Jokainen joka vain HALUAA pystyy imettämään lastaan sen puoli vuotta vähintään!

En HALUNNUT imettää ja piste.



Toivottavasti tukehdut kukkahattuusi. Kuka sinulle antoi oikeudet arvostella toisia ja haukkua heidän valintojaan. Yhdellekkään imettämättömälle lapselle tuskin on aiheutunut pysyvää tai edes väliaikaista vammaa tai vaivaa siitä ettei ole tississä roikkunut. Vai onko rva/neiti kukkahatulla asiasta jotain muuta tietoa. Ja tottakai sitähän löytyy asiantuntemusta ap;n osalta.

kun kukkahattu alkaa keikkumaan päässä.

Ne joilla imetys ei onnistunut ei sitä oikeesti halunnut. Ja että pulloruokinta ja tuttelit olis helpompaa? Itse en päässyt koskaan täysimetykseen asti, ja kaikki keinot oli käytetty. Kyllähän se on ihan helvetin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa imettää silloin kun se sujuu. Itse osaimetin neljä kuukautta ja imetys, sitten mahd. korvike, pullojen pesu, keittäminen ja omien rintojen lypsystimulointi oli ihan kokopäivätyötä. Mä ihmettelen, että mä jaksoin sitä neljä kuukautta. Yhden lapsen kanssa sitä pystyi kyllä käyttämään kaiken aikansa siihen kun halu onnistua oli kova. Korvikkeet täällä ruotsissa puolet kalliimpia kuin suomessa ( onkohan siksi imetysluvut täällä niin hyvät;)). Apua sain paljon neuvolasta, mutta ei se ihan riittänyt. Mulla oli tosi pitkä ja vaikeahko synnytys ja valvoin vielä synnytyksen jälkeenkin 4 vuorokautta yhteensä 4 tunnin unilla, syynä stressi kun ei imetys onnistunut ja vauvan verensokerit laski alle 2, sai myös 39 asteen janokuumeen...niin ei ihme, että olin hermoraunio ja se ei kyllä edesauttanut asiaa.



Vastaaja se sama idiootti, joka tyhmyyttään aloitti minipillerit 2 kuukautta synnytyksestä.

Mulla meni ekan lapsen imetys piloille kun neuvolan täti totesi että paino ei nouse tarpeeksi ja käski antamaan korviketta lisämaitona. Vauva ei itkenyt nälkäänsä, joten en edes tiennyt että olisi voinut tarvita lisäruokaa. Pakkohan sitä neuvolan tätiä oli uskoa ja korviketta antaa. Pian se imetys loppui kokonaan kun korviketta oli niin helppo käyttää. Oli epävarma oman maitonsa riittävyydestä ja korviketta oli todella helppo antaa.



Toinen lapsi olikin sitten täysin erilainen, imi alusta asti todella ponnekkaasti ja maitoa tuli todella hyvin. Ei ollut imetyksessä mitään ongelmaa. Maitoa tuli liikaakin, joten uskon vahvasti siihen että tuolla lasten imutehon erilaisuudella oli todella iso osuus siihen kuinka maitoa tuli. En voinut ekan kohdalla uskoa että multa tulisi niin hyvin maitoa. kyllä siinä olisi varmaan auttanut jos olisi ollut enemmän tukea imetykseen, mutta heti käskettiin antamaan pulloa.



Täysimetin kakkosta kunnes pikkuhiljaa lisäruokien myötä vaihdoin korvikkeille. Kolmonen syntyy päivänä minä hyvänsä ja uskon imetyksen sujuvan hänelläkin, tai jos ei ime kunnolla lypsän omaa maitoani pulloon.



Imetys on mielestäni hyvä ja tärkeä tapa ruokkia lasta, mutta mulle se on vain lapsen ruokkimista. Siis ei keino lapsen nukuttamiseen tai sen hiljaiseksi pitämiseen. En voi sietää sitä että lapsi roikkuisi tunninkin tissillä nukahdellen ja välillä syöden. Kun imetän pidän huolen siitä että lapsi syö ja sitten vasta mennään nukkumaan. Ehkä olen kamala äiti kun en anna lapsen nauttia lähelläni koko päivää, mutta ei ainakaan useamman lapsen omaavana ole aikaa roikottaa lasta tissillä koko päivää. Näin ollen en myöskään usko että lasta tarvitsee juurikaan imettää enää yhden ikävuoden jälkeen. Menee silloin jo muuhun kategoriaan kuin lapsen ruokinta.



