Juttelin eiln siskoni kanssa. Oletteko ihmiset oikeasti tuollaisia käärmeitä?

olen tehnyt itseni "onnelliseksi" ja erakoitunut. Voin nyt ihan hyvin, paratiisissa ei ole käärmeitä. Ja mitä tulee itsetunto-ongelmaani, niin se nyt tuskin haittaa ketään, ei minua ainakaan. Mutta teitä käärmeitä ei kotiini kutsuta! Sen verran sentään arvostan itseäni, "itsetunto-ongelmastani" huolimatta! Vituttaako tämä nyt jotain käärmettä täällä?

Ja anteeksi kun olen kirjoittanut niin hyökkäävästi, en muista numeroita, mutta tuossa ylhäällä. Tuon yhden jutustelu siitä miten ei mene mukaan valokuviin sukujuhlissa laukaisi minussa tuskallisia muistoja, koska oma äitini oli ihan samanlainen tuossa asiassa ja se tuntui lapsena hirveän pahalta ja tuntuu edelleenkin. Joten tuli ladattua täyslaidallinen.

Mutta sen vaan sanon, että eristäytyminen on niin ymmärrettävää, koska muilta ihmisiltä ei halua enää yhtään lisää kipua. Mutta se on samalla myös hirveän surullista, koska siinä jää oma elämä vähän elämättä. Ei koskaan tule tuntemaan itseään sellaisena jollaiseksi OIKEASTI syntyi. Uskallus käyttää omaa tahtoa ja ottaa oma paikka maailmassa tukahtui, syystä tai toisesta. Se että sitä tahtoa taas opettelee käyttämään on HIRVEÄN PELOTTAVAA ja tuskallista, mutta kun sille tielle lähtee, tietää ettei ole paluuta takaisin.

väität. Nämä itsetuntonsa menettäneet kokevat olevansa liian huonoja juuri sinukaltaisille ihmisille ja vetäytyvät syrjään. Teoriasi pätee enemminkin tempperamenttisiin esillä oleviin tyyppeihin, jotka hetkittäin nakkelevat niskojaan, jotta muut rukoilisivat heitä takaisin ns. lepyttelesivät heitä.

Eli asetut siten myös ihmisten yläpuolelle. Googlet "läheisriippuvuus".



Ja juu, minulla on juuri sinunlaisesi sisko. Muistaa kyllä edelleen kristallinkirkkaasti, miten joku täti kerran jossakin oli sanonut häntä oletettavasti rumaksi. Hänkään sitten ei edelleenkään pääse asiasta yli, vaikka siitä on jo 50 vuotta. Kärsii anoreksiasta jne. koska "ihmisten mielestä hän on ruma".

ns. eristäytynyt ihminen voisi tulla onnelliseksi juuri siinä omassa yksinäisyydessään, jos kerran ei osaa/pysty elämään yhteisöissä, joissa vallitsee menestyminen, raha ym. asiat.



Miksi kiduttaa itseään ja olla epäonnellinen kun voi olla onnellinenkin..





Äitisi käyttäytymistä ei voi suoraan verrannollistaa muiden kokemuksiin, vaikka siinä jotain samoja piirteitä olisikin. Nimittäin sinun tulee ajatella asiaa useammasta näkökulmista..



1. Äitisi ei halunnut valokuviin, koska halusi, että MUUT pyytäsivät /rukoilisivat häntä siihen = hän halusi muiden tekevän näin



2. Äitisi ihan oikeasti koki aina epäonnistuvansa valokuvissa ja se ahdisti häntä



3. Suvun kameramies ei välttämättä kuvaa tasapuolisesti kaikkia, joka suvusta löytyy kuvia, joissa aina on sama linssilude, äitisi ei oikeasti kiinnostanut kuvaajaa



4. Sattumaan, äitisi oli aina jossain muualla, kun kuvat otettiin



Siis asiat eivät aina ole yksi selitteisiä ja taustalla voi olla useita eri syitä



Kysyn sinulta vielä, onko äitisi vaativa vai vaatimaton ihminen, leikittele noilla molemmilla ominaisuuksilla ja saa uutta näkökantaa aiempaasi.

kamalaa? Tässä se juuri on se ongelma. Ihminen jolla on hyvä itsetunto nauraa mukana ihan rehellisesti, eikä että onpa tosiaan kamalan epäonnistunut kuva. Ymmärrän että on todella paljon vaadittu nauraa mukana sille jos muut pitää rumana tms., ja on ihan ymmärrettävää että siitä loukkaantuu. Mutta tuo on silti se suunta mihin kuitenkin pitäisi pyrkiä. Eli siihen että tuommoisen asian voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ihmiset ei naureskele niin helposti ihmiselle jota ei hetkauta se mitä muut ajattelee ulkonäöstä.

sellainen ihminen, joka saa yhteydenottoja muilta, kun heillä menee huonosti??? Ja vastaavasti kun minulla on murheita, ei vastata puheluihin tai tekstareihin??

