mitä haittaa minulle on, jos kotimme (maatila) omistaa yksin mieheni?

> Niin miehesi pitäisi laittaa kaikki tulonsa ja omaisuutensa sinun

> hyväksesi, mutta sinä suunnittelet eroa ja haluaisit vielä puolet

> miehesi omaisuudesta. Ei oo ahneudella rajaa..



tai sitten minä kasvatan mieheni omaisuuden arvoa osallistumalla hänen talon remontteihin. minun omaisuuteni arvo ei siltä osin kasva, koska en omista taloa.



ap

avioehto on. ehdollinen, voimassa avioeron sattuessa mutta ei kuolemantapauksessa. naimisissa kuusi vuotta ja tarkoitus olla kuolemaan asti, mutta realistisena ihmisenä se ei estä varautumista myös siihen toiseen vaihtoehtoon. mieheni saa elantoaan maatilasta, itse käyn tilan ulkopuolella töissä. maatilassahan on myös se hauska puoli, että kaiken tulon voi halutessaan investoida tilaan ja näennäisesti ei tuloja ole lähes lainkaan. sit voi elää vaimon tuloilla. olemme tiedostaneet asian ja itse yritän pitää sen myös mielessä.



ap

ap:

eihän avioerossa lasketa omaisuutta yhteen. vain kuolemantapauksessa, jos ei ole avioehtoa.

avioerossa voidaan sit käyttää kohtuullistamisperiaatetta, mut se on asia erikseen. eli ei mikään automaatti, toisin kuin aviooikeus kuoleman tapauksessa.

vai olenko ymmärtänyt asian väärin?

Turha on sitten enää itkeä, kun kaikki on jo mennyttä. Jos tuhlaa rahansa miehen omaisuuden kasvattamiseen, niin eron tullessa ei saa mitään. Mies voi hyvin myydä tilansa ja lähteä uuden naisensa mukaan. Omassa lähipiirissäni on ollut muutama niin puun takaa tullut avioero, etten pidä vastaavaa mahdottomana omallakaan kohdallani. Koskaan ei tiedä, kuinka asiat ovat 20 vuoden kuluttua.

Jäin vielä miettimään, että mitä haittaa siitä voi olla, että kotinne omistaa vain miehesi ja yksi näkökulma tuli mieleen. Eli jos teille tulee avioero, niin sinä et voi tietty saada miehesi maatilaa. Tämä nyt ei varmastikaan olekaan se ongelma, mutta jos tätä asiaa tarkastellaan lapsen kannalta erotilanteessa, niin jos mies päättää hakea lähihuoltajuutta, niin hän saattaa saadakin sen helpommin, kun hän pystynee järjestämään lapselle helpommin sitten saman kodin kuin aikaisemmin kuin mitä sinä. Eipä silti, että tuo nyt yleistä olisi tai että teidän tapauksessa sillä mitään merkitystä olisikaan, kun tuskin sinä haluaisit maatilalla eloa jatkaakaan, mutta tulipahan mieleen.



Lisäksi toinen näkökulma on sellainen, että jossain vaiheessa kun avioliitto on ollut riittävän pitkäikäinen alkaa avioehto vähän kuin menettää merkitystään. Samalla tavalla kuin että jos sinä olisit vaikka nollaomaisuudella ja miehellä olisi maatila ja menisitten naimisiin ja eroaisitte kahden vuoden päästä eikä teillä olisi ollut avioehtoa, niin siitä huolimatta mies saisi varmaan pitää maatilansa. Vastaavasti vaikka teillä on ollut avioehto (heh, ajatukset pysyy tosi hyvin kasassa, meinasin kirjoittaa maatila ;-)), niin kun riittävän kauan ollaan oltu naimisissa ja sitten erotaan, niin voidaan katsoa, että ei olekaan kohtuullista, että avioehtoa noudatetaan. Täten aikaa myöten sinun ja miehen omaisuudesta voi tavallaan alkaa tulla yhteistä... Ainut mikä jää kokonaan tuommoisessa tilanteessa osituksen tai omaisuuden erottelun ulkopuolelle on sitten peritty omaisuus, jossa on lukenut, että aviopuolisolla ei ole siihen avio-oikeutta. Sitä ei mitätöi pitkäkään avioliitto.



Minusta tämmöisiä asioita kannattaa miettiä, en usko, että raha-asioiden ymmärtäminen eroja lisäisi.

Vaan todellakin kannattaa miettiä ne raha-asiat nyt siten, ettei sitten myöhemmin kaduta.

että omaisuutesi on siis pankissa piilossa vain sinua varten, mutta miehen omaisuus on sinun käytössäsi asuntona. Eikö se tunnu yhtään väärältä teistä kummastkaan? Tietysti omaisuuksissa ilmeisesti on aika iso ero eli maatila on paljon arvokkaampi kuin sinun säästösi, mutta ajan kuluessa tämä ero pienenee - etenkin jos mies kustantaa yksin maatilan investoinnit. Kun nyt kuitenkin uskotte pysyvänne yhdessä, eikö olisi fiksumpaa löytää jokin tapa käyttää myös sinun omaisuuttasi perheen hyväksi jo nyt? Onnistuisiko tämä vaikka laatimalla velkakirja siitä summasta jonka panet maatilaan? Tai niin että sinä hankkisit yksin jotakin suurempaa, joka laitettaisiin avioehdon piiriin?



