Juttelin eiln siskoni kanssa. Oletteko ihmiset oikeasti tuollaisia käärmeitä?

Eikös niin muut, ketkä olette olleet hiljaa, että ap ja 8 ongelmat ovat selvästi läheisriippuvaisuutta?



terveisin 38/39

ihminen omasta vapaasta tahdostaan erakoituu, että hän olisi läheisriippuvainen, tämä olikin aika uutta minulle.

ihminen omasta vapaasta tahdostaan erakoituu, että hän olisi läheisriippuvainen, tämä olikin aika uutta minulle.

Siksi läheisriippuvainen onkin niin toivoton termi, kun ihmiset kuvittelee että se koskee vain muissa roikkuvia ihmisiä. Muissa ihmisissä roikkuminen ei suinkaan ole läheisriippuvuuden ydin, vaan ihan yhtä usein läheisriippuvat eristäytyy muista, koska eivät ole kykeneväisiä läheisiin ihmissuhteisiin.

kaveruudestamme odoteta, se hyöty voi olla esim. hauskaa seuraa. Miksi olla kaveri ihmisen kanssa, josta ei esim. pidä ja jonka seurassa ei viihdy, ei synkkaa tms. En minä ainakaan, ehkä olen siis käärme.

Läheisriippuvuudesta en osaa sanoa mitään, kun en oikein ymmärrä mitä se on, mutta jos se on liiallista toisten mielipiteistä välittämistä, niin kyllä sitä ap:lta ja siltä toiseltakin varmaan löytyy.

siskosi käytös tuota "menestynyttä" kaveria kohtaan on mennyt ihan mahdottomaksi ja tätä ei siskosi edes huomaa. On vaikea olla kaveri kateellisen ja huonolla itsetunnolla varustetun kanssa. Välttämättä kyse ei ole hyödystä sinänsä vaan että kaveruudessa ei ole enää mitään positiivisia puolia, ei hauskuutta yms. Ainaista syyllistämistä menestyksestä tms. vaikeita aiheita, silloin saattaa ollakin parempi lopettaa kaveruus.

Häneltä on mennyt kavereita ihan esim. siksi ettei "hän ole mitään". Pitkä kaveruussuhde (alkanut kirjetoveruudella joskus teininä) meni, koska tämä toinen tuli "niin paljon paremmaksi" ja siskoani "ei kehdannut esitellä" kavereille. Siskostani ei siis ole mitään hyötyä...

tiettyyn määrään vasta-apua?

hänhän kirjoitti juuri tuosta, että syyllistää itseään kaikesta.

vakavin muoto. Muitten kautta eläminen on niin ahdistavaa, että on pakko eristää itsensä muista.

Tommi Helstenin määritelmä läheisriippuvuudesta:



"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon"



Läheisriippuvainen imee itseensä toisten murheet, ahdistuu toisten tunteista.

Hän on osallisena esim. perheen syyllistämis- tai syyllistymispelissä, hyvin usein syyllistyjän roolissa. Koko perhe tai työyhteisö sairastuu peliin esim. syyttäen, valtaa käyttäen, olemalla marttyyri. Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on kadottanut kosketuksen itseensä, koska hän elää toisten tarpeista, hän ei löydä omia rajojaan. Hänen minuutensa on kateissa. Hän ei kykene ajattelemaan, mitä haluaa elämältä ja mitkä ovat hänen omat tarpeet. Elämä jää elämättä.



Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin syndrooma. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti ja vaatimaton, tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne. Mikään ei riitä. Usein hän arvottaa tekemisiään suorittamisen kautta ja on kova vaatija itselleen.

Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselle. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Pahimmillaan omien tarpeiden ja tunteiden kieltäminen ajaa läheisriippuvaisen kätketyn vihan verkkoon, jolloin viha kääntyy itseen.

Läheisriippuvainen on ihminen, joka ei kykene terveisiin ihmissuhteisiin. Ne ovat vuoroin ripustautumista, vuoroin eristäytymistä.



Terve etäisyys ja terve itsen kunnioittaminen puuttuu.



Yleensä se menee vielä niin, että ensin läheisriippuvainen ripustautuu kuin hukkuva, se hänen "pelastettavansa" ahdistuu ja/tai kyllästyy ja/tai suuttuu, jolloin hän repäisee itsensä irti - minkä seurauksena läheisriippuvainen loukkaantuu ja eristäytyy, jotta "kipua ei tulisi lisää".

Minä olenkin ollut _pahasti_ läheisriippuva, siksi on niin helppo tunnistaa toisessa :). Nyt on onneksi ollaan menossa parempaan päin. Mutta siis läheisriippuvudessa voi ottaa strategiaksi joko itsen syyttelyn tai muiden syyttelyn. Se on vain pintaa. Mutta ytimen tasolla on kyse samoista itsetunnon ongelmista ja vääristyneestä tavasta katsella maailmaa. Ajattelun fokus on muissa ihmisissä. Oman syyllisyyden tai syyttömyyden jatkuvasta peilaamisesta muiden ihmisten kautta.

kuten läheisriippuvainen on.