Niin ja söin minipillereitä kakkosta imettäessäni eikä todellakaan vaikuttanut maidon tuotantoon, joten enköhän uskalla syödä niitä sitten kun tämä kolmonenkin on syntynyt.

Kuvitellaan, että ap on maailman virallinen imetysvastaava ja myöntää (tai käytännössä siis on myöntämättä) äideille lupia olla imettämättä.



Minulta olisit saanut vajaa kaksi vuotta sitten seuraavanlaisen hakemuksen:



Saimme refluksivauvan. Jo laitoksella hän huusi kipuitkua tuskissaan. KÄtilöt auttoivat parhaalla tuntemallaan tavalla. He toivat lisämaitoa pullossa.



Kotona sain kuitenkin kovalla vaivalla lapsen imemään ja maidontuotantoni käyntiin. Tavallisesti imetyshetkemme sujuivat seuraavalla tavalla: lapsi itkee ja arvelen, että olisi oikea hetki tarjota hieman lisää maitoa. Lapsi ei halua imeä, koska syömisen jälkeen on tiedossa lisää kipua. Mutta nälkä voittaa ja 15 min yrityksen jälkeen saan nännin vauvan suuhun. Kivusta väsynyt lapsi ei jaksaisi imeä, mutta sitkeästi hän saa maidon herumaan. Sitten kipu taas iskee ja vauva irrottaa otteen. Itkee. Hetken kuluttua yritän taas saada nännin lapsen suuhun. Vartin kuluttua onnistuu. Vauva imee. Vauva oksentaa metrin kaaressa lattialle kaiken syömänsä maidon. Itkee. Teen päässäni laskutoimitusta oksennuksen määrästä ja saan tulokseksi, ettei lapsen mahaan jäänyt maitoa. Jatkan imetystä. Lapsi vastustaa. Oksentaa taas. ALoitan alusta. Imee, oksentaa. Maito loppuu rinnoistani tai heruminen lakkaa, koska olen liian ahdistunut ja väsynyt. Haen korvikepullon. Lapsi syö, oksentaa, syö, oksentaa. Nukahtaa. Tunnin päästä aloitamme saman alusta.



Tätä jatkettuani päätin siirtyä kokonaan pumppaamaan maitoa, sillä maitomäärän millilitran tarkka kontrollointi vähensi oksentelua. Vähän kerralla, mutta usein.



Siispä yömmme kuluivat tavallisesti näin: Lapsi oli pitkän itkun jälkeen nukahtanut. Hän nukkuu kerralla 1 - 1,5 tunnin pätkän. Jään pumppaamaan maitoa seuraavalle syötölle. Siihen menee aikaa puoli tuntia. Menen nukkumaan, odotan unta, nukahdan. HErään vauvan itkuun. Olen nukkunut 20 minuuttia. Syötän lapselle pumpattua maitoa. LApsi syö ja oksentaa. Lisää pumputtua ja taas oksennus. Äidinmaito on loppu. Haen korviketta. LApsi syö, oksentaa, syö, oksentaa ja nukahtaa. Jään pumppaamaan maitoa seuraavalle syötölle. Siihen menee puoli tuntia. Menen nukkumaan. Saan nukuttua vartin ja aloitan syöttö-oksennus-pumppaus-rumban alusta. Jatkan kunnes on aamu.



Jaksoin 4kk. Kauanko te muut olisitte jaksaneet?



Periaatteessa minua ei kiinnosta ap:n mielipide minusta ja imetyksestäni. Mutta koska tällaisen milikuvitusleikin kehittelin, niin pyydän ap:ta leikkimään mukana. Siispä: Arvoisa ap, maailman imetysvastaava , pyydän (joskin näin jälkikäteen) lupaa ruokkia lastani korvikkeella! Hyväksytkö anomukseni?

mulla oli ihan sama juttu! hauska kuulla et jollain muullakin on ollut tällainen tilanne. jos toisen lapsen kanssa olisi sama homma en siihen lypsämiseen ryhtyisi vaan ostaisin korviketta. kaikkein parasta oli että kaikki vaan paheksui minua kun en imettänyt vaikka koko ajan saikin äidinmaitoa... eikä kukaan siis luullut sen olevan korvikettakaan. Vierailija:

Mun esikoinen ei koskaan oppinut rinnalle. Sai sairaalassa pulloa ja vaikka maitoa tuli niin ei vaan ikinä suostunut rinnasta juomaan. Miten selität tämän? Yrityksen puutteesta ei ole kyse.

