Onko 4-5v poikia, jotka eivat ole kiinnostuneita bionicleista, turtleseista tms. vaan perinteisemmista poikien jutuista kuten autot ja traktorit?

4,5-vuotiaamme ihmetteli minulle vähän aikaa sitten, miksi kaikilla kavereilla on niin paljon " beibibolneja ja blätsejä" ja miksei hänellä ole yhtään. No siksi ei ole, kun hän ei ole niitä halunnut! Puhunut on usein, että haluaa Baby Bornin tai brätsejä, mutta kun ollaan kaupassa näytetty, että tällaisia ne on, haluatko synttärilahjaksi, niin tyttö on päättänyt toivoa jotain muuta kuten prinsessatavaraa tai askartelujuttuja tms.



Toistaiseksi jännin ja nopeatempoisin tv-ohjelma tytön repertuaarissa on ollut Nalle Puh; muuten mennään Titi-nalle/Pingu/Teletapit-linjalla. Tavallaan poikkeuksena Disneyn pitkät prinsessaleffat, joista sopivia olen antanut hänen katsoa (olen itse ihan Disney-fani, joten tunnen ne leffat hyvin itsekin ja tiedän, mitkä sopivat). Voin hyvin kuvitella, että brätsit ovat tytöstä aika pelottavan näköisiä isoine päineen ja turbohuulineen.



Tunnustan, että olen itse aika tyytyväinen tähän tilanteeseen. Eiköhän tuo saa tarpeeksi ehdollistuttua seksuaalistavaan kulutuskulttuuriin vanhempanakin :/ Ja jos se vaihe on tullakseen, niin se tulee sitten, eivät kaikki lapset ole samanlaisia. (Pikkusiskonsa esimerkiksi tulee varmaan isompana diggailemaan niitä hämäreitä ja turtleseja :)

pupsu:

Jos teillä vastaavanlaisia " oman tiensä kulkijoita" (josta seikasta aion kyllä häntä rohkaistakin, enkä tuputa mennä massan mukana), vaikka vanhempiakin iältään, niin miten heillä on oma tahto ja muiden parissa pärjääminen kehittynyt ja miten olette heitä siinä tukeneet?

Meidän tyttömme ahdistui vähän nuorempana kovasti konfliktitilanteista (paitsi ilmeisesti meidän vanhempien kanssa!) joten mieluummin poistui muiden leikeistä kuin riiteli. Nykyään on toinen meininki eikä meinaa ollenkaan lakata kinaamasta kavereiden kanssa... Lisäksi neidillä on huolestuttava taipumus yrittää määräillä muita ja, jos määräily ei onnistu, manipuloida sanallisesti. Hän on kyllä aina ollut sellainen, ettei " sieluaan myy" kaveriseuran tähden, eli jos ei pidä jostain yhteisleikistä, niin lähtee pois ja tekee oman päänsä mukaan. Sikäli ainakin löytyy omaa tahtoa.

Ja ihan pari-kolme viikkoa sitten alkoi noi ap:n mainitsemat lelut kiinnostaa. Siihen asti katsoi aina viikonloppuaamuisinkin telkkarista mielellään himpulat, Mainio Manun, ja sen prinsessan ja lohikäärmeen.. =) Nyt sieltä pitää nähdä Turtesit ja Pokemonit ym..Eli saattaa se vauge olla teilläkin edessä vielä. =)



Meillä aloitti poika päiväkodin elokuussa, olisikohan sieltä muilta pojilta tämä innostus tarttunut?!

Mutta en olisi yhtään huolissani tilanteesta (et kyllä tainnut hirveästi ollakaan). Itse en pidä ollenkaan ko. leluista, enkä myöskään noista brätseistä tms. Enkä niistä hurjan väkivaltaisista lasten(?) ohjelmistakaan. Eli jos omat pieneni joskus kasvettuaan eivät halua noita leluja eivätkä välitä ohjelmista, niin olen todella tyytyväinen! Ei varmasti jää kehityksessä mistään paitsi ja kasva kieroon ilman niitä. Taisteluja ehtii leikkiä vähän vanhempanakin " keppipyssyjen" kanssa metsissä (jos on pakko, mun mielestä ketään ei saa ampua, edes leikisti).



