Kuinka moni antoi synnärillä vauvan hoitoon yöksi?

Kertoo ehkä eniten siitä, että täällä ei palstaile kovinkaan älykästä ja koulutettua väkeä?

Vierailija:

ymmärtänyt, että psykologit ovat täysin väärässä kaikissa väittämissään vauvoista ja näiden kiintymyssuhteista!!!!111 Tällä palstalla olen ymmärtänyt, että paras tapa saada aivan erityisen erikoisen mahdottoman poikkeuksellisen onnellisia ja hyväntuulisia lapsia on jättää heidät milloin mihinkin mieli tekee. Takuuvarmasti saat lapsia, joilla ei x vuoden ikään mennessä ollut MITÄÄN ongelmia, päin vastoin sekä päivähoidosta että muualta on tullut aivan poikkeuksellisen, epätavallisen hyvää palautetta ja lapsilla on suorastaan pökerryttävän hyvä suhde isovanhempiinsa, jotka ovat ihmisinä tietysti priimaluokkaa, aivan täydellisiä hoitajia ja extra-erityisen superläheisiä lastenlapsilleen.

Kyllä se alku on minusta tärkeää vuorovaikutussuhteen kehittymisen, imettämisen alkamisen jne. kannalta.

Molemmissa synnytyksissä pääsin suht helpolla. Vauva koko ajan vieressä. En olisi malttanut millään luopua. En kyllä kauaa sairalassa ollutkaan.

Jos vauvan terveys olisi vaatinut eroa, niin sitten olisi ollut pakko antaa. Mutta kun molemmat lapseni on olleet täysin terveitä vastasyntyneitä, niin toki heidän paikkansa oli äidin luona. Esikoinen oli isänsä kanssa ne ajat kun kävin suihkussa, kuopus hoitajilla sen yhden suihkureissun ajan.



Saman olen huomannut kuin 29. Av-mamma tietää itse kaiken, se ei mitään asiantuntijoita tai tutkimuksia usko. Että niin.

Pahimpia äidit jotka lukeneet kaikki kasvatuskirjat ja noudattavat orjallisesti sitä mitä siellä sanotaan.

Vierailija:

Olisin antanut vaikka kaikiksi öiksi, mutta kätilöthän on niin tärkeitä ihmisiä, ettei niitä tällainen tavallinen tallaaja uskalla mitään kysyä. En nukkunut kahtana ekana yönä kuin max. puolen tunnin pätkiä, päivisin en sitäkään.

Ja ei, ei ole vuorovaikutusongelmia.

Kun kuopus syntyi, en nukkunut sairaalassa juurikaan ollenkaan. Olisin kyllä nukkunut, ellei minulle olisi sattunut täysin kuoleentunut patja sänkyyn. Kyljet ja lonkat tuli niin kipeiksi, että en pystynyt nukkuun. Joten kuljin yöt käytävillä vauvani kanssa.

Täysin terveet ja hyvinvoivat äidit tunki vauvojaan vauvalaan, jotta saisivat nukkua. Katsoin sitä menoa siellä. Ihan hirveää, kaksi yökköä, toistakymmentä vauvaa. Niillä oli oikeasti kädet täynnä töitä. Lisäksi piti juosta äitien luona, jotka hälytti apua huoneisiin. En yhtään ihmettele, vaikka ois ollu asennetta " hoitakaa vauvanne itse" .

Mitä ne vuorovaikutusongelmat muuten on? Meidän lapsi ei ainakaan kuuntele minua, vaan tekee omin päin asioita. ;-)

Olin valvonut 3 vrk ja olin lisäksi kovin kipeä sektion jälkeen. Olin niin väsynyt, että meinasin vauvan pudottaa imetyksen aikana kahdesti sylistä lattialle, kun unohdin, että se oli siinä. EIvät huolineet vauvaa vauvalaan, haukkuivat minut vaan pystyyn, vaikka anelemalla yritin anella että saisin edes muutamaksi tunniksi vauvalaan.

