Galluppia " vauvojen" TV:n katselusta...

Meillä telkkaria katsellaan joskus yhdessä vauvan kanssa eli tyttönen on isän tai minun sylissä. Joskus taas niin, että tyttö pötköttelee lattialla. Joskus vilkuilee telkkariin mutta useinmiten on kiinnostuneempi omista leluista. Aika paljon tulee urheilua katsottua tytön kanssa ja näyttäisi kiinnostavan kaikki vauhdikkaat lajit! ;)



Aina on kuitenkin niin, että joko isä tai minä ollaan tytön vieressä jos hän on leikkimatollaan. Eli tyttönen ei makoile yksinään jossain vanhempien katsellessa telkkaria. Usein tuleekin höpöteltyä tytön kanssa eikä telkkaria tulekaan seurattua.



Mutta esimerkiksi tänään ei ole ollut koko päivänä tv auki. Aika harvoin siis tyttö " katselee" telkkaria. Ehkä joskus isompana saa ollakin kiinnostunut lauantaiaamun piirretyistä... =)



t. iida-linnea

Kiva huomata vanhojen tuttujen avauksia...



Meillä tyttö kyllä katsoo telkkaria ja erityisesti vanhat piirretyt ovat suosikkeja. Meillä saattaa leikkimatolta pääkenossa katsoa telkkaria. Mutta meillä yleensä katsotaan sitä vain silloin jos äidin on ehdottomasti saatava tehtyä jotain ja leikkimaton lelut ovat jo ihan tylsiä. Jos tyttö katsoo telkkaria laitetaan hänelle aina disney chanel päälle...



Mä olin alkuun sitä vastaan ja sitteriä aina käänsin telkkarista poispäin. Mutta musta nykyajan lapset tulevat olemaan hyvin tekniikka keskeisiä. Ollaan miehen kanssa puhuttu, että meillä lapset osaavat varmasti hyvin pian paremmin käyttää tietokoneita jne kuin me vanhemmat, koska monessa päiväkodissa jo lapset saavat käyttää tietokonetta...

muuten ei juuri katsota. Tyttö ei tuijota telkkaria, paitsi jos sieltä tulee lastenohjelmia, joiden aikana taas telkkari ei yleensä ole auki. Muuten puuhailee omiaan, välillä ehkä käy räpläämässä telkkarin nappeja, mutta hetken päästä lähtee taas tutkimaan kaikkea mahdollista. En halua, että tyttö oppisi tuijottamaan telkkua, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa hän haluaa ja rauhoittuukin ehkä telkkarin ääreen hetkeksi. Tuskin minä lastenohjemia kiellän, ja muuten pyritään saamaan tyttö unille ennen " aikuisten" ohjelmien alkua.



Mutta siis ei, ei ärsytä, jos telkkari on päällä kun lapsi on paikalla.

Eli mies pitäisi mielellään telkkaria taustalla auki, mä taas pidän sitä auki vain kun aktiivisesti katson sitä. Enkä tee ikinä niin Noelin ollessa hereillä. Mut nyt poika on kuukauden isin kanssa kotona, ja jo aamuisin katselevat telkkarista uutisia... Minkäs teet.



Mun mielestä telkkari ei ole vauvalle tarkoitettu kapistus, mutta tuskin se saa traumoja, jos silloin tällöin sivusilmällä katselee. En silti näyttäisi pienellekään lapselle mitään pelottavia juttuja, enkä koskaan pidä ääniä edes normaaliäänellä, mikäli on yhtään riskiä että tulee pelottavia/surullisia ääniä tai musiikkia.





Telkkari on varmasti korvaamaton apu sitten isomman lapsen kanssa, kun saa lastenohjelmien ajan puuhailla siinä lähistöllä omia juttujaan :)

Eli kyllä töllöä katsotaan äidin ja isän seurassa/sylistä, mutta yleensä toosa on päällä vain silloin kun sitä aktiivisesti katsotaan ja tietenkään ei mitään murhatrillereitä ipanan silmille. Parasta antia tuntuvat olevan Melukylä (kyllä pieni pienen tunnistaa!), pikku Kakkonen ja urheiluohjelmat. Ja tietenkin isännän xboxilla pelaama nhl (että sellainen kypsä aikuinen 40 vee meillä, huoh...). Jotenkin ne valkoisella taustalla kirmailevat ukot jaksavat noita molempia viehättää :-) Niin, ja silloin kun Pavarotti kuoli ja joka uutisissa tuli pätkä sitä samaa aariaa niin neiti aina lauloi mukana :-D Tuli korkeakulddyyripuolikin siis hoidettua ihan puolivahingossa.

