Uskotko, että turvaverkot ovat itsestä kiinni vai puhtaasti tuurista?
Yksi näitä palstan ikiaiheita. Täältä usein saa käsityksen, että jos lasten isovanhemmat eivät asu lähellä, niin lapsiperheellä ei sitten ole turvaverkkoja, hoitajia lapsille tai ketään jolta pyytää hädässä apua. Piste. Eli siis joko ollaan onnekkaita ja turvaverkko on tai sitten epäonnekkaita ja ei ole ja asialle ei mitään voi.
En tiedä liittyykö tämä minun oletettuun kermaperseisyyteeni, mutta minä väitän, että asia ei ole noin, vaan se on pitkälle itsestä kiinni. Ei ole pakko muuttaa kauas suvusta, jos ei halua ja jos esim. työmahdollisuuksien takia haluaakin, niin turvaverkon voi rakentaa muistakin, kuin sukulaisista. Meillä matkaa isovanhemmille on satoja kilometrejä ja heistä oikeastaan vain minun isäni kuuluu aktiivisesti elämäämme, miehelläni ei ole sisaruksia ja minun ainoa veljeni ei tällä hetkellä asu edes samassa maassa kuin me. Silti meillä on vahva turvaverkko.
Toki asiaa on auttanut se, että edellisellä paikkakunnalla sekä mieheni työkavereista että minun opiskelukavereistani valtaosa oli samanlaisia kauas juuristaan paiskattuja kuin mekin, joten kaikilla oli tarve ja halukkuutta perustaa näitä turvaverkkoja. Joten niitä myös syntyi ihan vastavuoroisen auttamisen ja yhdessä viihtymisen pohjalle. Nyt muutimme uudelle paikkakunnalle, mutta välimatkaa ei ole kuin parisataa kilometriä, joten vanhaankin turvaverkkoon voi hyvin vielä tietyissä asioissa turvautua, mutta samalla olemme alkaneet jo rakentaa uutta. Taas on naapureista ja miehen työkavereista löytynyt ihmisiä, joiden seurassa viihtyä ja joille meidän apumme kelpaa ja joilta näin ollen voi myös toivoa vastavuoroista apua. Pienten palvelusten ja mukavan yhdessäolon varaan ne turvaverkot saa rakennettua ja pikkuhiljaa ne vahvistuvat. Se vaatii vaivaa ja mitään hyvää ei synny hetkessä, mutta on se paljon tehokkaampaa kuin vauvapalstalla märiseminen.
Kommentit (56)
Mummot eivät meillä ole vaihtoehto.
Vierailija:
mistä saat apua, jos lapsi sairastuu? Kesken työpäivän tarhasta soitetaan, että lapsesi oksentaa, tule hakemaan (ja itse olet vaikkapa vetämässä koulutusta ja mies työmatkalla). Mä en kyllä kuuna kullan valkeana kehtaisi pyytää apua keneltäkään tuttavalta (joilla kaikilla omiakin lapsia). Ainut vaihtoehto olisi mummo, silloinkin olisi huono omatunto, että tauti tarttuu eteenpäin.
Eikä sukulaisia lähipiirissä, miksi se on niin vaikeaa tajuta joillekin??
eikä ketään muutakaan " läheistä lapsetonta" . Mummot auttavat auliisti, mutta ovat niin kaukana, ettei tällaiseen apuun sovellu. Mä olen aina kauhuissani, kun mies lähtee työmatkalle, kun yleensä lapsi saa aina oksennustaudin silloin. Itsellä semmoinen työ, että olisi syytä olla paikalla : ).
Fletch, hyvät neuvot kalliit : )
Ja sitten on tosiaan äitiyslomalaisia, hoitovapaalla olevia ja eläkeläisystäviä. Mutta ymmärrän kyllä, että tuollainen äkillinen, kesken päivän tuleva hoitotarve on todella paha tilanne, mutta siinä nyt ei välttämättä auttaisi sekään, jos isovanhemmat asuvat lähellä ja ovat läheisiä, kun saattavat hekin olla työelämässä. Minullakin tuo olisi aika mahdoton tilanne tällä uudella paikkakunnalla (tosin olen äitiyslomalla, että asia ei sinänsä akuutti), koska suurin osa turvaverkostani on tosiaan tällä hetkellä parinsadan kilometrin päässä. Kun palaan töihin, on yksinkertaisesti pakko etsiä tuollaisten tilanteiden varalle joku varajärjestelmä (sillä minunkin työssäni tuo voisi tulla vastaan) vaikka sitten rahaa apuna käyttäen (tosin sekin on varmasti hyvin hankalaa), jos tältä paikkakunnalta ei löydy riittävästi " joustavasti kotona olevia" , joilta apua pyytää.