En olisi millään antanut enkä antanutkaan.... No jos olisi joku sairaus tai muu ollut että olisi ollut pakko... Mulla on poika ja tyttö molemmat edelleen kiinni minussa... Olen kai sellainen leijonaäiti joka pitää pesueesta huolta... Jos olisin joutunut olemaan erossa olisin valvonut käytävillä tai vaavin vieressä, mutta meitä on niin erillaisia en tuomitse niitä jotka laittavat vauvat vauvalaan itse en vain siihen pystynyt edes tunniksi tai puoleksi.. Isä katsoi kun kävin suihkussa..

Minulla on vaan ollut sen verran järkeä että jos vauva meinaa väsymykseni takia tippua lattialle tai meinaa pää räjähtää niin sillon on ihan ok antaa se hetkeks hoitoon ja saada itse levättyä tai tuuletettua päätään. Se ei minusta tee huonoa äitiä vaan vastuutuntoisen äidin.



Minun vauvani olivat synnärillä yön hoidossa ja ovat olleet koko elämänsä ajan n. kerran kuussa isovanhemmillaan. Itken joka kerta kun lapset lähtee hoitoon, olen todella kiinni heissä ja he minussa, mutta tämän teen vain ja ainostaan sen takia että jaksaisin paremmin ja näin ollen myös lapset jaksavat arjessa kun äiti on levännyt ja hyväntuulinen.



vuorovaikutussuhteessa, kiintymyksessä eikä missään ole mitään ongelmia vielä havaittavissa, enkä usko että niitä tuleekaan. Onnellisia lapsia minulla ja onnekas olen kun heidät olen maailmaan saanut. Lisää lapsia on tilauksessa.

Ne äidit jotka ymmärtävät väsymyksen ja sen mikä on hyväksi vauvalle ja äidille, ovat fiksuja eivät vastuuttomia.



Enemmän säälin näitä vauvoja ja pienia lapsia joittenka äidit uskovat silmät ristissä kaikkiin suosituksiin ja oppaisiin ja unohtavat sen että jokainen perhe, lapsi ja vanhempi on yksilö. Ei voida sanoa että jos naapurin pikku Pertti kärsi siitä että oli hoidossa vauvana niin se oma Maijakin kärsisi siitä. Tutkimukset on tutkimuksia, niissä on perää muttei ne tutkimukset ota huomioon sitä seikkaa että oliskohan se vauvan kannalta oikeasti parempi se että se kärsii pienestä eroahdistuksesta kun on yhden yön sillon tällön erossa äidistään vai se että äiti väsyneenä tiputtelee sitä lattialle tai hermopäissään ravistelee.

Supistusten/synnytyksen takia valvoin melkein kolme vuorokautta putkeen ja olin niin väsynyt, että hoitaja olisi varmaan hakenut vauvan hoitoon jos en itse olisi sitä pyytänyt. Toki toivat vauvan yöllä syömään.



Ei todellakaan ole vaikuttanut kiintymykseen tms.

Ajatelkaa sitä vauvaa ennenkun olette niin väsyneitä että teiltä vauva viedään väkisin pois. Vauva ei kärsi yön-kahden erosta kyllä mitenkään!



Jos vaikea antaa vauva muualle hoitoon niin vaatikaa että miehenne hoitaa.

Toinen voi jaksaa sitkutella ja selviää, toinen hajoaa ja kuluu loppuun. Silti kumpikin tyyppi on hyvä äiti!

Vauva tuli karmeaan tilanteeseen; masennukseni oli jatkunut hoitamattomana useita vuosia. Kun vauva syntyi, en tuntenut mitään. Annoin hänet parina yönä vauvalaan. Ja kotona mies joutui hoitamaan yöt.

Meillä lapsen ekat kaksi vuotta olivat täysin takussa: olin kyllä av:n surkein äiti. Mutta kun sain itselleni apua psykiatriselta osastolta ja pitkästä terapiasta, aloin rakastaa lastanikin, joka oli siis tällöin kaksivuotias.



Nyt lapsi on viisivuotias, rakkain olento maan päällä. Meillä on tosi lämmin suhde, joskaan en tiedä, mitä kaikkea hän on joutunut kokemaan ekoina elinvuosinaan. Pointtini tähän juttuun on se, että on aika paljon lapsia, joiden alkutaival on ollut täysin helvetillinen. Luulisin, että yksi tai kaksi yötä vauvalassa ei vielä kerro mitään lapsen tulevaisuudesta.



Oikea huono äiti