Sinisilmäisyydestä sakotetaan:(
Pakko purkaa jonneki, kun hävettää ja harmittaa niin paljon.. puolituttuni toisesta kaupungista pyysi minua ostamaan mielitietylleen pienen lahjan, koska hän ei itse pääse paikan päälle. Puhelimessa hän antoi auliisti osoitteensa ja jopa henkilötunnuksensa ja lupasi maksaa vielä samana iltana.
Lahja oli vajaan kolmenkympin arvoinen ja saaja ei siitä kovin ilahtunut, elikkä oli yllättynyt, muttei selvästikään ollut samoilla linjoilla tämän antajan kanssa. Vein lahjan siis hänelle ja soitin vielä tälle antajalle, että paketti on nyt viety ja toivon onnea romanssin kehittymisessä:)
Antaja pyysi tilinumeroani ja sen annoin sähköpostissa. Rahoja ei ole kuulunut, olen jopa skannannut kuitin ostoksista, ettei hän vain luule, että rahastan liikaa. Tämä tapahtui lauantaina ja kun soitin maanantaina, hän sanoi, että laittaa rahat samantien. Tänään koetin soittaa, vastasi mutta kun kuuli nimeni, löi luurin ja puhelimenkin kiinni.
Tililläni ei näy rahoja eikä tuleviakaan tapahtumia sen puoleen. Nyt hävettää ihan hirveästi, että kyllä menin helposti lankaan. Lahjan saaja ei ilmeisestikään tunne samoin kuin antaja, minkä käsitin paikan päällä. Sitä kun luuli auttavansa, niin menikin metsään:(
Tiedän tehneeni tyhmästi enkä kyllä ikinä tee enää toiste, olipa kyseessä sitten vaikka kuka. Antajan ensimmäistä puhelua oli kyllä todistamassa monta henkilöä (ystäviäni) ja yksi heistä oli vielä kanssani valitsemassa lahjaa. Romanttiset hupsut naiset... voi vee..
Sähköpostiinkaan en saa vastausta. Onneksi en ehtinyt miehelleni kertoa tästä, hän olisi kyllä varmaan hiukkasen nakuttanut moisesta hölmöilystä. Luoja nähköön siihen hällä olisi ollut kyllä hyvä syy..
Hävettää, vaikkei tuon isompi asia ole, mutta kun ystävätkin kuulivat tämän tapauksen.. minua pidetään oikeasti kyllä ihan fiksuna noin muuten:)
Kommentit (20)
Tämä että pyytä toista ostamaan jotain että maksaa sit joskus, kertoo lähes suoraan siitä että rahat meni. Näin voi toimia korkeintaan lähisukulaisen kanssa, eikä aina silloinkaan.
Jos ihan oikea tarve on että toinen ostaa niin fiksu antaa rahat etukäteen. On selvittänyt mitä maksaa ja laittaa vähän vaivan palkkaa päälle.
Kun joskus aiemminkin olen luottanut tyhmästi ja luulin siitä jo oppineeni. Okei, asia on mitätön maailman mittakaavassa, mutta itseä hävettää, kun lahjan saaja on työssä samassa firmassa.
ap
Entäpä jos kävisit siellä iltavisiitillä pyytämässä rahoja takaisin? Osoite sinulla taitaa ollakin.
Voit sanoa, että kun olit lähistöllä käymässä niin päätit poiketa kysymään miten asiat ovat edenneet... Ja sitten muistutat, että on tainnut unohtaa maksaa sen lahjan.
mene sen miehen luokse ja vaadi se lahja takaisin.. Se mies on saanut perusteetonta etua joka ei hälle kuulu ja sulla on lain mukaan oikeus saada se takaisin..
Ja jos ei kerran muutenkaan hommat menneet niinku kaveris toivoi niin antaa varmasti kiljuen takaisin sen!
Ja jos menikin hyvin niin saatpa sitten kostettua sanomalla, ettei oo maksanut sitä lahjaa!
mielitietylleen toisella lahjan ja jättää maksamatta! Jos ei kohta kuulu niin käy pyytää paketti pois ja sano miten asia on.
No ainakin ap on mukava, auttavainen ja ystävällinen ihminen. Ei sitä tarvitse hävetä. Toivottavasti saat rahasi takaisin.