olen hakenut tarhasta toisen yh:n lapsen tämän lapsen äidin joutuessa jäämään lääkäriin tutkimuksiin. Ihan työelämässä olen, mulla on 2 lasta, ei autoa ja kaveri asuu parinkymmenen kilsan päässä. Lapsen äiti soitti tarhaan ja kertoi mun tulevan hakemaan lapsen.
Jumalauta, kai sitä nyt autetaan tuttavia. En ymmärrä sellaisia tekosyitä mitä ihmiset keksivät naamioidakseen oman itsekkyytensä ja laiskuutensa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Niin makaa kuin petaa! Ja sitä niittää, mitä kylvää!
Jos sellainen työ ettei mene, niin MLL tai vastaava vaan pakosti hälyytettävä apuun.
Onneksi tuo tuskin on kuitenkaan se kaikkein tyypillisin avuntarvetilanne lapsiperheissäkään.
edes päiväkotikaverin äiti ei saa ottaa lasta sieltä ns. kaverikylään, ellei tätä äitiä ole sinne ilmoitettu virallisesti varahakijaksi. Tekstiviesti tai puhelinsoitto ei riitä. Tämä on älytöntä, mutta näin vaan on.
Niin en ymmärrä miksi et saa apua omanikäisiltä perheellisiltä ystäviltäsi? Mikä on syy, " heillä on perhe" ?
Aika usein tuntuu kuitenkin kysymys olevan ihan siinä ettei kehdata pyytää apua, kuin siinä ettei näitä auttavia ihmisiä olisi olemassa. Itsekin on jonkun kerran saanut miettiä kehtaako tuolta tai tuolta kysyä ja ilisesti on saanut ylllättyä kun apua on löytynytkin. Samoin itse on useamman kerran saanut aran avunpyyntökysymyksen joltain joka ei ole millään mainannut kehdata kysyä apua kun on uskonut ettei me jakseta tai pystytä auttamaan kun meillä esimerkiksi oli jo kotona 2 kävelemätöntä lasta ja koira. Kuitenkin tarpeentullen siinä on mennyt samassa vielä se kolmaskin (kävelytaidoton) lapsi.
En sanoa että akikilla olisi aina lähipiirissä joku joka pystyisi juuri sillä hetkellä apuun tulemaan, mutta uskon että näitä auttajia on enemmän mitä ihmiset uskovat. Ja toki kannattaa muistaa se vastavuoroisuus, eli kun on aina tarjoamassa naapurilla apua kun tämä on sitä tarpeessa, vaikka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ilman kutsuakin, niin silloin on helpompi itse kääntyä kyseisten ihmisten puoleen kun tarvitsee jotain.
Vierailija:
Niin en ymmärrä miksi et saa apua omanikäisiltä perheellisiltä ystäviltäsi? Mikä on syy, " heillä on perhe" ?
ja kaikille ne viikonloput on niin pyhiä, että siihen ei vieraita lapsia haluta vaivoiksi.
tohon mä sanon, että paskan marjat! Laiskuutta se vaan on. Meillä on ollut viikonloppuisin yökylässäkin useampia lapsia, vaikka käydään töissä ja toinen opiskeleekin samalla jne. Kerta puoleen vuoteen on 1 yö vajaasta 200:sta.
Kun SINÄ menet kauppaan, kaikki muut eivät mene. Kun SINÄ ostat uuden takin, kaikki muut eivät osta. Kun SINÄ pidät koirista, kaikki muut eivät välttämättä pidä. Kun SINÄ otat lapsia hoitoon, kaikki muut eivät välttämättä ota!!
