ADHD on muotinimi vapaalle kasvatukselle

Ei jakseta tai viitsitä kasvattaa niin lähdetään hakemaan diagnoosia jo 3-vuotiaalle tavallisen vilkkaalle lapselle. Helpottaa sitten, kun joku sanoo, että ei teissä vanhemmissa suinkaan mitään vikaa ole, lapsi vain on epänormaali, joten syystäkin teillä on niin vaikeaa.

Vierailija:

Lasteni luokkakavereitakin 8v näkee iltamyöhällä ajelevan mopoilla (???) tiellä. Kotiintuloaikoja ei ole tai ne on tooosi myöhään,ja ulkona syödään ties mitä paskaa, karkkia, ranskalaisia jne, ja ikää vasta tosiaan 8v. EN YMMÄRRÄ!!

kyllä 8v:n pitäisi ymmärtää jo ettei paskaa saa syödä!

Heidän kohdallaan on aivan turha syyllistää vanhempia tai miettiä rajojen puuttumista syyksi oireistolle. Toki näissäkin tapauksissa epäsopivat ympärisöolot pahentavat lapsen oireilua.



Sitten toinen aivan eri asia ovat nämä lapset, jotka menevät pitkin seiniä sen vuoksi, ettei vanhemmat jostain syystä jaksa tai välitä ohjata ja selvittää, mitä saa tehdä ja mitä ei ja miten olisi toivottavaa käyttäytyä. Silloin niin vanhempien kuin ympäristön on ehkä helppo keksiä jostain se adhd selitykseksi, jos ei haluta tai kyetä näkemään todellisia syitä kohellukselle.

kohta suurin osa urheilijoista onkin yllättäen adhd tapauksia!

Sääli, että jotkut vanhemmat itse aiheuttavat lapselleen kaoottisen maailman. Mutta oikea ADHD on neurologinen sairaus.

Olen monasti meinannut tehdä aloituksen aiheesta. Alkaa ns. vapaan kasvatuksen tulokset näkyä.

onko tästä jotain virallista määritelmää olemassa?

Vapaan kasvatuksen tavoitteet ja menetelmät eivät ole koskaan rantautuneet suomeen sellaisina kuin ne esim. ns. Summerhilliläisessä pedagogiikassa oikeasti esitettiin. Täällä vapaa kasvatus muuttui välinpitämättömäksi kasvatukseksi, jonka seuraukset ovat juuri nämä oireilevat lapset. Vanhemmat eivät jaksa tai kykene ohjaamaan lapsen toimintaa ja siten lapset kasvavat kuin pellossa. Lapsille ei ole näytetty rajoja, joiden mukaan toimitaan, vaan lapset saavat itse päättää mitä tekevät, miten ja milloin. Vanhemmat eivät jaksa ohjata lapsiaan joten lapsilla on liikaa valtaa tekemisiinsä ja siten he kokevat myös turvattomuutta.

asteittain, jotta lapsesta kasvaa vastuunkykyinen ja vastuunottoon kykenevä kansalainen. Lasta ei ollut kuitenkaan tarkoitus jättää yksin päättämään käyttäytymisensä rajoista, vaan lapselle tuli antaa tilaisuus ja vapautta kasvaa sellaiseksi, millaiseksi hän omien kiinnostuksen kohteidensa vuoksi esim " luontaisesti" kehittyi. Aikuinen siis tuki esim. lapsen musikaalisia kykyjä tarjoamalla lapselle mahdollisuudet toteuttaa musikaalisuuttaan eikä pakottanut tätä vaikka urheiluharrastusten pariin, jos lapsi ei tällaiseen toimintaan tuntenut kiinnostusta.



Välinpitämättömällä kasvatuksella sen sijaan ei taida olla mitään pedagogisia tavoitteita, siihen vain ajaudutaan, ei siinä vanhempi ole miettinyt millaista ihmistä tai kansalaista hän haluaa kasvatuksellaan aikaansaada. Tällaiseen välinpitämättömään, tavoitteettomaan kasvatustyyliin vaan ajaudutaan, kun arjessa ei ole tarpeeksi voimia huolehtia niin itsestä kuin lapsesta ja muista velvoitteista, kuten työstä ja kotitöistä yms.



Suomessa siis vapaa kasvatus -termiä käytetään hieman väärin, oikeampi ilmaisu kasvatuskäytännölle olisi välinpitämätön kasvatus, se kuvaa täsmällisemmin sitä missä siinä on pohjimmiltaan kyse.

Onko täällä muuten kenelläkään kokemusta oikeista adhd-lapsista/aikuisista?



