Mies on kyllästynyt meidän suhteeseen. Haluis olla yksin.

Huomaan että mies otta hirveesti stressiä asioista että pitäis tehdä. Hän on ehkä ahkerin tuntemani ihminen ja luo kyllä itelleen hommia ihan itse. Niitä sitten tekee ja stressaa tekemättömiä. On myös monesti ärsyyntynyt kun minä jätän asioita vähän niin kuin kesken, vaikka ei se oikeasti niin ole, kyllä mulla on ihan selkeä järjestys, en vain ole ihan sellainen kone kuin mies. Ja haaveilen tosiaan niistä remonteista sun muista ihan omaksi iloksi niinkuin 23.

Olen myös miettinyt että voisiko mies olla epävarma itsestää ja kanavoida sen näin? Hänellä on jotain syitä olla ja ajattelin että voisiko olla niinkuin puolustusreaktio? Ymmärrättekö että ajattelisi että kun hän on sellainen niin minä en voi häntä oikeasti rakastaa ja ei tästä mitään tuu? Jos asia olisi näin niin voisi kuvitella että lempeys ja se että kokee olevansa ehdoitta rakastettu voisi auttaa? Eikä sen osoittamisesta varmaan haittaa ole vaikkei syy se olisikaan!



Taidan luottaa monien mainostamaan aikaan. Jos mies on tosissaan niin luulisi ettei kauaa mua katsele, mutta jos on ohimenevää niin en ainakaan itse edesauta väärän päätöksen tekemistä. Kiitos viesteistä kaikille, olen saanut mielenrauhaa avltä niin oudolta kuin se kuulostaakin!



ap

Ap sivuutti kaikki ne viestit täysin, missä sanottiin, että mies voi olla aivan tosissaan jättämisen kanssa ja otti neuvoja vastaan vain niiltä, jotka antoivat toivoa suhteen jatkumisesta. Selitti siis itse itselleen asian parhain päin. Ymmärtäähän sen, ihminen ei halua uskoa, että suhde oikeasti olisi lopussa. Voihan niin ollakin. Ehkäpä hän itse tietää tilanteensa ja miehensä parhaiten.

Eli talo on avomieheni ja olen muuttanut sinne vuokralta. On minulla säästöjä jotka ovat sijoituksena enkä niitä saa enkä vielä halua irroittaa oman talon ostoon (eikä riittäiskään vielä). Eli en ole ihan typerä ja tyhjän päällä.

en sivuuta viestejä joissa sanotaan että häivy talosta. Ajattelen sitä ihan todellisena vaihtoehtona että ehkä juuri näin on. Jos nyt suoralta kädeltä sen uskon ja lähden niin paluuta ei ole. Siksi haluan keskittyö mahdollisuuteen että tämä ei olisikaan loppu. Jos näin on, en halua tehdä hätäistä johtopäätöstä joka osoittautuu vääräksi. Jos pitkitän väistämätöntä eroa tällä varovaisuudella niin eihän se ole kuin muutama kuukausi kidutusta mulle ja kai se lopulta se mies sanoo ihan suoraan. Kyllä mä ansaitsen sen että mulle sanotaan suoraan.



ap

Eli keväällä puhuttiin kihloista ja naimisiinmenosta, kesä oli upea tehtiin yhdessä matkoja ja muuta, mies itse sanoi useaan otteeseen että elämä kanssani on ihan luxusta! Ja nyt pari viikkoa on ollut vaisu ja sitten tämä? Ihan järjetöntä! Jos on tosissaan niin miten voi noin mieli muuttua, mitään erikoista ei tietääkseni ole tapahtunut.



ap

Laitoin miehelle viestin: Sain edullisen loman, lähden piian kanssa matkalle. Saa vähän muuta ajateltavaa.



Joku ehdottikin että lähtisin pois vähäksi aikaa ja mietin että minulla tosiaan olisi siihen mahdollisuus. En ole vielä saanut vastausta mieheltä mutta yleensä hän ei vastaile viesteihin jos niissä ei varsinaisesti kysytä jotakin.

Saa mies ainakin olla viikon yksin. Sen jälkeen aion ottaa asian puheeksi, ehkä tämä tästä selviää.



ap

Joten kyllä sä joudut lähtemään ja mies ottaa uuden emännä tilalle sopivan ajan kuluttua...