Eli sinä sijoittaisit rahasi maatilaan pörssiyhtiöiden sijasta, mutta niin että avioeron tullessa, teillä olisi paperit siitä, minkä kaiken sinä omistat ja minkä mies siis joutuu lunastamaan itselleen. Sijoitus ei tietenkään olisi kovin tuottava, mutta jotenkin tuntuisi minusta reilummalta kaikkia osapuolia kohtaan juuri nyt.

Onko testamentin tekijä säätänyt niin?



Avioeron sattuessa kaikki yhdessä ja erikseen omistettavat lyödään yhteen könttiin ja katsotaan kumpi maksaa tasinkoa ja kuka saa mitäkin..



Siinä vaiheessa voit vaatia korvausta suorittamistasi korjauksista talosta!



Vaikka miehesi omistaisi talon kokonaan, mutta ei ole testamentissä säädetty tai avioehdossa, ettei sinulla ole avio-oikeutta taloon, niin avioeron sattuessa tämä talo kuitenkin lasketaan avio-oikeudenalaiseksi omaisuudeksi ja sinä saat siitä osuuden jos sinulla ei ole omaa varallisuutta saman verran tai enemmän kuin miehellä!



Sinä voit myös joutua luopumaan osasta omaisuuttasi jos omistat enemmän kuin miehesi ja omaisuuttasi ei ole suojattu avioehdolla!



Avio-oikeus koskee kaikkea toisen omistamaa avioliiton päättyessä..

Muutenhan talokin kuuluu osituksen piiriin ja ainakin osa siitä voidaan jyvittää sinulle. Kohtuullistamisperaatteen mukaisesti ei ehkä puolia kuitenkaan, jos ero tulisi kovin pian avioliiton solmimisen jälkeen.



Niin kauan kuin olette naimisissa, asialla ei ole mitään merkitystä. Talo on yhteinen kotinne, joten mies ei voi sitä ilman sinun lupaasi myydä. Se paljonko osallistut talon hoitoon on teidän välisenne asia, minusta olisi kohtuullista jakaa sekä pienet remontit että kulut tasan (tulonne tietenkin huomioon ottaen). Isoihin remontteihin sinun ei minusta kannata aivan tasapuolisesti osallistua, jos teillä tosiaan on se avioehto, koska silloin voit todella menettää sijoittamasi varat eron tullessa.



Myöskään miehesi kuolema ei pitäisi tuottaa ongelmia, leskellä on hallintaoikeus yhteiseen kotiin. Ainoa mutta on että koska koko talo menee perintönä lapselle, hänen perintöveronsa on suurempi kuin jos puolet kuuluisi sinulle. toisaalta jos mies nyt lahjoittaa puolet talosta sinulle, siitä menevä lahjavero lienee vielä isompi.

Onko teillä siis avioehto? Minkälainen? Koskeeko avioeroa? Entä kuolemantapausta?



Onko maatila miehesi elinkeino? Oletteko olleet miten kauan naimisissa?

Justhan siitä oli taloussanomissa juttu, että tuomarit eivät enää anna kotirouvalle hyvitystä avioeron sattuessa:( Siis suuntaus on tämä. Älä siis luota " oikeuteen" .



Kyse on kai rahasta. Jos sulla itsellä on omaisuutta ja hyvät tulot, eikä remontteihin osallistuminen kavenna varallisuuttasi merkittävästi, niin mikäs sitten siinä. Molemmilla omaa omaisuutta ja sinä osallistut tavallaan asumiskustannuksiin.

> jos mies kustantaa yksin maatilan investoinnit.

jep, ostaa traktoreita ja muita työkoneita. rakentaa konehallin ja eläinsuojan. kaikki maatalouden tuotto/tuleva raha voidaan laittaa investointeihin.



siinä mielessä osuit kuitenkin asian ytimeen, että minulle ei ole selvää, onko kohtuutonta, että asun mieheni omistamassa talossa ja osallistun vain talon remonttikuluihin (ja jos, niin missä suhteessa?). vai onko niin, että osallistumalla remontteihin tulen laittaneeksi rahani johonkin, josta minulle ei ole vastaavassa määrin hyötyä. mikä olisi kohtuullista molemmille osapuolille?



ap

häh?



eihän avioerossa lasketa omaisuutta yhteen. vain kuolemantapauksessa, jos ei ole avioehtoa.



avioerossa voidaan sit käyttää kohtuullistamisperiaatetta, mut se on asia erikseen. eli ei mikään automaatti, toisin kuin aviooikeus kuoleman tapauksessa.



vai olenko ymmärtänyt asian väärin?



ap

testamentit (joita nyt tässä tapauksessa ei edes ole) vaikuttaa vain kuolemantapauksessa, ei avioerossa. vai olenko väärässä?



ap

...ja avioerossa



Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, voi kumpikin puoliso vaatia omaisuuden jakoa, ositusta, toimitettavaksi. Puolisoiden ei tarvitse jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista avioerotuomiota, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille. Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken.



Esimerkki 3: Matti ja Maija hakevat avioeroa yhteisellä hakemuksella. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hakemus on jätetty tuomioistuimelle. Matilla on omaisuutta 200 000 euron arvosta, Maijalla 100 000 euron arvosta. Tällöin omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan siten, että kumpikin saa osalleen puolet puolisoiden omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa.



On kuitenkin muistettava, että omaisuuden jakaminen tasan on vain pääsääntö, josta voidaan poiketa. Tästä pääsäännöstä poikkeaminen voi erityisesti perustua siihen, että puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, taikka siihen, että omaisuuden ositusta sovitellaan kohtuusnäkökohtien perusteella.

ok, kiitos ysi. noinhan se meni.



ap, nolona.