Mummi oli sitten 3h antanut " puheterapiaa" 3veelle! Lapsi sai trauman : (

Vierailija:

lapsen mummo (=lapselle tärkeä henkilö?) sanoo lapselle:

Vittu sinä koskaan puhumaan opi.

Etenkin, kun sen sanoo todella lasta halveksien.

Miten 3-vuotias ei osaa kertoa mitä tapahtui? :-O Onko lapsella puheenkehitys pahastikin jäljessä?

Jos äitisi on tuota luokkaa, niin miksi hoidatatte lapsenne hänellä, jopa 3 h kerrallaan? Jos sinä itsekin käyt terapiassa äitisi aiheuttamien lapsuuskokemusten takia, niin miksi viet lapsesi hoitoon hänelle? Ihmiselle, joka nimittelee lapsenlastaan vituksi? En tajua. Pysykää kaukana mummosta...

Vierailija:

En ollut paikalla,Lapsi ei yllättäen osaa laajasti kertoa ja mummo soitti

siis tänään, että eilen koko 3h kun olimme poissa hän opetti lapselle sanoja, mutta ei se vittu oppinut. Tämä on ainoa mitä tiedän. ap

siitä olen varma, valitettavasti. ap

Vierailija:

17 taitaa hoidattaa lapsensa ties kellä ja viis veisaa mitä nämä hoitajat

lapselle opettaa.

Oletko niin pihi, ettet halua maksaa lapsenvahdista?

Minä en veisi lapsiani tuollaiselle kiroilevalle ja lapsia haukkuvalle mummolle. EN!

Vierailija:

siitä olen varma, valitettavasti. ap

Meillä taas anoppi korjailee pojan puheita, saattaa kesken lauseen alkaa hokemaan sano " se ja se" uudestaan ja uudestaan.

Poika ihan suuttuu, kun koko ajan on hokemassa jotakin. Poika esim käytää tietokoneesta sanaa tiakone.

Yrittää opettaa r ja s kirjaintakin.

Mistä sen tietää mitä se mummi oli lapselle opettanut.

Hyvä on tytön verbaalinen muisti, jos 100 % varmasti voi luottaa , että mummi sanoi juuri noin.

Vierailija:

Oikeassahan ap:n lapsi on siinä että mummo on TYHMÄ. Se " vittuko" ap:n lapsi olisi pitänyt oppia?

muistaakseni puheterapeuttikin on neuvonut r-vikaista sanomaan sen d-kirjaimena ja tätä kautta oppilas oppii sanomaan r-kirjaimen. Kidja on siis parempi kuin kiija.

Vierailija:

Noh, tulos on mahtava: Lapsi oli eräänä päivänä mummulassa ja sai ilmeisesti molemmilta isovanhemmilta teho-opetusta. Kotiin tultuaan hän ei enää puhunut normaalisti, vaan ensinnäkin kiinnitti valtavasti huomiota omaan puheeseensa ja epäröi sanoa mitään jos ei ollut varma osaamisestaan ja lisäksi alkoi R-kirjaimen kohdalla käyttämään D-kirjainta. Aikaisemmin lapsi sanoi siis esim. sanan kirja tyyliin kijja (tosin hieman ärrää ääntäen, ei ihan j:nä) ja sanoo sen nyt kidja (voimakkaasti d:tä korostaen)

Vika on niin huomattava, että suosituksesta olemme menossa neuvolaan puhumaan asiasta ja katsomaan mitä tästä eteenpäin pitäisi tehdä.

.

Vähänkö ne nauraa teille neuvolassa jos menette tuosta valittamaan.

T: Äiti jonka pojalle opetetaan puheterapiassa R-kirjainta juuri noin.

Jonka jälkeen soitin äidilleni että miten heillä meni eilen niin äiti kertoi, että hoki lapselle 3h sanoja, ajatuksena että laitetaan puhe kerralla kuntoon. Mutta ei se vittu oppinut. ap

Eihän sitä osaa sanoa edes presidenttimme eikä formulatähtemme!

halunneet tavata meidät/lapsen tarkempaa selvitystä varten. Puheterapiaa ei heidän mukaansa suositella alle 5-vuotiaille (pl. erikoistapaukset), joten on sinänsä ihan sama miten ärrää siellä aikanaan tullaan opettamaan. Varmaa on, että puheterapeutit ovat koulutettuja ihmisiä, kuka tahansa ei voi puheterapiaa antaa!