Jos joskus soitan oma-aloitteisesti jollekin kertoakseni murheistani, tämä kenelle soitan kertookin vuolaasti ensin omansa ja sen jälkeen ei enää huvita/jaksa kuunnella minua. Tätäkö se minun kontrolloiminen on? Niinkö?



Vastaavasti, jos itse en vastaa tekstareihin tai puheluihin, nämä soittajat soittavat muille perheemme jäsenille (lasten tai miesten puhelimeen) alkaa tenttaus, miksi et vastannut, missä olit? Onko tämä myös väittämääsi kontrolloimista kohdallani??



Tiedän kyllä mitä on läheisriippuvuus ja uskallan väittää, että tästä ei kohdallani nyt kyllä ole kyse



8

sanoo hyvällä itsetunnolla varustettu ja antaa haukkua.

pois valokuvista, mutta tuon 8:n kertomuksessa toistuvat ihan joka vastauksessa niin samat teemat kuin äitini puheissa ja elämänasenteessa.

Ja mitä tulee siihen voiko eristäytynyt ihminen tulla onnelliseksi yksinäisyydessään, yhteisössä missä vallitsee menestyminen, raha... Olen miettinyt ihan samaa asiaa vuosia. Että kumman valitsen, eristäytymisen ja vai ihmisten yhteyden. Oman kokemukseni perusteella eristäytyminen on väärä tie. Silloin oma itse jää ikuisiksi ajoiksi piiloon pelkäämään ihmisiä. Tai sisäinen lapsihan se on, joka siellä jossain alitajunnassa elää menneisyydessä on kauhuissaan.

25 miten perustelisit sen, ettei

ihmisten lauma, niin varmasti arvostellaan ja nauretaan muille. Ihmiset ovat todella häjyjä nauraessaan toisten kustannuksella. Jos lähdet pelleilyyn mukaan, annat julkisen luvan itsesi ulkonäön haukkumiseen. Jos taas suutut kontrolloit muita, voi miten naurettava väite.



Ajatelkaa ihmiset kaksi kertaa kannattaako kovaan ääneen huutaa: "Kyllä tuossa kuvassa näkyy taas niin selvästi kun Annen isossa luomessa kasvaa karvojaa..."

ketju. Missään vastauksissa ei ole mitään tolkkua.



T: ulkopuolinen

sillä perusteella, että rinnastaa tämän äitiinsä..mutta koeta ymmärtää käytöksen syynä ei ole samat perusteet.



8

Voi millainen NERO osui väärään ketjuun!!!

etkö voisi opettaa hänelle miten tulisi elää ja kun se sinulta noin hyvin loistaakin vielä. Tunnet äitisi kuin taskusi. Omalla käyttäytymiselläsi ei varmasti ole osaa, eikä arpaa siihen millaiseksi äitisi on vuosien saatossa muokkautunut. Harmi, ettei noin viisas tytärkään ole häntä voinut saada "oikeille raidoille." Googletappas pikkuisen lisää, miten sen voisit tehdä-> muuttaa äitisi kaltaiseksesi. Onnea matkaan!!

Kun ongelma on siinä, että sitä on sieltä sisältä päin lähes mahdotonta itse nähdä! Sen näkee sitten vasta, kun on päässyt pyristelemään siitä vähän etäämmälle. Minäkin ihan oikeasti kuvittelin että olen vastuussa omasta elämästäni. Ja niin tavallaan olinkin teorian tasolla; en koskaan syyttänyt muita ihmisiä mistään, lähinnä syytin kaikesta itseäni. Sinä 8 olet paljon syyttelevämpää laatua, syytät esim. sisaruksiasi erilaisista asioista, esim. siitä ettei sua nähdä sukujuhlien valokuvissa.



Mutta totuus on se että elämäsi ohjautuu ulkoa päin. Sukujuhlien valokuvilla ja sisaruksillasi ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään. Ne kuvat on ihan muita tarkoituksia varten kuin sitä, että sun sisarukset hyväksyisi sen miltä niissä näytät. Ne on sitä varten, että muistellaan sitä kuka oli juhlakalu ja millaiset juhlat oli, mitä tapahtui minäkin vuonna jne. Sitten kun pääset irti läheisriippuvuudesta, lakkaat peilaamasta kaikkia asioita sen suhteen miten ne pönkittää tai ei pönkitä sun itsetuntoa.

tai antamassa diagnoosia siitä, miksi minusta on tullut tällainen kun on tullut. Et edes halua lukea kirjoituksistani kuin ne asiat, jotka ruokkivat sinun tarvetta tietää millainen minä olen. En ole syyttänyt sisaruksiani muuta kuin siitä, että he haukkuvat ja latistavat minua, juurihan kirjoitit tuolla aiemmin, että minun tulisi itse ottaa paikkani. Milläs tavalla se sitten tulisi oikealla tavalla tehtyä??? HUUTAMALLA KOVAAN ÄÄNEEN, KAIKKI ON MINUN SYYTÄNI, KAIKKI ON MINUN SYYTÄNI!!!! :D, Niinkö??



