Tympiikö ketään muuta joidenkin sukulaisten ja tuttavien arvioinnit siitä kenen näköisiä teidän lapsenne ovat

jotain mitä mulla ulkonäöllisesti on. Lapsi sai alkunsa luovutetusta munasolusta. Asia on käsitelty ja ok, mutta aina välillä nousee pintaan näistä ulkonäköpuheista.

Onneksi seuraava lapsemme adoptoidaan ulkomailta, joten ehkä noita juttuja ei tarvitse kuulla. Afrikkalaislapsi kun ei varmaan ole kenenkään uuden sukulaisensa näköinen - tai ainakaan kenelläkään ei liene tarvetta selittää, miten hän näyttää niin siltä faarivainaan Anni-tädiltä.

Meidän lapsi kun on saanut kaikki meidän resessiiviset geenit eli silmät on ihan eri väriä kuin meillä eikä hänessä ole suoranaisesti mitään samaa näköä meidän kanssa.

Ei varmaan mitään sen enempää.

Niiltä adoptiolapsiltakin sitten muuten etsitään niitä vanhemmilta ja suvusta kopioituja ilmeitä ja eleitä.

Tyäremme osaa laulaa kauniisti ja nyt kummankin suvun kaikki laulutaitoiset käsitellään joka kyläreissulla uudestaan ja uudestaan. Kukaan ei muista että minäkin osaan laulaa - minun äitini ei sitä varsinkaan noteeraan sillä veljeni laulaa vielä paremmin tai ainakin tekee sitä ihan elääkseen. Hoh-hoijaa!

ettei ainakaan ole epäselvyyttä lapsen isästä.

Vierailija:

ettei ainakaan ole epäselvyyttä lapsen isästä.

Vierailija:

ettei ainakaan ole epäselvyyttä lapsen isästä.

Ja olenkin ihan suoraan vastannut kun joku on kysynyt vauvasta että kumman näköinen se on, että vauva on itsensä näköinen kuten minä ja sinäkin, ja joka ikinen meistä.

Meinasin sanoa takaisin, että kyllä meillä isäkin on tiedossa!

miehen perhe ei näe mitään mun piirteitä meidän lapsissa. Miehen tätikin taivasteli, että ei kellään meidän suvussa ole tuollaisia silmiä ööö - voisivatkohan ne siis olla äidin silmät.

Sanon jo kaikille itse ennen kuin he ehtivät, että yleensähän on epätietoisuutta isästä mutta kun meillä ei ole varmuutta edes äidistä! Eipä ole kukaan kommentoinut erinäköisyyttä sen jälkeen mitenkään ikävään sävyyn : )

Siis lapsen tädillä. Anoppi muutenkin yrittää tuputtaa niitä lapsia tyttärensä hoidokeiksi väen väkisin. Kait sitä vituttaa kun vain poika sai lapsia ja tytär jäi vanhaksipiiaksi. Olisi ilmeisesti toivonut tyttären lapsia eikä niinkään pojan.

Ihan kuin pitäis väen vänkään vääntää noista lapsista jotenkin muka tätinsä näköisiä. Hah.

Just viikonloppuna katseli meillä vanhoja valokuvia. Kuvissa oli minun lapsi, mieheni lapsia ja meidän lapsia. Ei edes tunnistanut lapsia kuvista ja aina tiennyt kuka keneltäkin näyttää.

Tuntuu, että anoppi olisi varmaan tyytyväinen, jos lapset muuttaisivat sedälleen pysyvästi. Niin, ja sedällä on omiakin lapsia. Tyrkyttää anoppi lapsia appiukollekin, itse ei ota lapsia syliin mutta työntää lapset kyllä appiukolle ja antaa kameran laulaa. Todella outoa.



Muutenkaan mikään lasten piirre ei ole minulta. Olen ruskeasilmäinen ja kuopus samoin. Anoppi ei voinut pitkään aikaan myöntää, että kuopuksen silmät ovat ruskeat eivätkä siniset mutta kun ei voinut enää ohittaa asiaa, keksittiin joku sukulainen sukupuun laitimmaisesta haaraumasta, jolta lapsi silmiensä värin peri. Äidiltähän mikään piirre kun ei voi periytyä.

Meidänkin lapsesta sanottu noin monta kertaa, mutta enpä ole mitenkään tajunnut siitä loukkaantua tai tympiintyä.

Vierailija:

ettei ainakaan ole epäselvyyttä lapsen isästä.

Mikään ominaisuus hänen palvomassa esikoisessamme ei voi olla minulta peritty. Vain häneltä, hänen veljeltään, edesmenneiltä vanhemmiltaan tai joltain ihmeen kumminkaimalta. Jos osaa laulaa luritella jotain lastenlaulua, on perinyt musikaalisuuden joltain iso-isoisältä joka muinoin harrasti kuorolaulua jossain Pihtiputaan perämetsissä jne:)

Välistä tuo oli ihan huvittavaakin, mutta nykyään lähinnä suututtaa. Olenko todella niin vastenmielinen että mitään yhtäläisyyttä minuun ei saisi lapsessa olla. Ja sitten ihmetellään kun anopit on epäsuosiossa. Niin miksiköhän?

t.16

Vierailija:

Muutenkaan mikään lasten piirre ei ole minulta. Olen ruskeasilmäinen ja kuopus samoin. Anoppi ei voinut pitkään aikaan myöntää, että kuopuksen silmät ovat ruskeat eivätkä siniset mutta kun ei voinut enää ohittaa asiaa, keksittiin joku sukulainen sukupuun laitimmaisesta haaraumasta, jolta lapsi silmiensä värin peri. Äidiltähän mikään piirre kun ei voi periytyä.

Ei saanut sanaa suustaan. Kjäh kjäh.

Blondin esikoisen syntyessä mieheni suku löysi syyn blondiuteen omasta suvustaan...asia oli ok, mutta sitten kun tummatukkainen syntyi niin taas mieheni suku tiesi tämänkin hiusvärin periytyneen nimenomaan mieheni suvusta. Ja vaaleatukkaiselle lapselle hoetaan koko ajan että kyllä se tukka siitä vielä tummuu ja tummatukkaiselle tietenkin että kyllä se vielä tuosta vaalenee.