Haittaisiko teitä jos lapsenne kaveeraisi erityisluokan oppilaiden kanssa välitunnilla? Vai yrittäisittekö rajoittaa sitä?

Mä en ainakaan pelkää omien lasteni puolesta, että joutuisivat pahoille teille kaverin ansiosta vaan uskon ja luotan, että lapseni erottavat mikä on väärin ja mikä oikein.

Voi olla vaikkapa oppimishäiriö tai sosiaalisten taitojen puutetta.



Olisin vain iloinen, että lapseni on niin ennakkoluuloton, että ottaa kunkin lapsen yksilönä eikä leimaa heitä tuollaisten asioiden perusteella.



Ja opettajien nyt varsinkin luulisi arvostavan tuollaista - hekin kun tietävät, etteivät erityisluokkien lapset ole välttämättä kaikki jotain häiriköitä ja ongelmaperheiden tenavia.

Mutta jos sinun lapsesi on samanlainen kuin sinä, en todellakaan toivo, että oma lapseni hakeutuu lapsesi seuraan.

Vierailija:

Häirikön kanssa puuhataan häiriintyneitä asioita. Normaalin kanssa normaaleja. (Häiriintyneen äiti tietysti toivoisi, että häiriintynyt oppisi normaaliutta normaalilta.)

Ja joo: autistinen lapseni ei puuhaa häiriintyneitä asioita. Vetäytyy enimmäkseen syrjään ja tarkkailee muiden touhuja. Mutta muuten on erittäin kiltti ja arka.

Olen nähnyt tapauksia, jossa " häirikkö" oppii sitä ns. normaliutta, mutta valitettavasti olen nähnyt myös päinvastaisia tapauksia. Olen nähnyt myös tapauksia, joissa ei ole tapahtunut kumpaakaan.



KAIKKI on mahdollista. Se on kiinni monesta tekijästä; lasten iästä, luonteesta, kasvatuksesta, muistakin kavereista jne.



yläkoulun ope

hän on niin avarasydäminen, eikä välitä mitä muut ajattelee. Vaatii rohkeutta olla kaveria hieman erilaisten kanssa, koska siitä voidaan alkaa jopa kiusaamaan.

Vierailija:

KAIKKI on mahdollista. Se on kiinni monesta tekijästä; lasten iästä, luonteesta, kasvatuksesta, muistakin kavereista jne.

ap kuitenkin kysyi, onko PELKKÄ erityisluokalla olo sellainen asia, että sen takia pitäisi lapsensa kaverisuhteita rajoittaa!

Missä olikaan kyse, että PELKKÄ erityisluokalla olo olisi se tekijä? (Saatoin lukea huolimattomastikin)

Tottakai myös ns. normaalilta lapselta voi oppia niin hyviä kuin huonojakin tapoja.

Kuitenkin riski on isompi oppia niitä huonoja tapoja erityisluokan lapselta riippuen toki em. asioista.



Tiedän kuulostavani ikävältä, mutta sellaista se on - valitettavasti.



Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta. Jos toinen kaveeraisi erityisluokalla olevan lapsen kanssa (oli hänen taustallaan mitä hyvänsä), en olisi lainkaan huolissani.

Mutta jos taas toinen kaveeraisi, niin olisin huolestuneempi. Toinen lapsi on tietyllä tapaa sinisilmäisempi ja " mukaan vedettävämpi" .



se ope

Oma tokaluokkalaiseni on erityisopetuksen piirissä pienluokalla. Opettelee pettymyksensietokykyä ja harjaannuttaa muutenkin sosiaalisia taitoja. En osaa kuvitella kiusaamassa siiliä tai polttamassa tupakkaa. Pikemminkin on lapsellisempi kuin moni ikäisensä ja rakastaa eläimiä. Murrosikäisen veljensä nimittelyä ihmetteli " Eikö veikka yhtään ajattele, miltä se musta tuntuu?" Kiltti ja helläsydäminen poika.

Luehan ope koko ketju. Ap kysyy nimenomaan, onko erityisluokalla olo asia, jonka takia pitäisi estää kaverisuhde. Ei hän kysy, pitäisi puuttua, jos lapsen kaveri on väkivaltainen/varasteleva/itsetuhoinen/tappaa viattomia eläimiä tms.

Luepa myös ne kommentit tässä ketjussa ne kommentit, joissa nimenomaan yleistetään kaikki erityisluokalla olevat epänormaaleiksi, joilta opitaan huonoja asioita.

Miten ihmeessä pidät minua tässä aggressiivisena, mutta sinusta on ihan ok leimata pieniä lapsia, joiden ainoa synti saattaa olla vaikkapa dysfasia tai autistiset piirteet (kuten tässä ketjussa pari on kirjoittanut)?

Vierailija:

Missä olikaan kyse, että PELKKÄ erityisluokalla olo olisi se tekijä? (Saatoin lukea huolimattomastikin)

Tottakai myös ns. normaalilta lapselta voi oppia niin hyviä kuin huonojakin tapoja.

Kuitenkin riski on isompi oppia niitä huonoja tapoja erityisluokan lapselta riippuen toki em. asioista.

Tiedän kuulostavani ikävältä, mutta sellaista se on - valitettavasti.

Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta. Jos toinen kaveeraisi erityisluokalla olevan lapsen kanssa (oli hänen taustallaan mitä hyvänsä), en olisi lainkaan huolissani.