54

Jos asia rupeaa selvästi haittaamaan elämää niin kuin tuolla kasilla, niin silloin on kyse ongelmasta. Yksi haittavaikutus on juuri tämä, että ihmissuhteisiin tulee turhia jännitteitä ja ihmisten motiivien tulkinta vääristyy.

mutta jos asia hallitsee elämää, ollaan huonossa jamassa.

siis haluaako läheisriippuvainen ne ihmiset lähelleen vai kauas itsestä? Vihaako se niitä ihmisiä vai rakastaako? Minkä takia läheisriippuvainen peilaa kaikkea toisten kautta? Onko läheisriippuvaisuus pelkästään positiivista toisten auttamista vai voiko se esiintyä myös jotenkin negatiivisena näitä ihmisiä kohtaan?

sopisivat tämän ketjun profiiliin. Eristäytyivät, elivät omaa maailmaansa netissä ja kehittivät sairaan egonsa. Ja mitäköhän heille oli ennen tätä tapahtunut?

Ja sitten lisää ihmettelyä: Jos sanot että voit nyt hyvin, haukut ihmisiä käärmeiksi ja arvostat itseäsi niin miksi tämä ketju? Koska selvästi asia vaivaa.



Miksi ihmiset ei saa olla huolissaan sinusta?

Minun kokemus on että kun yksi kertoo olevansa jostain vihanen/surullinen niin toinen kertoo omia ongelmiaan. Ei paneuduta vaan toisen ongelmaan.

Itse en ole kokenut asiaa niin että minun ongelmaani vähäteltäisiin: vaan että saan vertaistukea. Toisellakin on huolia. Minun ongelma ei ole maailman napa: voin jutella samalla kertaa myös toisen pahasta mielestä.

Samalla oppii tuntemaan toista. Näin hän ymmärtää minun asiaani..



Itsensä arvostaminen on kiva asia, mutta haukkua toisia käärmeiksi?? Arvostaako silloin toisia?



Kuten alotuksessasi se pari joka eroaa tai oletat että joku ihminen johon ystävyys vaan kaatuu että hän ei saanut toisesta "hyötyä". Miksi teette ihmisistä noin kamalia oletuksia?

Suhteet vaan joskus loppuu! Joskus on liikaa opintoja, joskus liikaa työtä, joskus uppoutuu lapsiinsa, joskus taas masentuu. Jos SINÄ ystävänä et kysele mitä hänelle kuuluu: miten kehtaat ajatella hänestä jotain niin ala-arvoista?



Itse jos en saa sukulaista kiinni niin mainitsen että koitin soittaa aikasemmin. Miksi se tarttee ottaa pahana?

Vai onko lähtökohtanani se että arvostelen kun hän ei vastaa minulle -vai onko todellisuus sitä että taas kun soitan SINULLE et vastaa. Mutta minun pitää vastata sinulle ja kuunnella ongelmiasi -ilman että kuuntelet minun huoliani?



Itselläni oli mummo joka ei halunnut että hänestä otetaan kuvia. MInulla on yksi kuva hänestä, se on vähän se.

Mutta toki ymmärrän että mummo ei vaan halunnut että häntä kuvataan.

Hän ei sitä halunnut, ja sitä mielipidettä arvostettiin.

Joku toinen taas toivoo että häntä kuvataan: silloin se pitää SANOA toisille! Ei se kuvatuksijättäminen ole aina sitä ettei sua vaan haluta kuvaan.

Joskus kuvaan pyydetään pelkästään omia sukulaisia: ei veljen vaimoa, vaan sisko ja hänen veli.

Se että loukkaantuu, on taas omasta päästä kyse.



Tietty voi olla ikäviä sukulaisia. Jokka saattaa olla vaikka menestyksestäsi katkeria. Mutta ei heitä ole pakko sen enempää kuulla! Jos sinua arvostetaan työssäsi. Ole siitä ilonen, älä ajattele mitä katkera sukulainen ajattelee.



10

Tietty voi olla ikäviä sukulaisia. Jokka saattaa olla vaikka menestyksestäsi katkeria. Mutta ei heitä ole pakko sen enempää kuulla! Jos sinua arvostetaan työssäsi. Ole siitä ilonen, älä ajattele mitä katkera sukulainen ajattelee.

10

Läheisriippuvaiselle työn arvon validoi se mitä suku on siitä mieltä. Ei-läheisriippuva kokee työllään olevan arvoa, jos se on hänelle itselleen merkityksellistä. Ja tietenkään kukaan ei ole ihan ääripäässä vaan harmaalla vyöhykkeellä kaikki tyyni. Mutta läheisriippuvuus on käsite sille, että ilmiöstä on ihmiselle haittaa.

mutta jos joku torjuu hänet tms. alkaa vihata ja se vihakin on hyvin kiihkeää. Terve suhtautuminen ja suhteellisuudentaju puuttuu. Läheisriippuvuudessa ei ole mitään positiivista (ei riippuvuuksissa yleensä ole).

Hän imuroi maailman kolhimia, sairaita, lapsia ja vanhuksia huomiinsa. Hän on istunut tuttavien sairasvuoteiden ääressä, passannut ja lohduttanut. Hän osaa ratikastakin poimia reppanimman - siis hänellä on reppanatutka suorastaan. Sillä hän etsii autettavia.



Se apu on täysin kapaloivaa. Autettavasta tulee avuton ja kyvytön. Läheisriippuvainen kaappaa sen toisen ihmisen elämän paikaten ja lohduttaen. Sisareni sai aviomiehensä niin avuttomaksi, että hän voiteli jopa tämän voileivät! (Mies 40 vee). He tapasivat tilanteessa, jossa mies oli juuri menettänyt isänsä ja siis haavoittuvainen.



Äitini talousvaikeuksissa siskoni auttoi niin, että joutui itse velkasaneeraukseen.