Miten äiti muuttuu paremmaksi baareissa tai lomamatkoilla?

Mulla henk koht toimii paremmin liikuntaharrastus kuin rellestysillat.

että nainen on sitä parempi äiti mitä enemmän on lapsistaan erossa.

huomaan ainakin sen, että kun ei tarvitse olla kokoajan pitämässä rajoja jollekin, ei tarvitse olla kokoajan valppaana ja silmät selässä, vaan voi olla ihan rauhassa, puhumatta tai ajattelematta mitään... Niin kyllä sitä rentoutuu sen verran, ettei tarvitse kotona olla kokoajan hermo tiukassa.



Näitä yksinäisiä, rauhoittavia hetkiä kera kavereiden on ehkä kerran puoleen vuoteen, ei niitä yksinhuoltajalle juuri osu kohdalle.

paremmaksi. Mitä pidempään on kotoa poissa, sitä enemmän kestän lasten marinaa ja sitä vähemmän rähjään lapsilleni.



Jos ei ole aikoihin edes ruokakauppaan päässyt pakoon, niin pinnani on aika lyhyt. En yhtään jaksa kitinää tai lasten keskinäistä tappelua tai venkuilua nukkumaan mennessä.

Olin juuri viitisen päivää pois, eikä tämän jälkeen yhtään harmittanut, kun lapset illalla huusivat "äiti, kuuma" "äiti, tuo juotavaa" "äiti mullon asiaa"!.

itse en vaan sattunut huomaamaan yhtään mitään muutosta, vaikka olisi kai pitänyt, kun edellisestä vastaavasta kerrastakin oli jo monta vuotta. ap

että jos kaipaa aikaa itselleen ja sitä saa, jaksaa paremmin, oli se oma aika sitten baarissa tai lenkkipolulla.

kun kaipasin sitä aikaa todellakin monen monta vuotta ja kun sitä vihdoin viimein sain, niin ei yhtään mikään muuttunut, en todellakaan jaksa yhtään paremmin. ap

valitsit väärin. Sun olisi pitänyt valita sellainen erossa olon muoto, joka olisi sinulle antanut energiaa, mikä se sitten on, se on yksilöllistä. Toiselle baari ja kavereiden näkeminen, yhdelle juoksulenkki, jollekin romanttinen illallinen rauhassa miehen kanssa ja jolle kulle kotisohvan nurkka ylhäisessä yksinäisyydessä hyvän kirjan kanssa.



Itse nautin suunnattomasti omasta ajassa monessa eri muodossa (kaikki em. kelpaa) ja vaikka joskus fyysinen väsymys niistä vain lisääntyy, mieli virkistyy, kun tuntee olevansa muutakin kuin äiti ja saa keskittyä vain itseensä ja omiin mielihaluihinsa. Kyllä minä ainakin olen sen jälkeen hetken astetta parempi äiti.

Ei mun pinna parane tai muuten en koe olevani sen parempi äiti, vaikka kävisin jossain ilman lapsia. Jos ollaan miehen kanssa jossain kaksin, niin onhan se kivaa. Siis syödä rauhassa ja olla huolehtimatta lapsista. Mutta ei se seuraavana iltana enää mieltä lämmitä, kun kaksi kauhukakaraa juoksee karkuun hammaspesuja jne.

kun kaipasin sitä aikaa todellakin monen monta vuotta ja kun sitä vihdoin viimein sain, niin ei yhtään mikään muuttunut, en todellakaan jaksa yhtään paremmin. ap

Rentouduin tasan sen aikaa kun olin jossain, mutta kun palasin kotiin, niin mikään ei ollut muuttunut.



Nyt kun lapset ovat isompia ja käyn töissä, niin on kaikin puolin paljon helpompaa - ja suoraan sanottuna mukavampaa.

pää oikein täyttyy rakkausajatuksilla ja kaipuulla. Ja pää saa toisaalta myös välillä askarrella muiden asioiden kuin perheen parissa. Virkistävää. Ei pienet irtiolot minua ainakaan huononna äitinä eikä vaimonakaan.

Jos ottaa lähtökohdaksi sen, että äidin vapaahetken jälkeen lapset käyttäytyvät mallikelpoisesti maailman tappiin, univelka on kaikonnut ja elämä muutenkin on kuin ruusuilla tanssia, niin saatta pettyä.



Mä kuulun myös siihen joukkoon, jolle on ihan elinehto päästä välillä olemaan joko yksin (lenkkipolku rules) tai joskus pelkkään aikuisseuraan.



Ihmisillä lienee hyvin eri tarpeita, mutta kyllä kai useimmat tarvitsevat joskus hetkeä itselleen tai rentoa hetkeä esimerkiksi ystävien seurassa ilman vastuita.



Pitää sanoa vielä, että silloin kun lapset ovat olleet rintatakiaisvauvoja, niin mun oma hetki on ollut suihku tai roskapussin vienti. Muistan vieläkin sen nautinnon kun on saanut olla rauhassa suihkussa.

miehesi läsnäolo ei auttanut;) Eli seuraavan kerran otat omaa aikaa yksin. Menet vaikka hemmottelemaan itseäsi kauneushoitolaan tai menet liikkumaan esim jumppaan. Itse olen yh ja minulle on todella tärkeää saada pari kertaa kuussa sitä omaa aikaa. Saatan mennä vaikka elokuviin. Muutaman tunnin shoppailu naiskavereiden kanssa ulkona syöminen toimii myös mieltä piristävänä minulle.

