Kuinka moni antoi synnärillä vauvan hoitoon yöksi?

olitte niitten vauvojenne kanssa. Jos äiskä ja iskä lähtee bilettämään ja jättää parin kuukauden ikäisen mummolaan viikonlopuksi, siinä on aika pitkä aika totaalista eroa. Ja vauva kasvaa koko ajan. Vastasyntynyt on aika pihalla kaikesta. Jos se yöllä vauvalassa herää ja viedään äidin tuttuun ja turvalliseen tuoksuun imetettäväksi, mihin vauva taas nukahtaa, kunnes herää ja viedään imetettäväksi, niin ehkä siinä ei aivan hirveää vahinkoa pystytä yhdessä tai kahdessa yössä tekemään.



Ja siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että jos muutaman kuukauden ikäinen vauva jätetään viikonlopuiksi säännöllisesti jonnekin, niin kiintymyssuhteessa on vikaa.

Taustoja en jaksa kertoa, mutta tämä parin yön loma oli henkireikä kyllä meille. Sen verran raskas vuosi takana. Nyt jaksaa olla taas ja varmasti ei ole tarvetta antaa vauvaa hoitoon pitkään pitkään aikaan jos ollenkaan enää. :)

Piti vaan väsyneenä kärvitellä.

Hän vain itki ja mä hyssyttelin häntä puoliunessa. Lastenhoitaja sano että parempi viedä vauva hoitohuneeseen että saan nukkua. Oli se ihana nukkua 4 tuntia putkeen :) Vauva oli nukkunut koko ajan.

vauvalla ja minulla ja vierihoidossa oli koko ajan. Ei mitään ongelmia vuorovaikutuksessa. Toisessa lapsi joutui teholle viikoksi ja olin eri osastolla, toki kävin siellä milloin sain ja kyllä kiintymyssuhteen luominen oli erilaista, sanoisin vähän hitaampaa.



Ensimmäisen kanssa se sujui automaattisesti mutta koen että alussa oli liikaa häiriötä tuottavia asioita, vauvan kärsimyksen katsominen ei ole mitään mukavaa puuhaa, sitä haluaa hoivata ja suojella ottaa lähelleen mutta kun ei saa.



Toiset hoitaa lastasi, toki ymmärrän että se oli välttämätöntä mutta jotain tärkeää jäi alkumetreillä uupumaan. Vauva ei jaksanut imeä ja häntä ei saanut rasittaa, ruoka meni nenä-mahaletkulla. Ruokkia sain vasta muutaman päivän kuluttua ja laitoin ruokaa letkun kautta ruiskua apuna käyttäen.



Kaikki muuttui kun pääsimme vihdoin kotiin ja elämä normalisoitui.



En ole halunnut jättää vauvojani muille yöhoitoon koska minulla ei ollut tarvetta lähteä heidän luotaan minnekään, miksi ihmeessä olisin halunnut pois kun rakastamani ihmiset oli lähelläni.



Äidin kuuluu hoitaa lastaan.

ymmärtänyt, että psykologit ovat täysin väärässä kaikissa väittämissään vauvoista ja näiden kiintymyssuhteista!!!!111 Tällä palstalla olen ymmärtänyt, että paras tapa saada aivan erityisen erikoisen mahdottoman poikkeuksellisen onnellisia ja hyväntuulisia lapsia on jättää heidät milloin mihinkin mieli tekee. Takuuvarmasti saat lapsia, joilla ei x vuoden ikään mennessä ollut MITÄÄN ongelmia, päin vastoin sekä päivähoidosta että muualta on tullut aivan poikkeuksellisen, epätavallisen hyvää palautetta ja lapsilla on suorastaan pökerryttävän hyvä suhde isovanhempiinsa, jotka ovat ihmisinä tietysti priimaluokkaa, aivan täydellisiä hoitajia ja extra-erityisen superläheisiä lastenlapsilleen.

minä, mies ja vauva perhehuoneessa.

eka yönä synnytin, seuraavan valvoin kun pieni oksenteli lapsivettä ja tuntui että tukehtuu, kun sitten kolmaskin meinasi mennä valvomiseksi ja oksentelu jatkui olin jo melkoisen hysteerinen eikä mieskään juuri paremmassa jamassa. Silloin nappasi kätilö alkuyöksi pikkuisen kansliaan.. Kova paikka se oli ja itkeä piti sitäkin mutta nyt jälkikäteen ajateltuna luojan kiitos! Oltais kotona oltu vielä enemmän poikki ja pihalla ilmana sitä!

Olet eka ihminen joka saa minut itkemään. Mun tyttäreni syntyi sektiolla, sain nähdä hänet vasta 12h syntymästä. Oli 1600g syntyessään, lisähapessa ja letkuruualla. Sain imettää kun hoitajilla riitti aikaa (olin 4vrk sängyssä kuljetettava), tunsin pitkään hiljaa syyllisyyttä kun jouduin vauvani jättämään muille. Hiljaa syntyi kiintymys, me molemmat tyttäreni kanssa olemme hitaita, hiljaisia ja varovaisia. Varovasti me myös tutustuimme toisiimme. Piti tulla kaikkia mahdollisia häiriöitä kehitykseen, ei tullut. Olin kotona 3,5v ja vein päivähoitoon, tyttö tykkäsi. On normaali pienikokoinen typykkä. Ja nyt ekaa kertaa minä itken jonkun tunteettoman ääliön takia!

