Mitä tekisit tilanteessani?

koska ihan selkeästi sitä haluat. Mikä sen estäisi? Mitä kielteistä odotat täältä?



Omassa tilanteessani tarvitsen ehdottomasti pari vuotta työelämää ennen kolmatta, kun kaksi sain aika lyhyellä välillä.

Sinähän sen tiedät, millaisia teidän perheen lapset ovat, miten sinä heidän kanssaan jaksat, miten miehesi osallistuu, kuinka arki rullaa, millainen on taloudellinen tilanteenne jne. ja näistähän tuo päätös lienee pitkälti kiinni.



Meillä esikoinen ehtii himpun vajaasti neljän vuoden ikään ennen kuin pikkusisarus syntyy. Tiedän, että meidän tilanteessamme heidän ikäeronsa on pienin mahdollinen. En millään olisi jaksanut toista lasta aiemmin. Teillä voi olla aivan toisin!

olmannen sekoittavan pakan täydellisesti. En oikein tiedä itsekään miksi näin jänistän, vaikka toisaalta samoja ajatuksia oli toisenkin lapsen yritystä edeltäneellä ajalla.



Täällä nyt saa kielteistä niskaansa aiheesta kuin aiheesta. Monen mielestä täällä olen varmasti kamala hirviö, kun edes suunnittelen tällaista ja samalla evään aikaa pois muilta lapsiltani. Imeväistenhän kanssa tulisi av:n oppien mukaan olla 24/7 ja se imeväisaika kestää vähintään sen 3 vuotta.



T: Ap

Meillä on käynyt niin kummallisesti, että suhteemme on vain parantunut toisen lapsen synnyttyä :) Jotenkin vaan mietityttää, että kun nyt ollaan päästy näin helpolla ja kaikki on mennyt aivan yltiöihanasti, niin pitäisi lopettaa, koska onni voi kääntyä.



Tiedän, ihan sekopäistä ajatuksenjuoksua :D



T: AP

meidän pitävän sinua hirviönä, niin miksi kysyt meidän mielipidettämme? Eikös ne omat tunteet ja maalaisjärki ohjaa jokaista valinnoissaan? Vai yritätkö sittenkin vielä saada oman pääsi kääntymään meidän ilkeilyllämme, kun haluamasi ratkaisu kuitenkin vähän jännittää? Anna kuule mennä vaan.



- Kakkonen



p.s. taisin olla tänään ainoa puistossa, jolla ei ollut kolmea lasta tai vähintään se kolmas tulossa

että sinä ja miehesi todellakin tunnutte haluavan sen kolmannen lapsen. Miksi ette siis tee tai ainakin yritä.

Luin vielä tuon yhden viestisi. Elämässä voi tulla ikäviä aikoja joka tapauksessa, kun se ei tuppaa pysymään tasaisena koskaan. Ja varmasti tulee jossain vaiheessa hyvät ajat sen kolmannenkin jälkeen. Kaikkihan riippuu valtavasti teistä itsestänne, siitä miten asioihin suhtaudutte. Ja jos kolmannen synnyttyä on rankkaa, niin toivottavasti olette siitä ehtineet keskustella jo etukäteen, ettekä anna sen hetkisen tilanteen vaikuttaa perheenne elämään pitkällä tähtäimellä. Teillä tuntuu muutenkin olevan asiat kunnossa, joten saatte ne varmasti helposti kuntoon myös huonona päivänä

illenikään :)



Av on tunnetusti sellainen paikka, että täällä saa ns kakkaa niskaansa mitä erikoisemmistakin aiheista (esim korvikkeen antaminen, sektio jne.). Mutta voi olla totta, että jänistyksissäni toivoin myös jotain jyrkkää kritiikkiä, joka saisi lapsenkaipuuni hieman lauhtumaan. Vakka eihän se tietenkään muiden mielipiteistä vähene :)



Luultavasti en edes raskaudu ennen kuopuksen imettämisen lopettamista, niin kävi ainakin viimeksi. Joten raskaus olisi mahdollisesti alkamassa vasta 9 kk päästä, jos siis hyvin kävisi. silloin esikoinen olisi melkein 3 vuotta ja kuopus vuoden korvilla. Eli vauvan synnyttyä esikko olisi lähempänä neljää vuotta, kuin kolmea ja kuopus lähempänä kahta vuotta.



T:AP

Totuus on se, että ei meillä ole edes ehkäisyä käytössä. Tosin imetän vielä, mutta jotenkin tuntuu, että meillä on miehen kanssa sanaton sopimus siitä, että kolmonen saa tulla jo on tullakseen.



Pitää vaan tosiaan uskaltaa. Ei tätä elämää haikailemalla eletä :)



Kiitos vielä!

Hommiin siitä!