En jaksa!!! Tokaluokkalainen vaan ei kuulemma aio tehdä läksyjä ,kun on niin paljon!
Itkee ja huutaa vaa ja ei auta mikään, ei vaikka istun ja koitan tehdä yhdessä hänen kanssaan, nyt vaan itkee ja huuta tyhmä äiti huoneessaan, kun sanoin että ne läksyt pitäisi tehdä.
Kommentit (36)
Oletko kokeillut leikkejä ja pelejä? Lapsi oppisi, että ne läksyt ja opiskelu voi olla hauskaakin?
Tehkää läksyt, vaikka puistossa tai kirjastossa. Jospa vaihtelu auttaisi pahimman yli.
ja kokeile patistaa läksyihin vähän myöhemmin. Itse sain kokea kantapään kautta kiukkuni tuon ikäisenä. Muutaman kerran kun jätti läksyt tekemättä ja istui jälki-istunnossa niin johan alkoi läksyjen teko maistua:)
Läksyt tehdään tai itketään ja tehdään. Jos vaikeaa, äiti voi auttaa, mutta äiti ei tee niitä puolesta.
Ennen kun läksyt tehty ei kavereita, telkkaria, tietokonetta ym.
Tästä jos nyt lipsut niin odota vaan mitä yläasteella luvassa.
lapseni opettaja sanoi, ettei koskaan itkun kanssa tehdä läksyjä. Olisi paikallaan jutella opettajan kanssa. Jospa lapsesi selviää tunneista äärirajoilla, pinnistelee loppuun asti. Koulupäivän jälkeen saattaa olla aivan " loppu" . Usko lastasi.
Meillä tokaluokkalainen oireili juuri vastaavanlaisesti, kunnes keskusteluissa sitten selvisi et häntä kiusataan koulussa. Lapsi ei aina osaa sanoa asioita ääneen.
Matikan kirjasta yleensä vain siellä kotiläksyiksi valmiiksi merkatut ja joskus lukuläksy ja joskus kirjoitusta puoli sivua kirjasta. Yleensä vain joku näistä, joskus kaksi.
Tekemisen ilo on säilynyt.
Ei halua että autan, tekee paremmin itse jos pysyn poissa jaloista. Toki autan, jos tarvitsee mutta en niin kuin hän haluaisi, eli kertoisin vastaukset.
Kyllä hän tietää säännöt, eli läksyt ennen pelaamisia ja ulos menemisiä, mutta ei vaan nyt usko ja itkee ja huutaa vaan.
Tai onko tunnilla teko hidasta ja sitten jää paljon läksyksi? Jos tuo on usein ongelmana, niin kyllä keskustelisin opettajan kanssa asiasta, joku ratkaisu löytyy kyllä. Meillä oli viime vuonna pojan kanssa sama juttu 4. luokalla. Opettajat olivat auttavaisia ja ratkaisut löytyi. Nyt sujuu hyvin eikä ole tietoakaan viime vuoden menosta!
Meilläkin välillä tapellaan asiasta tosi pahasti, mutta aina olen selvinnyt voittajana.
Meillä riitaa tekee, jos lapsi väsynyt, jokin painaa, tai sitten läksyt ovat liian vaikeita.
Juttelu ja kärsivällisyys auttavat, ja se, että vaikka syö välillä vähän.
Kuitenkin kaikki edut on jäässä, kunnes läksyt on tehty, näin meillä.
Meilläkään ei tokaluokkalainen kyllä kovin paljon läksyjä saa.
Kaksi sivua läksyä on liikaa. T. 5 lapsen äiti
mietitte yhdessä mikä on hyvä hetki, onko se heti koulun jälkeen vai ehkä vasta iltaruoan jälkeen. Yhteisestä sopimuksesta on helpompi pitää kiinni kuin alistua toisen määräilyyn - ja koulu on lapsen oma velvollisuus, josta hänen pitää kantaa vastuu mutta jonka suhteen hän saa myös itse tehdä päätöksiä.
Menet nyt juttelemaan sen lapsen kanssa ja mietitte miten tästä selviätte. Jos lapsi haluaa tehdä ne läksyt nyt, kannusta ja auta ja anna vaikka rusinoita samalla naposteltavaksi. Jos haluaa ehdottomasti lähteä ulos, laita lupaamaan että tekee läksyt kun tulee kotiin. Luota lapseen mutta muista muistuttaa läksyistä. Jos illallakin tulee kiukkua, teette uudet säännöt joilla yritätte edetä. Näin haette sitä lapselle sopivinta toimintatapaa, noin iso tosiaan voi jo itse kantaa vastuuta mutta niin kauan kuin sinä riitelet ja uhkailet häntä, hän ei edes halua sitä tehdä.
Missä suhteellisuuden tajusi? Ja monella muulla hukassa. Hullua meininkiä teillä siellä!
ei ole koskaan kahta sivua läksyä. Kaksi tehtävää saattaa olla.
Siellä on joka päivä sivu tai kaksi ja lisäksi on erityisiä kotitehtäviä. Ja kaikki on vieraalla kielellä.
Ei kuulosta kovin vaativalta 8-vuotiaalle.
ihan rehellisesti. Sano, mikä tilanne on ja sano myös, että ope saa tehdä mitä tahansa, että lapsi alkaisi tehdä läksyjänsä.
Opettajilla on nimittäin monta kikkaa hihassaan. Moni meistä pelkää, milloin mammat pärähtää valittamaan " liian tiukoista" menetelmistä. Ja siksi näitä kaikkia menetelmiä ei uskalleta käyttää. Esim. säännöllinen läksykerho (lue: läksyt tehdään koulun jälkeen luokassa ja näytetään sitten opettajalle, joka tekee hommia opehuoneessa) yleensä tepsii hyvin.
Luulen, että ap:n lapsen opettaja kyllä temput löytäisi, jos ap reilusti kertoisi, missä mennään. Opettajat on ihmisiä (usein myös vanhempia), ja ne tietää, miten ne läksyt saadaan tehtyä kunnolla.
Nimim. " Ope ja tuittupään äiti"