Vauva nukkui vierelläni yöt.

Koen että meillä on ollut läheinen suhde alusta asti.



Uskon että elämään hiukan rankemmin tulleet käyvät jossain elämänsä vaiheessa sen trauman läpi. Se voi mennä ihan helpostikin.



Jos kokee vauva-ajan niin väsyttäväksi että TARVITSEE jo parin kuukaudne päästä hermolomaa vauvasta ei ehkä ole kaikkein sopivin vanhemmaksi.

Vuorovaikutuksesta, esikoinen on Brasiliassa ja kakkonen Lontoossa, minä .. no, pikku paikkakunnalla Satakunnassa.



Kun antaa juuret, antaa myös siivet, uskon minä.

ta oikeastaan se otettiin, mistä olen ihan tyytyväinen jälkikäteen, vaikka silloin tuntui kamalalta. Mutta silloinkin tuotiin tietysti yöllä syömään ja muistaakseni jättivät sitten loppuyöksi sen jo sitten siihen viereen. Meni pari vuorokautta valvoessa synnytyksen yhteydessä ja yöt oli todella repaleisia sen jälkeenkin. Oli paljon parempi että pääsi yhtenä yönä lepäämään.

tottahan tuo 29 päästeli suustaan, asenne palstalla on hänen kuvaamallansa tavalla.



Huomioi se ettei siinä puhuttu kaltaisistasi tyypeistä jotka pakotetusti joutuu toimimaan toisin ihan kuin minäkin jouduin



terveisin 28

Ja hyvin meidän vuorovaikutus toimii. Itse asiassa niin hyvin että eräs asiantuntija sanoi että meistä voisi tehdä vaikka opetusvideon hyvästä vuorovaikutuksesta.



Joten jos joku synnärillä jättää pariksi yöksi vauvan hoitoon niin ei se nyt automaattisesti tarkoita mitään vuorovaikutusongelmia.

Kaksi vanhinta olivat valvottaneet minua 3½- vuotta. Halusin nukkua ne kolmeyötä jotka olin sairaalassa.

Varsinkin ensimmäisen syntyessä koin että minun oli levättävä ja nukuttava hyvin. Kätilöt toivat vauvan aina yöisin huoneeseen imetettäväksi. Toimi oikein hyvin ja päivät vauvat olikin sit luonani vierihoidossa ja vein vauvalaan vain jos kävimme kahvilla yms. Toisen syntyessä päätin et viivyn sairaalassa viikon jotta saan kunnolla levättyä ennen kuin lähden kotiin jossa odotti 2-vuotias esikoinen. Kuopus nukkui ensimmäisen viikon vauvalassa. Olen ollut ratkaisuun todella tyytyväinen ja olin erittäin rentoutunut äiti kun palasin sairaalasta kotiin.

Miksi syyllistää itseään tai toisia ihmisiä? Elämässä todennäköisesti paljon muitakin, suurempia murheita kuin parin yön erossa olo äidistä. Antakaa jokaisen tehdä niin kuin parhaaksi näkevät ja keskittykää kukin enemmän vaikka niihin omiin lapsiinne kuin toisten elämän arvostelemiseen.

Ymmärrän jos joku antaa vauvan hoitoon kerran viikossa sen takia että pääsee bilettämään niin sillon alkais tulla kotkotusta, mutta miettikääpä nyt ihan tarkkaan, jos vauvan antaa omalle äidilleen, lapsen isälle tai vaikka hyvin läheiselle kummille yöksi hoitoon esim. kaksi kertaa ensimmäisen vuoden aikana niin tekeekö se teistä äidistä huonon ja sen että vanhemuudessa on vikaa tai kiintymis suhteessa? Varmaan tajuatte että ei todellakaan.



Minä esikoisen kanssa olin niin lopussa ja puhki että todellakin tarvitsin välillä unta, vauva oli äitilläni hoidossa. Mies teki paljon yövuoroja joten ei pystynyt aina auttamaan arjessa. Välillä kävin tuulettumassa kavereitten kanssa, mutta olin poissa vauvan luota max. 6h ja n. 2-3kk välein. Tarvitsin sitä että pysyn kasassa. Alkoi seinät kaatuu päälle. Olenko huono äiti, no en todellakaan. Olen mitä parhain ja rakastavin äiti lapselleni. Hän on minulle kaikki kaikessa ja ne tunnit kun olin poissa hänen luotaan tein täysin vain hänen vuokseen, että jaksaisin.



Joku jaksaa, toinen ei. Ei pieni preikki perhe-elämästä tee kenestäkään HUONOA äitiä. Näin se vaan on.

eipä tullut mieleenkään antaa hoitajilla vauvaa yöksi

Kyllä minun vanhempani eli lapsieni isovanhemmat ovat mitä parhaimpia hoitajia lapsilleni, ovathan ne minusta maailmaan paras isä ja äiti. Tiedän että lapseni on heidän luonaan enemmän kun turvassa ja tyytyväinen, he ovat kasvattaneet minut ja veljeni mitä parhaimmalla tavalla. :)