Luinpa viestini läpi ja vaikuttaa aika tiukkapipoiselta tekstiltä. En oikeasti ihan noin tiukkis ole. =) Jos lapseni haluavat ko leluja, niin eiköhän isovanhemmat tai muut sukulaiset niitä osta, enkä tokikaan kiellä niillä leikkimästä. Telkun katsomista voin tietty säädellä, täytyy käyttää siinä sitten harkintaa. Kummityttöni haluaisi brätsejä ja olen sanonut hänelle, että " mä en tykkää niistä, enkä siksi niitä osta. Sä saat kyllä niistä tykätä, mutta mä en" .

jotka eivät vilkaisekaan Spidermaneja, Turtleseja tms. Maaseutuympäristössä traktorit ym. ovat tuttuja ja tärkeitä. Tuntikausia kestävän leikin saavat aikaiseksi, kun lattialla ovat yhtäaikaa traktorit, muut maatalouskoneet, muovieläimet ja Cars-leffan pienet autot. Vähän on kerhon myötä tullut ammuskelua, mutta kun tärkeimmät kaverit ovat samanhenkisiä, ei leikki ole oleellisesti muuttunut. Ainakin toistaiseksi pitävät puolensa ristiriitatilanteissa. Joululahjatoiveetkin ovat selvillä; Claas-puimurit.

ole kiinnostunut mistään hahmoista. Mekin olemme välillä yrittäneet pojalta kysäistä, haluaisiko hän Spidermanin tms. lelun, mutta poika ei ole kiinnostunut. Yksi merirosvo-hahmo hänellä on, mutta sillä taitaa pikemminkin leikkiä meidän perheen isä :).



Poikaa kiinnostaa enemmän autoleikit, pelaaminen, Cars-elokuvaan liittyvät jutut, musiikki (poikaa soittaa kanteletta) ja piirtäminen. Lisäksi hän hoivaa kahta pehmoleluaan.



Olen muuten huomannut, ettei pojan päiväkotiryhmässä juuri muutkaan pojat ole kauhean kiinnostunut näistä Turtleista sun muista. Lelupäivänäkin taitaa suurimmalla osalla olla mukanaan autot.



Itse en ole lainkaan huolissani, vaikka pojalta jäisi tämä " taisteluleikki-vaihe" kokonaan väliin. Enkä usko, että hänestä mikään sivustaseuraaja kasvaa, itseasiassa pojalla on hyvin vahva tahto ja on ylpeä omista mielipiteistään ja ajatuksistaan.

Ihan oli pakko vastatat kun olen miettinyt itekseni ihan samaa. Meillä siis poika 4v3kk ja ei ole kiinnostunut kuin hot wheels pikkuautoista ja niillä ajelemisesta. Joskus pelaa rallipeliä. Telkkarista kinnostaa täälläkin ns. iisimmät ohjelmat, kuten muumit, franklin, ym lastenaamuissa tulevia ohjelmia. Pokemonit ja turtelesit ei yhtään uppoo.



Poika sai kavereiltaa kesällä lahjaksi supermies, prätkähiiri-ukkelit mutta ei ole leikkinyt niillä kertaakaan. Kaverit vielä sanoivat lahjaa ojentaessaan että nyt sullakin on niin voidaan leikkiä yhdessä niillä. No, poikaa ei ne kiinosta siltikään vaikka kuin kaverit yrittää.



Meidän poika ei kyllä ole yhtään ujo eikä muutenkaan arka, ei missään määrin. vaan erittäin rohkea ja menevä tapaus =D Mutta, ei vaan nuo taisteluohjelmat + lelut kiinnosta.



Musta hyvä on just näin. Mä olen ite ihan täynnä kaikkea spidermaneja + muita ukkeleita, ihan siksi et ne on jo vaatteissakin.. En toki aio estellä jos kiinnostus jonain pvänä tulee, mutta siihen asti mennään perinteisillä autoleikeillä ja olen enemmän kuin tyytyväinen tällaisiin leikkeihin =)

Nuo rajummat leikit ja rumilus-ukkelit tulevat varmasti jossain vaiheessa mukaan, kyllä siitä pitää kaveripiiri viimeistään koulussa huolen.



Olen huomannut, että monilla samanikäisillä spaideri-bionicle-faneilla on isoveljiä tms. vanhempia poikia lähipiirissä, joilta nämä leikit on kopioitu. Myöskin vanhempia (tai nuorempiakin) sisaruksia omaavat pojat tuntuvat olemaan aktiivisempia " tappelemaan" tai siis harrastamaan fyysisempiä, rajumpia leikkejä. Meidän poika ei yhtään pidä tällaisista leikeistä, muttei ikäisekseen kookkaana onneksi jää ihan alakynteen.