On paljon tavanomaisiakin ammatteja, joissa työntekijä voi kesken päivän olla kahden tai kolmenkin sadan kilometrin päässä ellei kauempanakin. Sieltä ei hetkessä päiväkodille syöksytä, sairastui lapsi tai ei. On myös paljon ammatteja, joista ei voi lähteä, ennen kuin sijainen on saatu paikalleen. Ja olen esimerkiksi aika varma, että lapsen oksennustauti päiväkodissa ei mene hätätilanteena esimerkiksi sen edelle, että äidillä on kädet jonkun rintaontelossa ja homma saadaan loppuun tai sijainen paikalle parissa tunnissa.
Vierailija:
edes päiväkotikaverin äiti ei saa ottaa lasta sieltä ns. kaverikylään, ellei tätä äitiä ole sinne ilmoitettu virallisesti varahakijaksi. Tekstiviesti tai puhelinsoitto ei riitä. Tämä on älytöntä, mutta näin vaan on.
Suurin osa reiluja ja mukavia ja vastavuoroisuus pelaa.
Vierailija:
Kun SINÄ menet kauppaan, kaikki muut eivät mene. Kun SINÄ ostat uuden takin, kaikki muut eivät osta. Kun SINÄ pidät koirista, kaikki muut eivät välttämättä pidä. Kun SINÄ otat lapsia hoitoon, kaikki muut eivät välttämättä ota!!
Perheellisiä hekin monet, useita pieniä lapsia ja mahdollisesti työelämässäkin. Silti onnistuu toisten lasten hoitaminen silloin tällöin. Ei toki aina helppoa tai kivaa ole, mutta onnistuu silti jos/kun haluaa toista auttaa. Ja silloin sitä apua on myös helpompi saada itselleen.
Mutta tietysti jos jokainen ajattelee että itselle riittää kun hoitaa oman perheen niin silloin ei avuntarjoajiakaan varmaan ole.
eivät ymmärrä että ihmisiä on erilaisia, ja ihmisten elämät on erilaisia. Ne on ne samat, jotka täällä ihmettelevät, että miten kukaan voi ostaa sitä ja tätä, kun eihän heilläkään rahaa ole niin miten kenelläkään voi olla... Eivät tajua, että ei kaikkien elämä mene kuten heidän. Noin kärjistäen ;).
Minusta ongelma asiassa on juuri tuossa ihmisten " erilaisuudessa" . Tottaki on ihmisiä jotka eivät halua auttaa toisia, enkä sillä että itse hoidan muiden alpsia tarkoita että kaikkien pitäisi näin tomia. Ihan oma valinta jos ei halua auttaa.
Mutta jos kaikki ottavat asenteen ettei ole minun asiani auttaa toisia niin silloin ei näitä avun tarjoajiakaan kohta löydy. Siksi voisi olla ihan kiva jos jokainen yrittäisi silloin tälöin tehdä jotain toisen eteen.
Mutta jos ei halua niin ei sitten. Tällöin on kuitenkin lähinnä koomista ihmetellä miksei kukaan ota minun lapsiani hoitoon, jos ei itse ole valmis tekemään samaa toisille.
*Yhä sitä mieltä että apua olisi kyllä tarjolla enemmän jos sitä kehdattaisiin pyytää*
Vierailija:
Mä ainakin olen kymmenet -oikeasti kymmenet!!- kerrat pyytänyt lastenhoitoapua, ja jopa omat isovanhemmat aina vain pitkin hampain auttavat!! Just pyysin äitiäni, että voisiko lapset joskus tulla yhdeksi yöksi sinne, kun ei olla miehen kanssa päästy vuoteen minnekään kahdestaan, niin mitä vastaa äitini? Alkaa valittamaan siitä, että eihän hänkään ikinä pääse mihinkään, kun on niin huonossa kunnossa!! Ja kaveripiirissä mulla ainakin on ihan oikeasti pääsääntöisesti samanikäisiä, entisiä luokkatovereita, entisiä opiskelukavereita, lasten kavereiden äitejä... Ja he KAIKKI ovat +/- 5-v omasta iästäni, eli heillä kaikilla on oma perhe. Ok, myönnän, olin silloin joskus nuorena 20-vuotiaana opiskelijana tosi tyhmä ja laiska, kun solmin kaverisuhteita oman ikäisteni kanssa, enkä mennyt läheiseen leikkipuistoon leikkimään 5-vuotiaiden lasten kanssa, tai etsinyt kavereita jostain 40-vuotiaista, jotta heistä olisi sitten 15 vuoden päästä minulle tukiverkoksi...