Mistäs minä voin tietää oletko sinä oikeasti sellaista sorttia, että ole muka syyttänyt aiemmin vain itseäsi kaikesta, et vaikuta senkaltaislta.



Tuo valkokuvaus nyt sattui tulemaan yhtenä esimerkkinä mieleen, älä anna sen pilata päivääsi. ;)



Ja älä myöskään kaada minun niskaani kaikkea pahaa oloasi, jonka koet äitisi takia. Vilpittömästi olen suhteen pahoillani puolestasi. Tue äitiäsi ja anna hänelle empatiaa, vahvana voit kannatella heikompaasi.



8

siskosi käytös tuota "menestynyttä" kaveria kohtaan on mennyt ihan mahdottomaksi ja tätä ei siskosi edes huomaa. On vaikea olla kaveri kateellisen ja huonolla itsetunnolla varustetun kanssa. Välttämättä kyse ei ole hyödystä sinänsä vaan että kaveruudessa ei ole enää mitään positiivisia puolia, ei hauskuutta yms. Ainaista syyllistämistä menestyksestä tms. vaikeita aiheita, silloin saattaa ollakin parempi lopettaa kaveruus.

Häneltä on mennyt kavereita ihan esim. siksi ettei "hän ole mitään". Pitkä kaveruussuhde (alkanut kirjetoveruudella joskus teininä) meni, koska tämä toinen tuli "niin paljon paremmaksi" ja siskoani "ei kehdannut esitellä" kavereille. Siskostani ei siis ole mitään hyötyä...

Läheisriippuvaisella tuossa valokuva-asiassa on keskiössä MUUT ihmiset. Mitä ne ajattelee minun ulkonäöstä ja minun ilmeistäni? Miten ne minuun yleensä suhtautuu?



Läheisriippuvuudesta parantuneella on keskiössä OMA KOKEMUS JA TAHTO. Haluanko minä että minulla on muistoja noista juhlista? Haluanko että minut kuvataan näiden ihmisten kanssa? Haluanko 30 vuoden päästä muistella minkälaista elämä oli? Haluanko näyttää lapsille että tässä äiti 30 vuotta vanhoissa vermeissä.



Oleellista ei lopulta ole se, meneekö niihin kuviin vai ei. Oleellista on kuka siitä menemisestä päättä omassa mielessä. Minä itse vai muitten oletetut mielipiteet.

siskosi käytös tuota "menestynyttä" kaveria kohtaan on mennyt ihan mahdottomaksi ja tätä ei siskosi edes huomaa. On vaikea olla kaveri kateellisen ja huonolla itsetunnolla varustetun kanssa. Välttämättä kyse ei ole hyödystä sinänsä vaan että kaveruudessa ei ole enää mitään positiivisia puolia, ei hauskuutta yms. Ainaista syyllistämistä menestyksestä tms. vaikeita aiheita, silloin saattaa ollakin parempi lopettaa kaveruus.

Häneltä on mennyt kavereita ihan esim. siksi ettei "hän ole mitään". Pitkä kaveruussuhde (alkanut kirjetoveruudella joskus teininä) meni, koska tämä toinen tuli "niin paljon paremmaksi" ja siskoani "ei kehdannut esitellä" kavereille. Siskostani ei siis ole mitään hyötyä...

38 on eri henkilö kuin se joka läheisriippuvuuden tähän ketjuun lanseerasi... Aika moni taitaa nyt tunnistaa asian.



Etkö edelleen näe sitä? Eihän tässä edes ole kyse mistään syntipukeista, miksi ihmeessä pitäisi huutaa "minun syytäni kaikki on"?

ulkopuolisia koskaan, otan vain ja ainoastaan oman perheeni jäsenistä kuvia. Otan myös ilolla vastaan muiden ottamia kuvia omasta perheestäni esim. sukujuhlista. En edes mieti haluaisiko joku ulkopuolinen tulla kuvatuksi, en ainakaan koskaan pyydä kuvaan ketään. Meidän perhealbumista ei löydy esim. sisarusteni perheen kuvia. Mieheni suvun puolelta varsikaan en halua nähdä yhtään ainutta "pallinaamaa."



Ihan vain tässä ulkopuolisena keskusteluun osallistuen.