En pysty enää viemään lasta päiväkotiin!

Silloin lapsi saattaa oikein haluta hoitoon. Ja jos voisit olla kotona niin miksi edes harkitset vaihtoehtoja?

Meille perhepvhoitaja sanoi, että hoidon aloittaminen 2-vuotiaana on kaikkein vaikeinta. Silti tilanne helpottaa muutaman viikon kuluessa, ja pian lapsesi jää reippain mielin aamulla hoitoon ja rupeaa odottamaan sitä, että saa touhuta kavereiden kanssa. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä :)

Lapseni ovat vain muutaman päivän viikossa hoidossa, mutta silti itkettää aina kun vien heidät sinne. Tänäänkin kolme vuotias jäi itkemään sinne... =(



Jos sulla oikeesti on mahdollisuus olla vielä vuosi kotona, niin hyvä ihminen ole sitten!!!!!!!!!! Lapset on vain kerran pieniä ja vanhempana sua varmasti kaduttaa, kun veit hänet hoitoon niin ajoissa...

Eli ei vielä kovin kauaa, mutta tuntuu, etten kestä päivääkään. Kakkonen kysyi, miksen jäisi kotiin, jos mahdollisuus olisi. Ei minulla sen parempaa mahdollisuutta ole kuin muillakaan, mutta sitäkin vaihtoehtoa jopa mietin. (Suomessahan jokaisella olisi mahdollisuus jäädä kotiin, ei täällä nimittäin nälkään kuolisi, jos hengissäpysyminen olisi ainoa tavoite.)

Ehtii se lapsi niissä laitoksissa vielä olla.

Miksi hoidon aloittaminen juuri 2-vuotiaana vaikeaa (joku kirjoitti), onko silloin eroahdistuskausi? Mietin siis vain, kun suunnitelmissa oli, että lapsi aloittaisi silloin päiväkodissa? Pitäiskö sittenkin odottaa...

muitakin ajateltava kuin sitä kaksivuotiasta.

Saakeli, multakaan kukaan kysyny, haluanko mennä töihin. Joka aamu itkettää ja eroahdistus pukkaa. Mut töihin on mentävä.

Ihan totta puhuen mä en usko, että mun mies hyväksyis sitä, että jäisin kotiin vielä vuodeksi. Siis jos ainoana syynä olisi se, että en kestä nähdä lapsen itkevän aamulla kun vien sen päiväkotiin. Kesäkuussa kuitenkin loppuisi viimeisetkin tulot ja sitten elettäisiin täysin yhden ihmisen ei-niin-suurella palkalla. Kuitenkin olen jo yli kaksi vuotta saanut olla kotona.

Siis että eikö se jo ole aika curlausta, jos ei sitä varten äiti mene töihin, vaikka muuten jo töitä kaipaakin ja rahaa vielä kipeämmin. Mutta ei paljon aamuisin lohduta. Pitää ehdottaa, että mies vie tästä lähin.



Ap

Tässä kuitenkin lainausta MLL:n sivuilta aiheesta:



Äskettäin 2 vuotta täyttänyt lapsi pelkää usein äidistä eroon joutumista. Hoitoon jääminen vieraan luokse voi olla hankalaa. Lähestyessään 3 vuoden ikää lapsen alkaa usein olla helpompi erota vanhemmistaan ja kestää heidän poissa oloaan jonkin aikaa.



Lapsi voi protestoida eron hetkellä, mutta rauhoittua nopeasti sen jälkeen. Lapsen on hyvä olla välillä muiden aikuisten seurassa. Lapsen muistikuva vanhemmista on jo siinä määrin vakiintunut, että hän kykenee esim. päivän kestävän eron aikana palauttamaan mieleensä mielikuvansa vanhemmistaan ja saamaan tästä lohtua. Mikäli lapsi on saanut osakseen turvallista ja jatkuvaa huolenpitoa, hän luottaa siihen, että vanhempi palaa.



2-vuotiaan on usein vaikea hyväksyä muutoksia. Lapsi voi nauttiakin uusista tilanteista, mutta haluaa tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin omaan tahtiinsa, yhdessä turvallisen ja tutun aikuisen kanssa.

Jos 2 viikkoa oot vienyt jo lastasi hoitoon, niin uskon että itkut pian helpottaa. Ja se on varasti niinkuin sulle kerrottiin että se itku tulee siinä kun näkee sun lähtevän ja sitten alkaa kiinnostaa muut touhut ja itkut unohtuu.