Kukin tyylillään.

ja ehkä teitkin sellaista, mikä ei tosiasiassa ollut "oma" juttusi? Et maininnut tarkemmin, missä kävitte.



Jos nuorena tykkäsit baareista, ei sama lääke tepsi enää välttämättä nyt vanhempana - ei mulla ainakaan. Siinä siis vika luultavasti. Etsi joku juttu, mistä ihan aidosti nautit.



Mutta kun saan käydä rauhassa juoksemassa ja sen jälkeen saunoa kiireettömästi, syödä hyvin ja nukkua koko yön tarvitsematta herätä kenenkään itkuun, olen seuraavana päivänä muun perheen palatessa kotiin jo huomattavasti "parempi" (lue: iloisempi, rauhallisempi, kärsivällisempi) äiti.

puhuttua lapsista, vaikka olisikin tarkoitus juuri saada ajatukset johonkin aivan muuhun. Ehkä sullekin kävi niin?



Itse rentoudun kyllä baareissa ja vaikken sen jälkeen olekaan parempi äiti niin ainakin iloisempi ja kärsivällisempi. Minusta on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja kuunnella muiden aikuisten ihmisten puhetta muusta kuin kodista, perheestä ja lapsista. Jumppa, lenkillä käynti tai kauneushoitola ei rentouta. Yksin ollessa ajatukset karkaavat lapsiin turhan helposti.



Ap:n kanssa olen kyllä samaa mieltä siinä, että joskus tuntuu kuin äidit ja isät tulisivat aina vaan sitä paremmiksi mitä enemmän he olisivat pois perheensä luota. Kohtuus kaikessa ja jokainen tietää itse oman kohtuutensa ja tarpeensa omaan aikaan.



Varsinkin jossain vaiheessa tosin oikein ärsytti, kun kaikenmaailman oppaissa uuden lapsen syntymän jälkeen kehotettiin järjestämään aikaa yhdessä vanhemman/vanhempien lasten kanssa kahden kesken, järjestämään aikaa miehen kanssa kahden kesken ja hetkiä, joilloin saa olla yksin. Missä välissä sitä olisi ehtinyt olemaan koko perheen kanssa?

mutta nautin siitä, ettei silloin tarvitse olla saatavilla. Tarkoitan, että saan syödä rauhassa mitä haluan ilman keskeytyksiä, ei tarvitse huolehtia onko jollain pissahätä nyt tai ehkä kohta, kukaan ei vaadi huomiota (paitsi tietysti mies, mutta se osaa jo odottaa hetken :)).



Kun lapset olivat pienempiä, tällaiset hetket olivat kivoja, mutta vastapainoksi niitä seuraava viikko oli aivan kamala, kun lapset testasivat kaikki rajat uudestaan ja uudestaan... Anopilla (joka lapsia useinmiten hoitaa) kun saa tehdä melkein mitä vaan ja joka asiasta minkä tekee (vaikkapa juo lasin maitoa aterialla) saa herkkuja ja näin ei kotona toimita!



Itse kaipaan näillä hetkillä jotakin aivan muuta kuin kotia, haluan nähdä ihmisiä ja käydä jossain.

Vai harmittaako ap:ta että itse ei saa tuosta mitään irti?

musta tuntuu, että tässä ketjussa päästään oikeastaan asian ytimeen.



jostain todella oudosta syystä naisilla on tarve perustella sitä, että poistuvat lastensa luota. sitten se on pakko perustella tällä "sitten olen parempi äiti" -fraasilla.



mun näkökulmasta sitä, että käy jossain ilman lapsiaan ei tarvitse perustella yhtään millään. mun mielestä se on ihan yhtä normaalia elämäää kun syöminen ja nukkuminen. en mä joka kerta kun syön sano, että no mä syön nyt siksi, että jaksan leikkiä lapsen kanssa, vaan syön siksi että se on normaalia elämää.



haluan käydä kaverien kanssa välillä ulkona, koska haluan ylläpitää ystävyyssuhteita, haluan pitää hauskaa, haluan rentoutua. joskus tästä on sekin etu, että jaksaa lapsiaan paremmin.



mutta naiset, äidit! lopettakaa se tekemisienne selittely!



joskus

eikä odottaa yhtä ainoata kertaa "monen monta vuotta".

PItää omaa aikaa olla ja se on ihan normaalia.

Toisaalta, minä en usko, että sitä omaa aikaa tai muuta rentoutumista voi hirveästi ladata, vaan arkeenkin pitää saada omaa aikaa, niin ei tarvitse sitten lomailla kokonaan erossa perheestään.

musta tuntuu, että tässä ketjussa päästään oikeastaan asian ytimeen.

jostain todella oudosta syystä naisilla on tarve perustella sitä, että poistuvat lastensa luota. sitten se on pakko perustella tällä "sitten olen parempi äiti" -fraasilla.

mun näkökulmasta sitä, että käy jossain ilman lapsiaan ei tarvitse perustella yhtään millään. mun mielestä se on ihan yhtä normaalia elämäää kun syöminen ja nukkuminen. en mä joka kerta kun syön sano, että no mä syön nyt siksi, että jaksan leikkiä lapsen kanssa, vaan syön siksi että se on normaalia elämää.

haluan käydä kaverien kanssa välillä ulkona, koska haluan ylläpitää ystävyyssuhteita, haluan pitää hauskaa, haluan rentoutua. joskus tästä on sekin etu, että jaksaa lapsiaan paremmin.

mutta naiset, äidit! lopettakaa se tekemisienne selittely!

joskus