Mutta jos taas toinen kaveeraisi, niin olisin huolestuneempi. Toinen lapsi on tietyllä tapaa sinisilmäisempi ja " mukaan vedettävämpi" .

se ope

Luet näemmä muutenkin hiukan oudosti näitä tekstejä.

En leimaa ketään PELKÄN erityisluokkalaisuuden perusteella. Iso osa sellaisilla luokilla olevista lapsista on aivan ihania persoonia (ihan kuten tavis-luokillakin), mutta monella on vain voimakkaampi taipumus häiriköintiin isommissa ryhmissä erilaisista syistä (joku diagnoosi, ongelmia kotioloissa jne.).



Usein näillä ei-diagnosoiduilla erityisluokan lapsilla on paljon ongelmia myös vapaa-ajalla. Niihin liittyy alkoholia, huumeita, varastelua ym. ikävää.

Ja se on se syy, miksi ymmärrän että joku vanhempi saattaa olla huolissaan jos lapsi kaveeraa e-luokalla olevan lapsen kanssa, jonka taustoja vanhempi ei tunne.



En tiedä, sainko asiaa vieläkään selvennettyä tarpeeksi. Asian ytimenä on siis se, että en leimaa ketään e-luokkalaisuuden perusteella, mutta taustoja tuntematta suhtaudun varauksella.



(lukutaidoton?) ope

Missä hän puhuu niistä lapsista yksilöinä? Kerrohan nyt, kun väität minun tulkitsevan omituisesti tätä ketjua!

Minusta hän ei mitenkään yksilöi näitä lapsia ja perustele, miksi kaverisuhdetta pitäisi rajoittaa - siis muusta syystä kuin vain erityisluokalla olon takia.

Lisäksi ap komppaa tätä kommenttia ja pelkää, että ERITYISLUOKALLA OLEVA KAVERI LEIMAA hänen kullannuppuaan.

Vierailija:

Siis, jos vaikka on käytöshäiriöisiä lapsia, niin niitä käytöshäiriöitä alkaa sitten tulla omallekin lapselle. Alkaa vaikka lyödä, polttaa tupakkaa tai kiusata siiliä. Siis nämä tuttavuudet voivat jatkua paljon pitempään sitten, kun ne ovat alkaneet.

SEURA TEKEE KALTAISEKSEEN. Vanha hyvä sanonta.

Kyse myös ei ole mistään yläluokan korstoista, vaan ekaluokkalaisista pikkulapsista.

Toisaalla taas korostetaan, millaisia HÄIRIINTYNEET lapset ovat verrattuna NORMAALEIHIN lapsiin.

Juupajoo, häiriintyneitähän ne erityisluokkalaiset...

Tyttäreni paras ystävä on erityisluokalla.

Minulla on tokaluokkalainen poika joka lähes päivittäin leikkii välitunnulla tai iltapäiväkerhossa jonkun erityisluokkalaisen kanssa.



Minusta siinä ei ole mitään ihmeelllistä. Päin vastoin olen tyytyväinen, että hän hyväksyy erilaiset ihmiset. Kyllä hän itse tajuaa, jos se erityisluokkalainen on ns huonotapainen (kiusaa, valehtelee, kiroilee, tms) ja tällöin itse vähentää leikkejä ko oppilaan kanssa. Keskustelemme myös paljon poikani kanssa kotona kavereistä ja miten päivä on sujunut. Pyrin aina kannustamaan siihen, että hänellä olisi paljon erilaisia kavereita, mutta toisaalta, jos joku ei ole kiva niin sellaisen kanssa ei ole pakko leikkiä.

Kyllä se niin menee, että häiriköt löytää toisensa ja muuten heikkolahjaiset toisensa.

Minusta on tervettä opettaa lapset tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Kylläpä vaan joku häirikkö voi vetää sinun lapsesi mukaan huonoihin puuhiin. Rikollisiinkin sitten isompina.



Häirikön kanssa puuhataan häiriintyneitä asioita. Normaalin kanssa normaaleja. (Häiriintyneen äiti tietysti toivoisi, että häiriintynyt oppisi normaaliutta normaalilta.)

Mun tyttäreni oli jo tarhassa tukilapsena ryhmässä, jossa oli mm. dysfaattisia lapsia ja muita oppimisvaikeuksista kärsiviä. Ja ihan normaali todella hyvin menestyvä oppilas koulussa nykyään. :D Osaa myös sihtautua erilaisiin ihmisiin todella fiksusti. Minkä lapsena oppi sen aikuisena taitaa!

Siis, jos vaikka on käytöshäiriöisiä lapsia, niin niitä käytöshäiriöitä alkaa sitten tulla omallekin lapselle. Alkaa vaikka lyödä, polttaa tupakkaa tai kiusata siiliä. Siis nämä tuttavuudet voivat jatkua paljon pitempään sitten, kun ne ovat alkaneet.



SEURA TEKEE KALTAISEKSEEN. Vanha hyvä sanonta.

No en rajoittaisi, olisin iloinen että lapsellani on avarakatseisuutta.

meinaan ninpäin että kunnollisen perheen muksut antaa hyvää esimerkkiä. ongelmatapaukselle.



Toisaalta yleensä erityisluokalla olevat eivät ole häiriköitä tai muuten vaikeita tapauksia, vaan heillä on yleensä joku oppimiseen liittyvä vaiva ja sitä tuetaan. erityisluokalla tai pienluokalla.