...että kyllähän me tiedetään mitä sitä teilläkin vahdataan ;-) Kohta oppii teidänkin ipana freezaamaan ohjelman silläaikaa kun orbbaa itsensä käymään vaikka vessassa :-D

taitaa mooli olla ainoa nipo asiasssa - pitää varmaan hieman höllätä...mutta kun itseä ei kiinnosta tv niin siksi ajattelen, ettei vauvankaan sitä pitäisi katsoa;=)



-mooli

Luovuimme TV-kanavista kesalla kokonaan, yhtena syyna se etta kolmivuotias jai helposti ' nalkkiin' Disney-kanavaan, koska ohjelmia tulee sielta jatkuvalla syotolla eika niin kuin videoissa, etta ohjelma aikanaan loppuu. Tytto kylla katsoo jotakin videolta lahes joka paiva, mutta vahemman kuin aikaisemmin. Erittain monta kertaa totean tyytyvaisena, etta kun lapsi on ensin pyytanyt videota, mutta olen kieltanyt, han alkaa sitten touhuta omiaan ja leikkia mielikuvituskavereittensa kanssa. Tai saattaa itse ehdottaa muovailemista tms. Valilla kuluu pari paivaa ilman, etta tytto katsoo TV:ta lainkaan.



Taustalla minulla ajatus TV:n passivoivasta vaikutuksesta, seka aikuisiin etta lapsiin. Ja siita, etta jatkuvasti paallaollessaan TV syo perheen kommunikaatiota. Uutisia en halua lapseni viela katsovan pitkaan aikaan, silla vaikka ruumiita ei varsinaisesti naytettaisikaan, ovat uutiset edelleen taynna sotaa, kurjuutta, pommiattentaatteja jne. Mielestani ei viela sopivaa ohjelmasisaltoa perheen pienimmille.



Eli aika tiukkapipoista touhua meilla...

Osallistuin reilu vuos sitten psykologi Keijo Tahkokallion luennolle " Mitä tehdä levottomille lapsille?" ja hän siteerasi amerikkalaista tutkimusta, jossa vauvana ja lapsena television katseluun käytetty aika korreloi myöhemmän keskittymishäiriön kanssa. Jokainen telkkaria katsottu tunti päivässä lisäsi riskiä 7%. Tahkokallio suositteli, ettei alle 1-vuotiaat katselisi ollenkaan televisiota. Hermosto ei kykene ottamaan vastaan niin nopeaa ja yksipuolista informaatiota. Vauvan pitäisi saada tuijottaa pitkään samoja kuvia (esim. julisteita tms) ja mielellään niin, että vanhempi olisi vieressä selittämässä sen sisältöä. Lisäksi telkkarin välkkyvät valot hermostuttaa lasta. Hermosto kehittyy sen mukaan, millaista informaatiota se saa, ja telkkari ei ainakaan ole parantamaan kehitystä. Siksi me ollaan pyritty sammuttamaan telkka aina kun om 8kk lapsi on olohuoneessa.



Myöhemmin voi alkaa katsoa rauhallisia ohjelmia, kuten Myyrää. Haluan olla tässä asiassa jämpti, sillä hermoston kehittyminen on aika vakava ja lopullinen asia, kun kerran sieltä tietyt hermoverkot katoaa niin ei ne takaisin tule. Muutenkin haluan lapseni oppivan aktiiviseksi, mielikuvitustaan käyttäväksi leikkijäksi enkä passiiviseksi telkkarintuijottajaksi.



//Aliina

Meillä myös samat perusteet TV:n katselun kanssa mitä Aliina K kirjoitti. Tosin meillä myös periaatteissa lipsutaan... Eli joskus meillä kyllä katsotaan telkkaria pojan (nyt 10kk) ollessa olkkarissa (jossa siis myös tv on). Mutta jos poika alkaa kiinnittämään huomiota telkkariin (mitä tapahtuu harvoin), häntä houkutellaan uudestaan leikkeihin tai sitten tv suljetaan. Aivan pienenä vauvana poika asetettiin aina lattialle tai sitteriin niin, ettei nähnyt tv:tä. Ja äänet siis pidetään aina melko hiljaisella.