Tsemppiä vaan ja älä luovuta.

Hoidon aloittaminen 2 vuotiaana voi olla periaatteessa vaikeampaa kuin vaikka vuoden ikäisenä, sillä 2-vuotias tajuaa asioita eri tavalla ja pystyy jo vastustamaan ja reagoimaan. 1-vuotiaalla ei ole vielä psyykkistä kapasiteettia ymmärtää ja vastustaa hoitoon jääntiä. Noin niinkuin karusti yleistäen, lapsethan on tietty yksilöitä. Sitten taas vanhempana lapsi nauttii itse hoidosta enemmän, 2v. hoitaminen on vielä sitä perushoivaa ilman kummempia virikkeitä :).



Mutta sen neuvon sanoisin ap:lle, jos siis päätät jatkaa lapsen päiväkotiuraa. Yritä muuttaa omaa asennettasi niin, että päiväkoti on kiva paikka, sinne on kiva mennä jne. Lapsi aistii sinusta jos koet päiväkotiin menon ahdistavana, ja hätääntyy osaltaan lisää.



Tsemppiä, kyllä se helpottaa!

Tämä on itselleen paljon helpompi perustella, koska lapsi alkaa oikeasti jo kaivata kaveriseuraa ja on muutenkin jo iso.



2-vuotiaassa ja 3-vuotiaassa on tässä(kin) suhteessa huima ero!

Kun menen hakemaan pois, hymyilee ja tulee halaamaan, mutta haluaa jatkaa vielä touhujaan. Ne on vain nämä aamut. Kotona jo sanoo, että ei halua mennä ja sitten itketään. Voi että, en ikinä ajatellut, että tuntuisi ihan näin pahalta.



Ap

Jutellaan päiväkodista ja muista lapsista ja lapsi kertoo kaikkea innoissaan ja sanoo, että on kivaa jne. Mutta tämä sitten aamuisin unohtuu. Kyllä mä lapsen nähden olen reipas, itkut tulee vasta myöhemmin.



Ap

pyydä isä viemään lapsi. Älä sinä vie, heitä lyhyet ja napakat hyvästit jo kotona. Se helpottaa kummasti sitä lapsen eroahdistusta!



15 tai sinnepäin

ja aina aamulla itki eron hetkellä vaikka sitten hoitopäivä menikin tosi kivasti ja leikki muiden lasten kanssa, söi ja nukkui hyvät päiväunet. Meillä tätä vaihetta kesti n. 1kk tai jopa viikon vielä siihen päälle. Tuntui mustakin jo tosi vaikealta mennä töihin kun toinen jäi itkemään, tosin kuulin ja näin ikkunasta että lopetti heti kun olin ovesta ulkona. Tsemppiä siis vaan ja kyllä se siitä helpottaa!!!

Eli kuukauteenkin saa varautua... Kuitenkin helpottaa tietää, että se menee ohi. No onko kenelläkään sellaista lasta, joka itkee aina vain? Eli voinko luvata itselleni, että tähän tulee jossain vaiheessa helpotusta, vai voiko olla, että lapsi tulee itkemään kuukausikaupalla joka aamu?



Ap

meillä ei ole mahdollisuutta siihen että joku muu veisi kuin minä. lapsi itkee aina kun vien ja valittaa jo illalla ettei halua mennä päiväkotiin seuraavana aamuna, vaikka menemmekin sinne vasta aamupäivällä. hänellä on kuuden tunnin hoitopäivät. Kun haen hänet, juoksee luokseni ja on valmis välittömästi lähtemään. tätien mukaan päivisin on alkanut menemään paremmin mutta silti jaksaa kysellä äidin perään. minäkään en kohta enää tiedä mitä ajatella, paraneeko tämä tästä koskaan. vai voiko se tosiaan kestää 3kk-6kk tottua päiväkotiin.

Eli että itku ei ole välttämättä pahasta. Pahalta se tietty tuntuu, mutta ihan varmasti toisaalta tekee tuon ikäiselle lapselle hyvää oppia vähän jo olemaan äidistä erossa. Tästäkin ollaan varmaan monta mieltä. Itse olen kuitenkin parin viikon kokemuksella sitä mieltä, että päiväkodissa oppii hurjasti kaikkea, mitä kotona en lapselle pystyisi opettamaan.