Lue keskustelun säännöt.
NKL pelkopoliklinikka - kokemuksia?
23.09.2007 |
Odotan toista lasta (ensimmäinen jo 10-vuotias). Tuleva synnytys ensi keväänä aiheuttaa järkyttäviä pelkotiloja, lähes pakokauhua.
Ensimmäisessä synnytyksessä luulin oikeasti kuolevani, en vaan kestä niin valtavaa kipua. En saanut kauhultani edes ponnistettua oikein, vaan vauva autettiin ulos tunnin yrittämisen jälkeen imukupilla.
Jälkeenpäin lääkäri sanoikin minulle, ettei täältä kyllä yli nelikiloisia vauvoja ulos omin avuin saadakaan (esikoinen painoi 3800 g).
Muuten olisin maksanut sektion itse EML-luokassa, mutta sekin ehtii loppua juuri ennen laskettua aikaa.
Missä vaiheessa pelkosektio myönnetään, ja vaatiko se kauheaa taistelua?
Kommentit (7)
Keskustelusta oli selvää apua. Minulle tehtiin hoitosuunnitelma ja sen mukaan mentiinkin kun synnytys alkoi. Heti kun tulin sairaalaan minut otettiin hyvin vastaan ja pääsin suoraan synnytyssalin rauhaan. Ylimääräisiä tutkimuksia vältettiin (alatutkimukset), kyseltiin vointiani ja syntyvän lapsen vointia seurattiin tarkoin.
En halunnut automaattisesti sektiota. Synnytin lopulta alakautta. Pärjäsin ilman kivunlievitystä 10cm auki tilanteeseen asti, kun olin saanut lupauksen kivunlievityksestä aina synnytyksen loppuun asti, jos sitä vain alan haluamaan.
Kun ponnistuslupa annettiin aloin huutamaan kivunlievitystä ja se myös annettiin minulle ripeästi. Sain spinaalipuudutteen ja hermoni taas kasaan.
Synnytys meni paljon paremmin kuin ensimmäinen synnytykseni, josta pelot juontuivat. Pelkäsin myös menettäväni lapseni synnytyksessä, sillä niin oli juuri käynyt hyvälle ystävälleni. Spinaalipuudutus antoi minulle lisää aikaa koota henkisesti itseäni ja itse ponnistusvaihe menikin sen jälkeen sujuvasti rauhallisissa tunnelmissa 7 min. Täydellinen lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla, eikä riidanhaluinen vaan selittää asiansa vaikka itkienkin, jotta homma menee perille.
Sektioonhan synnytys saattaa päätyä joka tapauksessa, ja synnytyksen jo alettua, sektion riskit moninkertaistuvat.
Suunniteltuna sektio on turvallisin.
Naisille tehdään yksityisellä puolella ties mitä rintojen silikoni-leikkauksia ym., täysin surutta, joten on todella kummallista, että tämän leikkauksen kohdalla täysin aiheettakin pelotellaan.
Yksityisesti siis. Ei tarvitse mitään jonninjoutavaa pelkopolia.
Mene synnytyslääkärin puheille yksityisvastaanotolle ja selvitä pelkosi. Ehkäpä hän suostuu kirjoittamaan leikkauspäätöksen.
Käsittämätöntä, että naisten ihmisoikeudet ovat vuonna 2007 tätä tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta synnytyksestäni ei jäänyt psyykkisiä traumoja niinkuin ensimmäisestäni.
Esikoinen painoi 3100g ja toinen 3900g ja silti toisen synnyttäminen oli helpompaa joskin rajumpaa, koska synnytys eteni nopeammin kuin ensimmäinen. Toipuminen oli toisen jälkeen nopeaa, kun selvisin ihan ilman tikkejäkin. Nyt odotan jo kolmatta lasta ja pelkopolille ei ole tarvetta.
Ihan hyvää toiminta oli silloin, minua kuunneltiin ja tehtiin suunnitelma pelkojen poistamiseksi. Myös pelkosektio luvattiin - ja se oltaisiinkin tehty jos vain olisin viime hetkellä niin halunnut. Tuo suunnitelma sitten kaivettiin papereistani esiin synnytyksen alettua ja sen mukaisesti sitten henkilökunta osasi tukea minua.
Ihan ok paikka, mulle jäi hyvä mielikuva. Ei tarvinnut ihan kohtuuttomasti taistella asiansa puolesta.