Vauvojen tv:n katselussa pidän huonona juuri tuota yhteyttä levottomuuteen (tätä on käsittääkseni tutkittu aika paljon ja lisäksi minulla on työni kautta kokemusta levottomista lapsista ja lähes aina käy ilmi, että näissä perheissä lapset katsovat PALJON tv:tä). Lisäksi silmille ei voi muutenkaan olla hyväksi välkehtivät ja nopeasti vaihtuvat kuvat (vauvathan eivät vielä tv:n kuvasta saa selvää). Ja sitten lapsille, joilla on riski puheen kehityksen ongelmiin (ja miksei muillekin) tv ei ainakaan pienennä riskiä, päinvastoin. Esim. dysfaattisilla lapsilla taustahäly (esim. tv) vaikeuttaa puheen tuoton ja ymmärtämisen kehittymistä, koska vauvan on vaikea erottaa oikea puhe muusta hälystä. Lisäksi tv ei kehitä vastavuoroista kommonikointia.



Tietenkään asiat eivät ole niin suoraviivaisia eli kysymys on vain riskeistä. Kaikille vauvoille ei tietenkään synny pysyviä haittoja satunnaisesta tv:n katselusta, tai ainakin niin uskoisin. Ja myöhemminkin voidaan tietenkin vain arvailla, että onko tv ollut osasyyllisenä mahdollisiin ongelmiin/vaikeuksiin. Itse en kuitenkaan halua ottaa riskiä. Tosin kovin tiukka en vankoista mielipiteistäni huolimatta ole siis tässäkään ja poika varmaan jatkossakin hääräilee ympärillä vaikka tv onkin päällä. Ja vanhempana saa toki katsella rauhallisia lastenohjelmia. Toivon vain ettei meillä koskaan innostuttaisi niistä japanilaisista rajuista piirretyistä, mitä ne nyt ovatkaan nimeltään. Itse niin mielelläni katselisin lapseni kanssa Myyrää, Peukaloisen retkiä, Olipa kerran elämää jne :)

kiitos myös toisenlaisista vastauksista!

Olen suuri elokuvien ystävä itse ja ennen vauvaa kävin useammankin kerran viikossa leffassa - minusta on mukavaa keskittyä leffaan 100 % ja antaa valkokankaan viedä...ja tosiaan, kun en itse töllöä katso kuin aniharvoin, on vaikeaa ymmärtää sen roolia perheenjäsenenä ja taustahälynä - tosiaan se syö kommunikaatiota jo mun ja miehen välillä:=) Usein töllön näkee olevan auki melko pimeässä huoneessa, jolloin kuvan vilkkuminen rasittaa omiakin silmiä...siksi mietin, miten pienen täysin tottumattoman silmien kanssa...täytyypä tosiaan rakentavasti yrittää tuota asiaa miehen kanssa puida...



-mooli ja tyttö ihan pian 5 kk

Meillä tv tuntuu olevan " jatkuvasti" päällä. Varsinkin mieheni tykkää että tv on päällä ja itsekin taidan olla vähän samanlainen. Se on niinkun " kaveri" , joka pitää seuraa. (voi miten tyhmältä kuulostaa :D ) Ei sitä välttämättä tule edes katseltua, tietenkin meillä tehdään kaikkea muutakin mutta hyvin usein tv on silti päällä, taustalla. Poika, kohta 1vee, touhuilee olkkarissa kaikennäköistä, leikkii, lukee kirjoja " itsekseen" ja äitin tai isin kanssa, viuhtoo pitkin taloa jne. ja välillä saattaa hetken katsella tv:tä, jos sieltä tulee esim. musiikkia. Lastenohjelmia (yleltä) saattaa katsella hiukan pidempäänkin (ehkä 5min. kerrallaan).



Mutta siis tuohan on ihan tyhmää, että tv on " koko ajan" päällä. Monesti tulisi varmasti käytettyä aikaansa fiksummin kun ei " sattuisi huomaamaan" että ai, tuolta tulee nyt tuo ja tuo ohjelma! Ja kun lapsen valveilla ollessa mihinkään ohjelmaan ei muutenkaan pysty keskittymään niin miksi edes toisella silmällä seurata?! Ei silloin pysty olemaan täysillä mukana esim. lapsen leikissä!



Tämä mamma aikoo nyt " parantaa tapansa" ja vähentää tv:n aukioloaikaa! En sitä kuitenkaan niin " pahana" pidä, että se aina lapsen läsnäollessa tulisi sammuttaa, mutta ei sen aina pidä päälläkään olla!



