Mitä mieltä aikuisista joilla työ ja perhe ja vanhemmat/appivanhemmat auttavat silti rahallisesti SÄÄNNÖLLISESTI??
Jokaistahan voi auttaa sukulaiset joskus tai sitten ei,mutta tuli vain mieleen tuosta yhdestä aloituksesta jossa jonkun kaverin vanhemmat antaa 400e/kk kaverin perheelle,että mun tuttaviin kuuluu myös tällaisia,mun serkun vanhemmat maksaa PUOLET serkun perheen vuokrasta (eli noin 350e/kk) vaikka siis perheen äiti (serkkuni) saa äippärahaa ja mies on vakitöissä,lapsia on kolme.
Ja sitten kaveriperhe saa kuukausirahaa perheen sukulaisilta,äidille 200e/kk tilille,vaikka heillä on velaton omistusasunto ja mies vakitöissä,tässäkin perheessä äiti taitaa olla vielä kyllä äippärahalla..
Mutta siis kyse on kolmikymppisisitä lapsiperheellisistä,naimisissa olevista aikuisista??!!
Kommentit (18)
Ja mun mielestä suoraa vuokranmaksu on varmaan helpompaa antajalle,kun tietää et sillon se auinakin menee tarpeelliseen eikä ikinä tuu annettua rahaa täysin turhaan... näin mä ajattelisin
Serkkuni tapauksessa tuskin voi ainakaan sanoa et vähätuloisia tmv,hyvä tuloinen se mies on ja vasta ostivat uuden auton (vm 06) ja kolmentonnin sohvan...
Että tiedän etteivät he ns TARVI sitä rahaa,saavat sen silti ja ottavat vastaan...
ap
Meillä on jäänyt mun opiskeluajoista päälle se, että vanhemmat maksavat Hesarin tilauksen. Lisäksi äitini tilailee meille työpaikkansa kautta hygieniatuotteita eikä suostu ottamaan niistä maksua. Miehen vanhemmat antavat useampia satasia jouluna ja synttäreinä. Molempien vanhemmilla on velattomat omakotitalot. Myös sisaruksiamme avustetaan samantapaisesti.
Tulee mieleen, että ehkä tuollaiset ihmiset eivät osaa hoitaa raha-asioitaan tai eivät ole vielä itsenäistyneet. Elävätkö kenties liian leveästi, eikä omat tulot riitä?
Satunnainen raha-avustus on ihan ok jos vanhemmilla on ylimääräistä.
Yleensäkin omaisuusjärjestelyjä kannattaa tehdä ajoissa, eikä odottaa sitä kuolemaa. Oletan siis, että vanhemmille nuo avustukset eivät ole mikään taakka. Minä en ole oikein ikinä käsittänyt tätä suomalaista tapaa, että edellinen polvi istuu rahojensa päällä viimeiseen asti ja jokaisen on pakko kituuttaa omillaan. Kun sen rahan kuitenkin perii, niin parempi se on saada tavalla, joka on verotuksellisesti järkevää ja joka ei aiheutta tilannetta, että silloin kun rahaa tarvitsisi, sitä ei ole ja kun sitten sitä jo on, niin sitten tulee lisää.
Yleensäkin suvun omaisuus on parempi jakaa laajemmalle, kuin yhdelle tai kahdelle ihmiselle. Siitä on monenlaisia etuja kaikille osapuolille.
vähäx mä oon ny kade! argeee, mix toiset saa ja mä en koskaa? epistä!!
Olen ennenkin joutunut täällä tulilinjalle mielipiteistäni koskien rahalahjoja, mutta annanpa silti taas mielipiteeni asiasta...
Eli itse en voisi ottaa vastaan säännöllisiä rahalahjoja tai yleensäkään suuria kertaluontoisia rahalahjoituksia. Ai miksikö en voi?
No siksi, että en tosiaan ole tottunut saamaan rahaa. En ikinä. Taustani on sellainen, että olen hyvin nuoresta joutunut pakostakin hoitamaan omat asiani, jopa siis vaateostokset. Taidan itseasiassa ainoa suomalainen joka on elättynyt itsensä omilla tuloillaan jo ala-asteikäisenä. (Isäni maksoi kasvattiperheelleni korvauksia minun hoitamisestani perhe-eläkkeen turvin jota sain koska äitini oli kuollut. Eläke tuli minulle sillä vanhempani olivat eronneet ennen äitini kuolemaa.)
Rahan ottaminen muilta tuntuu minusta vaikealta ja saa minulle aikaan tunteen siitä, että jään kiitollisuudenvelkaan. Olen saanut rahaa aikuisiällä valmistumiseni johdosta ja rahan antoi sukulainen jonka kanssa olen ollut todella vähän tekemisissä.
Jos kuitenkin olisin tottunut siihen, että saan rahaa vaikkapa vanhemmiltani tai muilta sukulaisilta niin varmaan ottaisin sitä vastaan ilman sen kummempia ajatuksia. Sanoisin, että kysymyksessä on se mihin on tottunut.