Itse olen sen verran tyly tapaus, että panisin sille äijälle ultimaatumin: joko rahat ovat tililläni 3 päivän sisällä tai kerron sille lahjan saajalle, miten mies on toiminut.
Ja saman tien muillekin yhteisille tutuille.
Sinulla on kerran todistajiakin. EIkähöhän tyyppi maksa nopsaan kun poliisi aloittaa tutkinnan ja ottaa yhteyttä ekan kerran.
Ehkä hän sen antoi siksi, kun siinä puhelimessa pohdin, että no mitäs jos tilaat vaikka kukkakaupasta kukkia ja annat viedä sellaisia, että mitenkähän meidän välinen luottamus pelaa.. ihan siis kyselin, ku en hirveän hyvin häntä tunne. Sitten hän sanoi, että oota kun annan sulle henkilötunnukseni niin tiedät varmasti että olen se kuka väitän olevani, tai jotain sinne päin..
Ei ole provo, käsi sydämellä.
ap
Ei minunkaan sotuni ole 190667-210P
Tai sitten on. ;=)))
Halusin vain kertoa, että olinpa taas kerran ääliö, ja kiitos teille jotka ette ihan samaa mieltä olleet:) se piristi.
Tosiaankaan rahasta ei ole kyse, vaan ihan tympäisee kun menee lankaan. Oma hävetys tässä pääasiassa on kyseessä:)
Kyllä otin opikseni taas, toivottavasti.
ap
sinne mihin veit lahjan ja hae pois. Sano että eipä antaja ole maksanutkaan sitä vaan sinä. Minä olisin ainakin niin pirullinen
Tyhmyydestä sakotetaan
Luulen joutuvani firmassamme aika lailla naurun kohteeksi jos haen taulun pois ja tämä nainen ei takuulla sitä pitäisi salassa.
ap
miehelle, että ei tarvi tulla enää ikuna lähimaillekkaan
olen nimittäin itse ihan liian luottavainen, uskon kaiken mitä minulle kerrotaan, ja jos joku vaikka ihan tuntematonkin pyytäisi apua niin varmaan uskoisin ja sitten myöhemmin katuisin. Ja teen tämän aina vaan uudelleen ja uudelleen, vaikka kokemusta on jo kertynyt.
Samalla lailla olen miehiinkin aina luottanut, ja jos joku on sitten pettänyt niin seuraavaan olen uskonut ihan samalla lailla
Ei tähän taida olla parannuskeinoa
Vaikka käyttäydynkin normaalisti hyvin järkevästi, niin lienee tuo romanttinen lässynlässyn-puoleni herännyt liian vahvasti ko. tapauksen takia..
Olen toisaalta usein tarjoamassa ystävilleni esim. kahveja, tai ostan yllätykseksi jollekin jotain pientä.. vien veljen vaimoa syömään tai ostan miehelle jotain haluamaansa.. haluan tuottaa iloa ihmisille, ja jos minulla vain on ollut varaa, niin olen silloin niin tehnytkin. Pitänee oppia tiukemmaksi kukkaronnyörien suhteen:)
ap
jatkossa kukaan ei enään höynäytä sinua.
Lahja oli siis mieheltä naiselle. Mies oli todella miellyttävän oloinen, ja käytti niin kaunista kieltä naisesta, että luulin ihan tosissani, että he ovat täysiverinen pariskunta, mutta näinhän ei ollutkaan. Nainen ei ole tosissaan tämän miehen kanssa.
Ymmärrän, että miestä hävettää, jos maksamatta jättäminen johtuu siitä. Mutta itsellä kyllä omatunto soimaisi.
Lahja oli sellainen kaunis, käsintehty rakkaudenosoitus, elikkä taulu. Ystäväni kanssa sitä valitsimme. Mies sanoi vain, että jotain kestävää ja romanttista.
Miehen kotikaupunkiin ei ole kuin 100 km, mutta lienee viisain minunkin vain unohtaa tämä kun en kehtaa kotiovelle mennä sentään.. Joo, osoite on tiedossa, ja hänhän antoi vielä henkilöllisyystunnuksensa: ilmeisesti vakuuttaakseen, että on oikealla asialla. Eipä ollutkaan:(
Kiitos rohkaisusta kaikille tämän oikeasti mitättömän asian kanssa, oloni parani heti:)
ap