Vierailija:

Vierailija:

Kyllä ottaa päähän (isovanhempien toiminta ja se etten uskaltanut ajoissa puuttua kun en tajunnut mitä tästä voi seurata) ja tästä lähtien harkitsen erittäin tarkkaan saavatko isovanhemmat enää tavata tyttöä; ainakaan kahdenkeskistä aikaa ei ole enää tulossa. Jotenkin huonoja tapoja pystyy vielä katsomaan sormienläpi, mutta kun tietoisesti pitkällä painostuksella saadaan lapselle aikaan puhevika, se mielestäni menee jo sietokyvyn yli.

Isovanhemmat sanoi lapselle, että se ei ole kijja vaan kirrrrrrja. He eivät hakanneet lastasi tai käyttäneet häntä hyväksi. Ja sinä et anna isovanhempien enää tavata lastasi, ja jos annatkin, niin et jätä heitä kahden kesken???

Sun lapsellasi oli " puhevika" jo valmiiksi, ei isovanhemmat sitä aiheuttaneet. Ei hän r-kirjainta osannut mummulaan mennessäänkään sanoa, sitä tässä tarkoitan...

Montako viikkoa lapsesi mummolassa oli, kun tämä tapahtui, kun puhut pitkästä painostuksesta?

Lapset vaihtaa puhetyyliä välillä. Meidän tyttö sanoi esimerkiksi kaveriaan Miksua aikaisemmin aina Missuksi, sitten vaihtoi sen Mikkuksi, ilman että kukaan painosti. Sade ja Jade olivat ennen Sade ja Jade, mutta kun päiväkotiin tuli Sara ja tyttö oppi sanomaan hänen nimensä oikein (siis käyttämään r-kirjainta), tuli sateesta sare ja Jadesta Jare :)

Tätä asiaa on mahdoton selittää kirjallisesti, on mahdotonta antaa hyvää kuvaa siitä mitä on tapahtunut. Mutta sen voin kertoa, että mistään pelkästä sanojen toistamisesta ei varmastikaan ole ollut kyse. (sitä on tapahtunut aina ennenkin mummulassa ilman tällaisia seurauksia)

Lapsi on alkanut puhumaan 1,5-vuotiaana (sanoja osannut 9kk iästä) ja 2-vuotiaana puhui jo sujuvasti, tosin ilman ärrää. 2-vuotiaana alkoi myös tuo mummun naputus, eli mainitsemallani pitkäkestoisella painostuksella tarkoitan viimeistä 1,5 vuotta, josta viimeisenä niittinä oli viime(inen) kerta mummulassa yökylässä.

Kyse ei ole läheskään esimerkkisi kaltaisesta tilanteesta, tottakai vastaavia on ollut meilläkin. Kyse on siitä, että tyttö joka ei ennen sulkenut suutaan kuin sukeltaesssa, harkitsee nyt erittäin tarkasti sanansa ja pyrkii lausumaan ne täydellisesti ja todellakin hän ei vain lausu d-kirjainta ärrän tilalla, vaan KOROSTAA SITÄ HUOMATTAVASTI. Lisäksi hän (mielestäni pelätessään lausuvansa sanan väärin) on alkanut käyttää " vauvakieltä" eli erilaisia jokelluksia.

T: 21

tunteeko isovanhemmat että se lapsen oppimattomuus (tästähän siis ei oikeastaan edes ole kyse..) on heille noloa? tai jotain...?

Onneksi meillä ei kummatkaan välitä miten noi meidän tytöt puhuu.. esikoinen puhui aikaisin ja kakkonen ei puhu oikeastaan ollenkaan.. mutta hei, ei se haittaa, sillä kumpienkin kakkoset olivat oppineet puhumaan vasta reippaasti yli 2-vuotiaina.. :) Ja minulla oli r ja s-vika ja veljelläni r-vika ja vaikka mitä vikoja.. mutta eipäs ole enää..

Kerroitko isovanhemmille, mitä lapsen puheelle on tapahtunut. Törkeää toimintaa isovanhemmilta.



Itse muutin nuorena aikuisena Helsinkiin itä-Suomesta. Kesätyöpaikassani eräs työkaveri pilkkasi kokoajan murrettani, käski minua opettelemaan puhumaan ennenkuin muutan Helsinkiin jne. Yritin muuttaa murrettani (nuori ja epävarma kun olin). Lopputulos oli se, että en pystynyt puhumaan mitään luonnollisesti, keskityin kokoajan niin paljon puheeseeni. Olin kuitenkin nuori aikuinen. Voi vain kuvitella, mitä tuollainen tekee pienen puhumaan opettelevan lapsen itsetunnolle ja puheen kehitykselle.