Pätkääkään minua ei haittaa se vaikka joku saisi tonneittain rahaa vanhemmiltaan. Se ei ole minulta pois. En ole myöskään kateellinen. Kukin eläköön sillä millä voi. Jos naapurilla on varaa uuteen autoon, mutta minulla ei, niin se ei tunnu miltään. Auto on VAIN auto.
Minunkin mummon ja mummojen siskot jakelivat rahaansa pois kun elivät juuri siksi, ettei tarvitsisi maksaa aivan älyttömiä suomalaisia perintöveroja ja muita. He eivät myöskään halunneet tappeluja kuolemansa jälkeen vaan antoivat sitä rahaa niille joille halusivat.
Myös vanhempani mielummin antavat rahojaan eläessään eikä sitten kun ovat kuolleita.
JOkainen saakäyttää rahansa miten lystää. Ei kuulu ulkopuolisille. Ainakin näin vältetään myöhemmin perintöveroja, kun omaisuus on jaettu elinaikana. Mutta mites sitten lahjaveron kanssa, jos summa ylittää verottoman lahjan määrän? Toisaalta ei kai jokaista pennosta ihan tarvitse ilmoittaa, vai miten on ;)?
Me olemme kumpikin töissä eikä vielä lapsia, mieheni äiti antaa tosi usein 50 euroa tai maksaa syönnin ravintolassa, käymme iäkkään äidin luona kerran viikossa. Pärjäisimme ilmankin mutta hän saa hyvän mielen ja me vähän extraa. Jos serkkusi on äippärahalla ja heillä on kolme lasta ei se raha varmaan haittaakaan tee ja mitä väliä sillä on, saavatpahan uuden sohvan. Miksi asia häiritsee sinua? Serkullasi on ihana äiti. Sinä olet kateellinen.
Oma äitini avustaa töissä käyvää veljeäni rahallisesti eikä se voisi vähempää häiritä minua, osti uuden sohvan ja syytää rahaa, veli voi käyttää omat rahansa muuhun elämän laadun parantamiseen. Minä en rahaa saa enkä ole vaillakaan, raha on paperilappusia ei mitään muuta.
AP
Oma äitini antaa minulle säännöllisesti rahaa vaikka en sitä tarvitsisi. Äitini ei halua että joudun maksamaan turhaa perintöveroa järjettömiä summia. Äitini lahjoittaa lapsilleni myös rahaa tilille ja maksaa matkoja.
Äitini ostaa pojilleni pyörät ja maksaa harrastukset. Olemme jutelleet monta kertaa asiasta, mutta näin äitini haluaa auttaa perhettäni ja vähentää verojen maksamista.
Appivanhemmat lahjoittavat silloin tällöin meille rahaa, aika isojakin summia (mutta niin että jää alle lahjaverosumman). Mun mies on todella hyvätuloinen ja missään tapauksessa me ei tätä rahaa tarvittaisi, mutta appivanhemmat on iäkkäitä ja tahtovat jaella rahojaan pois ettei tarvisi maksaa perintöveroja niin paljon.
Jokainen joka tapauksessa perii jossain vaiheessa vanhempansa, kyse on vain siitä haluaako maksaa puolet summasta perintöveroon vai ei. Toivottavasti Suomessakin lähtis pois mokoma vero....
Musta ainakin on järkevämpää vanhemmilta antaa sitä rahaa sillon kun omilla lapsilla on pieniä lapsia, talolainaa ja muuta ja kun sitä rahaa kuitenkin varmaan menee.
Kannattaa jakaa rahat ja omaisuus pois elinaikanaan. Välttyy turhilta tappeluilta perinnönjaossa.
Vanhempani myivät talonsa meille nimellisesti. Raha ei vaihtanut missään vaiheessa omistajaa, mutta perintöveroa ei tarvitse sitten aikanaan maksaa. Osakkeet isäni meinaa myydä hyvään kurssiin ja antaa meille lapsille erinlaisissa muodoissa (ostaa auton, maksaa matkoja, lyhentää lainaa....)jottei meidän lapsien tarvitse maksaa ihan älytöntä perintöveroa. Veljeni *osti* taas vanhempien kaupunkiasunnon.
Joka tapauksessahan lapset tulevat perimään vanhempansa jonain päivänä! On parempi antaa lapsille pikkuhiljaa rahaa verottomasti kuin maksaa sitten korkeat perintöverot...
Jos kerran vanhemmat tekevät sen omasta vapaasta tahdostaan, niin antaa lahjoittaa.
Vierailija:
Joka tapauksessahan lapset tulevat perimään vanhempansa jonain päivänä! On parempi antaa lapsille pikkuhiljaa rahaa verottomasti kuin maksaa sitten korkeat perintöverot...
Mistä vetoa että ap on kateellinen, pienituloinen lähihoitaja tai tradenomi Vantaalta...
muuten on viisasta auttaa lapsiperhettä, silloin kun on rahat tiukilla. Miksi säästää kaikkea perinnönjakoon jos voi arkea helpottaa?!