Eli kiitokset silmieni aukaisusta! :)

Meillä aikuiset ei katso telkasta MITÄÄN lasten ollessa valveilla. Telkka pysyy kiinni. Minusta aikuisten asiat on aikuisten asioita. 3v saa katsoa lauantaisin ja sunnuntaisin tunnin lastenohjelmia. Arkena ei ollenkaan. Telkka passivoi ja ainakin meillä 3v näkee muutenkin jo painajaisia. Alle 1v pakosta katsoo ne kaksi tuntia viikonloppuna yhteensä, koska esikko katsoo. esikko sai alkaa katsoa lastenohjelmia tuon verta vasta 2vuotiaana. Ollaan mietitty telkasta kokonaan luopumistakin. Minä olin ennen lapsia telkan suurkuluttaja enkä voi itsekään uskoa, etten nykyään avaa telkkaa oikeastaan koskaan! Ihan oikeasi. Mielummin leikin tai ulkoilen lasteni kanssa.

heli71:

...että kyllähän me tiedetään mitä sitä teilläkin vahdataan ;-) Kohta oppii teidänkin ipana freezaamaan ohjelman silläaikaa kun orbbaa itsensä käymään vaikka vessassa :-D

mä oon ihan out of everything enkä ees tiedä näytetäänkö tuota enää telkussa ja jos näytetään ni milloin?? Tahtoo katsoo, mut ku ei enää osaa... :D

että oikeestaan valehtelin, mua siis ärsyttää, jos telkkari on aina päällä, mutta mua ei ärsytä se määrä, mitä telkkari on meillä päällä silloin, kun typy on hereillä... menikö vaikeaksi? Siis annoin mielestäni väärän kuvan sanomalla, ettei telkkarin päällä olo typyn läsnäollessa ärsyttäisi, koska kyllä mua esim. mun äidin ja veljen luona ärsyttää se, että toosa on koko ajan päällä. Meillä siis kotona katsotaan aika harvoin tv:tä silloin, kun tyttö on hereillä. (Jos tää helpottais moolin tiukkapipo oloa... :))

saattavat olla erilaisia eri-ikäisten lasten kohdalla. Pieni vauva voi kokea nopeasti vaihtuvat kuvat, värit ja äänet, jatkuvan ärsyketulvan, rasittavaksi, kun taas kolmivuotiasta voi pelottaa aikuisten ohjelmien sisältö kuten väkivaltaiset ihmiset.



Pari-kolmi-vuotiaalta en lähtisi tv:tä/videoita kokoaan kieltämään, jos perheessä laitteet kuitenkin on, koska kuitenkin ne herättävät kiinnostusta ja etenkin vähän vanhempana mukaan tulee " kun kaveritkin saa" . Opettaisin mieluummin katsomaan vain tietyn aikamäärän päivässä ja tiettyjä ohjelmia. Yksi omista lemppareistani kummilapsen kanssa (esikoista vasta odottelen itse) on Titi-nalle -videot, josta lapsi jo 2-vuotiaana oppi tekemään erilaisia liikkeitä, ääniä ja rytmejä yhdistäviä sarjoja. Katsominen ei ole passiivista, kun videot houkuttelevat mukaan laulamaan ja liikkumaan.

Meillä telkkari ei ole päällä pojan valveillaoloaikaan eli ennen klo 20. Poika katsoo Nalle Puhia, Maisaa, Tomi Traktoria tai Myyrää mielellään, mutta nuo ovat harmittomia ja lapsille tarkoitettuja. Ennen 2-vuotispäivää katsoi käytännössä vain kehittäviä Baby Einstein -pätkiä 20 minuutin jakson silloin tällöin.



Minusta tv ei ole mikään perheenjäsen, joka on auki aina taustalla. Itse katson sitä max tunnin päivässä pojan nukkumaan menon jälkeen enkä missään nimessä halua, että poika näkee aikuisten ohjelmia.



Tiukkis siis täälläkin.

Minä olen ollut tarkka siitä, ettei vauva katso televisiota. Television katsominenhan vaikuttaa tutkitusti ainakin tilapäisesti aivosähkökäyriin. En tiedä onko sillä lapsiin mitään pidempiaikaista pahempaa vaikutusta, mutta ainakin varmuuden vuoksi olen antanut katsoa televisiota vasta vähän isompana.

Olen kylla huomannut, etta Muumeilla on ollut erittain suotuisa vaikutus pikkuisemme suomen kielen kehitykseen - meilla on kaksikielinen perhe ja minun ja mieheni valinen kieli ei suomi. Olen kayttanyt Muumi-videoita tietoisesti siihen, etta pikkuisemme saisi kuunnella muutakin suomeksi kuin aitinsa puhetta, ja minusta vaikutusta on ollut. Tietty lisana iltasadut joka ilta, laulut suomeksi jne. Muumeja on katsottu varmaan noin yksivuotiaasta asti.