Tämä on muuten aika rankka diagnoosi.



nim. kokemusta on

löytyipä tuolle meitin kasvatustyylille nimi ;) voin reteesti sanoa,että meillä kasvatetaan summerhillisittäin!=)=)

Minulla on kokemusta, ei tosin (onneksi) ole oma lapsi, mutta läheisesti olen tekemisissä tämän pojan kanssa. Eikä todellakaan ole kyse vain tavallisesta kiukuttelusta tai siitä että vanhemmat eivät ole asettaneet rajoja. ADHD on aivan oikea, neurologinen sairaus. Vai kuulostaako mielestäsi tavallisen lapsen touhulta esim. niin raju raivokohtaus että mikään muu ei auta kuin päällä istuminen?



Joskus vois vähän miettiä niitä juttuja ennen kuin laukoo kaikennäköistä ulos.

Vapaalla kasvatuksella siis on tavoitteet, mutta välinpitämättömällä kasvatuksella tuskin sellaisia löytyy, siihen vain ajaudutaan.



t.13/19/20

mutta niillä kuitataan populaarissa kielenkäytössä myös kaikenlaista käyttätymistä, joilla ei ole mitään tekemistä tuon itse sairauden kanssa.



Harmi vain, että samalla sanalla voidaan tarkoittaa eri asioita, se tuottaa sekaannusta.

Sillä selitellään kaikki, meidän pekkaa pitää ymmärtää, kun sillä on adhd. Pekka käyttäytyy huonosti, kun sillä on adhd. Ei sille voi mitään, kun sillä on adhd. Onneksi saimme diagnoosin, se helpotti elämää, nyt voimme kuitata kaikki sanomalla, että kun pekalla on adhd.

kertovat lapsensa huonon käytöksen johtuvan juuri ADHD:stä, vaikkei kyseistä sairautta ole koskaan lapsella todettu tai sen toetamiseksi edes mitään tehty. On helppoa hakea syy huonolle käytökselle jostain muusta kuin omasta kasvatuksesta, surullista mutta totta! Tiedän yhden tapauksen aivan varmaksi jonka äiti väittää lapsellansa olevan ADHD vaikka asia on tutkittu eikä ADHD:tä ole. (kummilapseni... siis väittää muille, ei toki minulle koska totuuden tiedän)

ylivilkkaan lapsen käytös minun kasvatustavastani tai rajojen puutteesta!! tovoisin todellakin näin olevan, koska silloinhan omaa käytöstäni muuttamalla lapsestani tulisi normaali! Mutta eipä se niin mene, meillä on tosi tiukka kuri siis siinä mielessä, että luulenpa sen tepsivän normaaliin lapseen melkoisen tehokkaasti, mutta meidän ylivilkkaalle ei mene perille teen mitä tahansa ja vaikka on rajat kohdallaan!!!:-( Yritä ap ymmärtää se!!! Tokihan meidänkin lapsosemme olisi paljon pahempi ilman kuria/rajoja, mutta ei se siitä normaaliksi muutu vaikka ne ovatkin!! Sen sanon, että kyllä normaalia lasta on aika paljon helpompi kasvattaa verrattuna adhd-lapseen. Kokemusta on.. Vaikka tottakai normaalitkin lapset ovat jotkut temperamenttisia ja vilkkaita.

Vierailija:

Vai kuulostaako mielestäsi tavallisen lapsen touhulta esim. niin raju raivokohtaus että mikään muu ei auta kuin päällä istuminen?

Minkä ikäinen lapsi?

Kuulostaa normaalilta. Meillä on poikia rauhoitettu pitämällä sylissä " jumissa" . Eivät siis pääse mihinkään enne kuin ovat rauhoittuneet. Ikää ollut molemmilla 4-6-vuotta tuolloin. Ovat normaaleja hyväkäytöksisiä poikia siis. Mun mielestä raivokohtaukset ikään kuin kuuluu ikään. Eri asia sitten, jos raivokohtauksia on esim. 11-vuotiaalla. Eli aseta rajat ajoissa, niin ei tarvi murrosikäisen päällä istua. Ja toisaalta en ymmärrä miksi jonkun 4-6-vuotiaan päällä pitäisi istua, sen voi ottaa syliin ja pitää kiinni omilla jaloilla jaloista ja kädet vartalon ja käsien ympäri. tärkeää on se, että lapsi ei pääse rimpuilemaan pois eikä aikuinen anna periksi ja päästä irti ennen kuin lapsi on rauhoittunut.

ihmettelenpä vaan, miten huippu-urheilija voi olla masentunut :)

Ei ole niillä ihmisillä muutenkaan helppoa ja sitten heidän sairauttaan vielä vähätellään, kun on niin paljon ihmisiä, jotka käyttävät termejä väärin.

Vierailija:

Adhd ja masennus -termejä käytetään varmaan samaan tapaan, kumpainenkin ovat ihan diagnosoitava sairaus,

mutta niillä kuitataan populaarissa kielenkäytössä myös kaikenlaista käyttätymistä, joilla ei ole mitään tekemistä tuon itse sairauden kanssa.

Harmi vain, että samalla sanalla voidaan tarkoittaa eri asioita, se tuottaa sekaannusta. .