Toista imetin sitten kyllä sen vuoden verran. Esikoiselle jaksoin 3-4kk lypsää tissimaidot mutta imettää en omasta tahdostani huolimatta voinut. Eipä saaneet imetystukihörhötkään vauvaa nappaamaan nännistä kiinni.

Kolmas lapsemme teholla syntymän jälkeen ja nenämahaletkun kanssa sai maitonsa. Minä lypsin 3kk... RIITTÄÄKÖ se teille arvon leidit???

Mä en ole vaan keksinyt yhtään mitään muuta syytä kuin sen, miksi yhtäkkiä ja juuri samanaikaisesti ne aloitettuani maito väheni ihan hirveesti vaikka imetin edelleen 30 min -2 tunnin välein ja sitä olin tehnyt yli kaksi kuukautta + vielä timuloin pumpulla imetysten välissä. Vielä sinulle AP, oletko siis sitä mieltä että oli minun halustani kiinni ettei maitoa tullut tarpeeksi? Miksi maidon määrä ei noussut? Sinun kätilönä pitäisi osata vastat minulle!!! Ja ammattilaisena myös ammattimaisesti, siten kuten potilaallesikin sanoisit, vai laukoisitko näin kuten täällä totuuksiasi? Kaltaisesi ovat niitä, jotka kehittävät imetysongelmia äideille, itse sairaalassa ollessani tunsin itseni kelvottomaksi äidiksi, hormonihöyryissä vielä ajattelin ettei lasta edes minun anneta viedä kotiin, kun en edes pysty hänelle tarvittavaa ravintoa tarjoamaan. Luulin ettei kaltaisiani rusinatissejä maailmassa muita olisikaan. Synnytyksen jälkeen kun lapsi nostettiin rinnoilleni kätilöni tokaisi " no sinullahan ei olekaan mitkään järin isot nännit" kyllä siinä lähti jo itseluottamuksesta iso pala... eli mieti siellä töissä edes vähän mitä päästelet, please.



Anyway nyt toista odottaessa, tiedän, että minun täytyy päästä nopeasti synnytyksen jälkeen kotiin, sillä se sairaala oli stressifaktori numero yksi. Maito nousi vasta 6. päivää synnytyksestä kotona kun sain levätä ja olla rauhassa vauvan kanssa. En epäile ettenkö nyt onnistuisi.

Hän ei oppinut imemään ennen 1 kk:n ikää. Siihen asti pumppasin maidon ja annoin pullosta. Yritin aina välillä imettää mutta vauva huusi kuin syötävä; kun lapsi nukahtaa itkuunsa nälkäisenä saamatta yhtään imettyä maitoa ei voi kuin miettiä että onko sitkeässä imettämisen yrittämisessä järkeä. Lopulta imetin esikoistani nelikuiseksi. Kuopus tiesi heti mistä on kysymys ja häntä imetin 1v7kk. Aika paljon eroa, eli on se lapsestakin kiinni, ei vain äidistä.

älkää puolustelko ja selitelkö tilanteitanne tälle (hieman tyhmälle) ap:lle. Kyllä te tiedätte, ja ap ei kannastaan luovu vaikka sanoisitte mitä.

Lapseni kuivui ja joutui sairaalaan nesteytykseen, kun hän ei saanut tarpeeksi maitoa. Onneksi lapsi on nyt terve, mutta vähällä olin, etten menettänyt lastani intohimoisen imettämisyritykseni vuoksi.

JOS imetetään lapsentahtisesti, ei ko. kuivumista tapahdu

Vierailija:

Lapseni kuivui ja joutui sairaalaan nesteytykseen, kun hän ei saanut tarpeeksi maitoa. Onneksi lapsi on nyt terve, mutta vähällä olin, etten menettänyt lastani intohimoisen imettämisyritykseni vuoksi.

Silti oma maito ei riittänyt :(

En vajoa niin alas kuin sinä ja kumppanisi, en ala selittämään mitään...

Sanon vain, että ikinä en ole vielä mitään itkenyt niin paljon kuin sitä, että en pystynyt imettämään lastani. Onneksi sylissäni nyt suloisista suloisin vauva!:)

Vaikka niin pitkän anomuksen rustasin. :(



Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla mikä on tulos, joten voisitko käsitellä hakemukseni. Kiiiitoooos! ;)



t. 84

Hän oli usein puhunut siitä, että tahtoo imettää sitten kauan ja hartaasti. Oikein haaveili asiasta. Mutta kun vauva syntyi hänen rinnoistaan ei kerta kaikkiaan tullut pisaran pisaraa maitoa. Tarkoitan YHTÄÄN PISARAA MISSÄÄN VAIHEESSA. Ystäväni itki asiaa ja oli äärimmäisen pettynyt. Mitä luulet, ap, että hän ajattelisi kommentistasi?

