Mun kaveri on seonnut! Aikoo lahtea opiskelemaan 38v, opintoihin menee ainakin 6 vuotta! Velkaa jo nyt kamalasti talosta ja autosta ja 3 lasta.
Kommentit (69)
Ainakin meilla oli yliopistossa samalla vuosikurssilla yli 40v ihmisia kaksikin.
Kun jokaisella on yksi elama kuitenkin vaan, niin jos umelmia on niin...
ajatteleppa sitä! Itsekin mietin uuden ammatin opiskelua ja minulla on ikää 35v.
Kaduttaa jos sitten eläkeläisenä voivottelee kun olisi vaan toetuttanut ne unelmat.
Tämän alan töitä on tullut tehtyä 23 vuotta, joten haluan kokeilla vielä jotain muuta.
Minäkin teen PALJON kirjoitusvirheitä ja silti ole päässyt läpi lukiosta ja hankkinut kaksi korkeakoulututkintoa. Eipä ole kukaan koskaan matkanvarrella sanonut minulle kirjoitusvirheistäni (ainoastaan äidinkielen tunnilla). Ensimmäisiä kertoja kukaan korjasi kirjoitustani tällä ihanaisella palstalla. Eli relatkaa hiukan. Pärjätä voi hienosti vaikka virheellisemmilläkin teksteillä.
t. Biologi/lääkäri äiti.
vaikka millainen kirjoitustaidoton moukka. Se on huomattu, kyllä.
kuin 20-vuotias ja niinpä opintoihin ei välttämättä mene kuutta vuotta vaan huomattavasti vähemmän. Tiedän nelikymppisen, joka opiskeli korkeakoulututkinnon vähän päälle kolmessa vuodessa.
Joten siinä sulle vähän faktaa opiskelijoiden ikäasioista! Tuo velkajuttu onkin sitten asia sinänsä, mutta kuuluuko se sulle yhtään?
hän aloitti opiskelut 42 vuotiaana, koulu kesti hieman alle 3 vuotta. Valmistuttuaan sai heti uuden työpaikan.
Meitä oli neljä lasta ja velkaa, mutta hyvin sujui. Isi hoiti tuolloin lainanlyhennykset ja suuremmat menoerät. Koska äidillä oli jo ammatti sekä työkokemusta, niin hän sai aikuisille suunnattua opintotukea kelalta, joka on siis huomattavasti suurempi kuin nuorilla, ja tuo summa laskettiin jotenkin ansiotulojen mukaan.
20 vuotta tehollista työaikaa opiskelun jälkeen ja opiskeluun saa tukea. Jos kokee selviävänsä rahallisesti ja mies/perhe tukee niin ilman muuta!! Onnea vaan opintoihin!
Olen 41 vuotias ja aloitin syksyllä opinnot, joihin minulla menee noin kolme vuotta. Ylempi korkeakulututkinto, mutta kun on noita opintoja muulta alalta jo pohjana. Kauheasti olen miettinyt tätä ikärasisimia, että työllistyyköhän sitä vielä " näin vanhana" ja mitähän kaikki ihmiset oikein ajattelee... Elämä vaan ei mene aina suunnitelmien mukaisesti. Ei sitä aina heti osu siihen " elämään" , jota haluaa lopunelämää tehdä. Meillä on onneksi mies hyväpalkaisessa työssä ja lapset jo kohtuullisen isot. Talous on kunnossa, mutta ei se sitä tarkoita että mistään ei jouduttaisi tinkimään äidin opiskelujen takia.
Ehkäpä sitä voikin antaa itselleen opiskelurauhan tämän asian suhteen, keskittyä vaan olennaiseen eli opiskeluun ;)
Tsemppiä vaan kaikille " vanhana" opiskelemaan lähteville!
Ja kiitos kaikille nuoremiille kannustuksen äänille!
On talovelkaa autovelkaa. ja lapsiakin on 6.. silti mieltin lähtisikö opiskelemaan teologiaa.. ai niin ja juuri nyt siis tänään täytän 39.
Velkaa on ja lapsiakin 3, mutta näin aikuisena osaa jo laskea monta asiaa yhteen ja vetää niistä omat johtopäätökset. Ei siihen enää tarvi sukulaisen ja kavereiden mielipiteitä kuten vielä kaksikymppisenä...
Hurahtaa voi ihan kotioloissakin, eikä ole niin haitaksi ympäristölle.
Jos et sattunut tietämään teologisessa opiskellaan uskontotieteitä eli siis kaikkia uskontoja ei vain luttista. Ja Itse ihan ajattelin ryhtyä uskonnon opettajaksi. Kun uskonto historia kiinnostaa.
-17-
Teologiaa opiskelee muutkin kuin hurahtaneet " uskovaiset" .
Ajatteleppa kun minun toinen vanhemmista meni lukemaan yli 50v ja oli vielä velkaaki jäljellä.. Muutaman vuoden opiskeli. JA erittäin taitava alassaan nyt, kysytty ja siis töitä on ja paljon. Tällä hetkellä yli 60v ja töille ei näy loppua. On ollut iloinen uudesta taidostaan ja uudesta mahdollisuudestaan, korkeampi palkkakin.
Miks ei voisi opiskella läpi elämän jos innostusta ja kiinnostusta on? Miksi ei voisi kehittää itseä ja käyttää aivoja jos kerran on lahjakas ja nopea oppimaan? Miksi kaiken pitäis mennä niin samalla tavalla kuin muillakin?
Ja seonnut ei ole minun vanhempi koskaan.:)
Ei se yliopisto-opiskelu nyt tietysti ihan vähä-älyiseltä onnistu, mutta keskivertopapereilla lukiosta + vankalla motivaatiolla kyllä useimmissa aineissa pärjää (koskee etenkin yhteiskuntatieteellisiä ja humanistisia aineita). Lukihäiriö ei ole este, tästäkin on monta esimerkkiä tiedossa.