. Vahinko oli jo tapahtunut. Vuosikausiä kilttinä oleminen ja minun nöyryyttäminen oli tehnyt tehtävänsä ja paluuta ei ollut. Lapsia anoppi on aina kohdellut hyvin.
Olemme puheväleissä ja keskustelemme sivistyneesti. Me kaikki opimme tästä tärkeän läksyn. Elämää ei kannata hukata riitelyyn ja mielipahaan. Ja muista ketään ei voi muuttaa, on muututtava itse, usein kriisin kautta. Suosta voi nousta kävelemään omaa polkua kulkemaan.
Kukaan ei voi sinua auttaa kuin sinä itse.
Mutta mielestäni tuo miehen isyysloman " menetys" oli kyllä ihan isän omaa syytä. Kyllä hänen olisi pitänyt kieltäytyä lapsuudenkotinsa hommista uuden vauvan syntymän vuoksi!
Yksinkertaisesti miehesi pitää laittaa nyt prioriteetit kuntoon!