Tuolla ylen uutissivuilla on tutkimus siitä, ettei ole mitäänhyötyä allergioiden suhteen sillä että imettää. Sen sijaan on usein HAITTAA siitä että imettää ruoka-aineallergista lasta. Turha höpöttää mitään jos et itse ole mukana allergiatutkimuksissa, uutta tietoa tulee esim. siitä kuinka äidinmaito voi pahentaa allergisten lasten allergiaa. Ei aina, mutta näinkin on.

Lisäksi tiedän monta äitiä, joilla on rintojen rakenteen vuoksi taipumus sairastua toistuvasti rintatulehdukseen- ja ja siihen altistaa usein myös se ettämaitoa tulee paljon.



Joten sinunlaisillesi ihmisille sopis muutama kunnon koettelemus elämässä jotta voisit huomata että on paljon asioita jotka eivät ole halusta kiinni. Tässäkään asiassa.

Jos sun imetyksen on sujunu niin loistavasti että sovittelet kruunua omaan päähäsi, se ei välttämättä ole silti lainkaan sun ansiotasi. Vaan biologian, joka kohdallasi sujuu.

Kun täällä usein huudetaan, että ennen joka akka pystyi imettämään (jota en kyllä usko) niin moni muukin asia oli ennen toisin. Ennen ei käytetty lisäaineita, lääkkeitä, ruokavalio oli toisenlainen. Ei ollut erilaisia sairauksia niin paljon kuin nyt. Nyt jo nelikymppisillä on syöpää, yms vakavia sairauksia. Ylipäätään ihmisten terveys on heikentynyt, vaikka lääketiede kehittyy. Miksei nämä ihmisen terveyteen liittyvät muutokset voisi aiheuttaa hankaluutta imetykseenkin? Eipä tainnut lapsettomuuttakaan olla niin kuin ennen.



Tuskin tästä mitään tutkimusta on, mutta tulipa vain mieleen...

lapseni on nyt kolme ja asumme pääkaupunkiseudulla.

Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, kuulin imetystuen olemassaolosta siinä vaiheessa kun lapsi oli noin vuoden.

Imetys loppui viisikuisena.

Kyselin neuvoja ja ohjeita sieltä ja täältä, neuvolastakin.

Missä siis te kaikki täydelliset äiti-kasvattaja- imetysfanaatikot olitte kun pyysin teiltä konkreettisia neuvoja ja apua?

Ihan turha tulla jeesustelemaan näin jälkikäteen!!

Kyselin neuvoja myös tällä palstalla!

Naistenklinikalta sain kovasti tukea... sektion jälkeen olivat eka yönä tutittaneet lapsen ja korviketta ja korviketta ja korviketta.

Välillä kokeiltiin ja kätilö katseli touhua tuumaten että kyllä se varmaan alkaa sujua huomenna.

Ei alkanut . Korviketta.

Yritettiin seuraavana päivänä. Heikko esitys. Kyllä se varmaan alkaa sujua kun pääsette kotiin...

Kotona imetys sujui jotenkuten. olisin tarvinnut apua. välillä itkettiin äiti ja lapsi.

Viisi kuukautta taisteltiin, itkettiin ja syötiin osittain korviketta.



Ja ap, toivon että lapsistasi kasvaa tuolla runsaalla rintaruokinnallasi suvaitsevampia ja fiksumpia ihmisiä kuin äitinsä.!

Olet nyt osoittanut olevasi julma ja tunteeton ihminen kanssaihmisiäsi kohtaan.

Jos olet eri mieltä, osaat edes hävetä.

kuoli laumoittain lapsia siihen että heitä ruokittiin likaisilla tuttipullontekeleillä- eikä lasten voinnista píitattu muutenkaan niin kuin nykyään. Lapsia syntyi ja kuoli ja heitä ruokittiin miten milloinkin- kuka heitä milloinkin hoiti; ei silloin ainakaan ollut äideillä mahdollisuutta istua sisällä viettämässä lapsentahtista elämää. Ja lähihistorian äidit lähtivät töihin melkein laitokselta ja imettivät työ-elämätahtisesti suurin osa.



Eli ei tällaista ellunkanaelämää mitä nykyään voi äidit viettää ja sekoittaa pääntä imetyshöyryillä muusta välittämättä ole ikinä ennen ollut kuin kansallisromanttisessa maalaustaiteessa.