On niin paha olla. En tiedä mitä tekisin. Itkettää.

Kaikki tuntuu menevän päin persettä. Opiskelen, mutta en saa tehtyä mitään tehtäviä. Tuntuu, etten ymmärrä mitään. Palautuspäivät lähenevät ja menevät, mutta mulla vain työt kasaantuu.



Olen yh, ja lapsen isä asuu toisessa maassa. Kaikki vastuu on minulla. Olen mielestäni hyvä äiti, ja niin sanovat kaikki kaverit ja sukulaisetkin. Lapseni on iloinen ja onnellinen. Silti tuntuu, etten pysty antamaan hänelle kaikkea mitä haluaisin tai lapsi tarvitsisi. Lapsen syntymäpäivä tulossa enkä jaksa edes ajatella, keitä kutsua, mitä tarjota, mitä lahjaksi.



Rahatilanne on huonoin, mitä minulla on ikinä ollut. Saan minimit tuet opintorahan ja elatuksen. Minulla on miesystävä, joka maksaa (ja haluaa maksaa) melkein kaiken. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen riippuvainen toisesta ihmisestä. Eikä hänkään mikään rikas ole, tavan duunari. Miehestä on vain paljastunut sellaisia piirteitä, etten haluaisi hänen kanssan jatkaa. Mutta ensi kuussa laskuja on niin paljon, ettei minulla ole vaihtoehtoja, suhde tuloihin ja menoihin on varmaan 1/5.



Kun on stressiä rahasta, ei jaksa opiskella. Kun ei jaksa opiskella, tuntuu että olen huono ja laiska äiti. Ja taas stressiä.



Nyt vain vollatan täällä koneella ja mies näki että itken mutta ei tee elettäkään lohduttaakseen. Meillä oli mahtaa seksiä suhteen alussa (no, kuten kaikilla varmaan) mutta nyt ei ole oikeastaan ollenkaan. Ei nähty miehen kanssa pariin päivään ja puhelimessa puhuttiin kun oli tulossa tänne, että rakastellaan. Mies tuli, mutta hänpä tekee jotain aivan muuta kuin että haluaisi olla kanssani.



Tiedän, että esim huomenna on jo varmasti parempi päivä. Nyt vain tuntuu että en jaksa enkä kestä tätä. Voi kun saisin motivaation opiskeluun, ja voikun rahatilanne korjautuisi ja voisin heittää tuon miehen mäkeen ja olla itsenäinen. Mitään työtä en voi tehdä kun on lapsi, ja nytkään ei aika riitä opiskeluun ja lapseen niin kuin haluaisin.



saisinko teiltä jotain lohdutuksen sanoja? kiitos kun jaksoit lukea.