Olen kyllä sanonut, että jos ei leikki kiinnosta, niin siirtyy vaan leikkimään jotain muuta ja sanoo, että " en halua leikkiä sinun kanssasi kun tönit" . (Minun kasvatuskäytäntöihini ei oikein sovi opastaa, että " lyö takaisin vaan!" ) Ymmärrän kyllä, että tiettyyn pisteeseen asti rajut leikit ovat pojille ihan luontaista kehitystä (Sinkkoset on luettu), mutta jos ei pidä tönimisleikeistä niin ei. Toivottavasti sieltä tarhan ja koulun pihalta löytyy muitakin " kilttejä" poikia, ja nykyäänhän nörttiys on suorastaan muodikasta, minun lapsuudessani oli vain " nynnyjä" ja " mammareita" . :-) Itse pidin lapsena eniten rauhallisista pojista ja ainakin mutu-tuntumalla vaikuttaa, että he ovat niitä, jotka ovat myöhemmässä elämässä pärjänneet ja päässeet pitkälle elämässä, ja tappelijat tappelevat edelleenkin snagarilla.

Poika täyttää kohta jo 6v eikä turtlesit, spidermanit, prätkähiiret tms. ole kiinnostanut. En ole niitä tarjonnutkaan, kun omasta mielestäni ovat niin rumia, mutta jos poika niitä pyytäisi, niin voisin ostaakin. Taisteluleikkejä poika leikkii leijonalla ja tiikerillä tai joillain sarvieläimillä. Nyt eskarin myötä on alkanut kiinnostaa dinosaurukset, kun eskarikavereilla on näitä.



Itse en ole ollut yhtään huolissani, kun tuollaiset " öykkymöykyt" ei kiinnosta, ennemminkin hyvilläni :) Mielestäni nuo ohjelmatkaan ei ole vielä pojalleni sopivia, niiden aika tulee(?) myöhemmin.

että muitakin samanhenkisiä tapauksia löytyy! :)



Eilen viimeksi mietin, että meidän poika tykkäisi varmaan paljon enemmän asua maalla kuin täälä " lähiössä" , jotenkin tuntuu että maalla asuvilla tuttavieni pojilla ei ole nämä Turtlesit sun muut niin suosittuja kuin täälä kaupunkioloissa. Koneita sen sijaan on heilläkin joka lähtöön :)



Mutta hei, mikäs tuo Sinkkosen kirja on? Voisin mielenkiinnosta kyllä lukea, jos tietäisin nimen? Ihan kuin jostain yhteydestä muistaisin, että koko nimi on Jari Sinkkonen, mutta muistankohan väärin..



-pupsu

Jari Sinkkosen kirja Elämäni poikana ja muutkin teokset käsittelevät näitä aiheita. Itse en ole Sinkkosen kanssa aivan kaikesta samaa mieltä (ja OT muutenkin minua ärsyttää, kun Suomessa lapsipsykiatrin sana on jumalan sanaa), mutta hyviä näkökulmia kirjoissa on.

Ei ole pätkän vertaa kiinnostunut mistään taistelu- yms. leikeistä. On käynyt kerhossa jo 2 vuotta ja siellä lähinnä pelkäsi niitä isompia poikia, jotka leikkivät rajumpia leikkejä. Enää ei pelkää, mutta jos ollaan jossain kylässä, missä muut lapset leikkivät jotain taistelu- tms. leikkejä, poika leikkii toisessa huoneessa autoilla. Ja jälkeenpäin kertoo, ettei halunnut leikkiä " tyhmiä" leikkejä, mitä muut pojat leikkivät. Olen siihen vastannut, ettei tarvitse leikkiä kylässäkään sellaisia leikkejä, mitä ei itse halua. Meilläkin poika on ihan auto-mies, mutta niilläkin leikkii " nätisti" , eikä mitään törmäily-, räjähtely- tms. leikkejä. Mielenkiinnolla mäkin odotan, tuleeko meidän pojalle ollenkaan sitä taisteluleikkikautta ja jos tulee, niin milloin. Pyssyjä en myöskään aio lapsilleni ostaa, mutta keppejä tms. saavat pitää pyssyinä, jos joskus innostuvat sellaisilla leikkimään. Mulle itselle tulee silloin olemaan vaikeaa se, jos lapset leikkivät jotain leikkiä, missä ampuvat/tappavat toisiaan. Olen lukenut, että se kuuluu lapsen kehitykseen ja tavallaan lapset (varsinkin pojat) " tarvitsevat" sitä, mutta silti en siitä tykkäisi.