Lue keskustelun säännöt.
Alle 2-v heittaytynyt todella araksi ja ujoksi. Onko ikakauteen kuuluvaa vai alkaako lapset oikea temperamentti nuosta vain esiin?
18.09.2007 |
Itse olen asian kanssa ihmeissäni, kun vielä kuukausi pari sitten sain aina perhekahviloissa ja kerhoissa vahtia poikaani, ettei mene heti lääppimään ja halaamaan toisia lapsia, ja ettei omi kaikkia leluja itselleen, jne.
Ja yksi kaunis päivä kerhossa poika haluaakin enää vain istua sylissä ja katsella toisten leikkiä. Tunnin päästä saattaa vähän innostua jostain lelusta, mutta ei juuri muiden seurasta. Saattaa esim jättää oman leikkinsä kesken ja palata takaisin syliin, jos toinen lapsi tulee mukaan hänen leikkiinsä.
Kotioloissa ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Hoidan lasta kotona.
Voiko tämä olla jotain ikäkauteen kuuluvaa?
Kommentit (4)
Jos jollain olisi lisää kokemuksia.
Tämä on vain mulle niin kummallista, kun olen tottunut ajattelemaan meidän lapsen sellaisena vahdittavana villikkona. Ja nyt hän yhtäkkiä on kaikkea muuta.
Kotona sitten kerhojen jälkeen päästelee höyryjä ja pulputtaa kaikki kerhoissa nähdyt jutut. Aivan kuin pojalla olisi ottanut voimille olla tunti tai pari paikoillaan ja puhumatta :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uudelleenlähentymiskausi, joka voi kestää pitkäänkin. Lapsi tajuaa tällöin erillisyytensä äidistä, ymmärtää, että hänellä ja äidillä voi olla erilaisia käsityksiä ja toiveita asioista (=" uhmaikä, tahtokausi" ). Lapsi myös ajattelee, että jos hän onkin eri mieltä kuin äiti, äiti saattaakin olla rakastamasta häntä ja se ahdistaa lasta. Samoin kuin se, että äiti saattaa lähteä pois luota. Siksi lapsi tarraa äitiin tiiviimmin kiinni niin henkisesti kuin ihan konkreettisestikin. Lapsi käy tätä läheisyyden-erillisyyden välistä ristivetoa.
Eli mielestäni kuuluu ihan ikäkauteen. Meillä todella arka ja ujo tyttö " reipastui" kuin taikaiskusta hieman yli kolmivuotiaana aloittaessaan päiväkodin.
Tämä on meille niin uutta, kun mitään eroahdistusta tai " sylikausia" ei ole ollut ennen tätä.
Ennemminkin näyttää siltä, että tuttavapiirissä ujommatkin lapset pari vuotiaina reipastuvat ja kiinnostuvat kavereista. Meillä taas toisin päin. Mutta saapahan tutustua oman lapsensa erilaisiin puoliin ja tunteisiin. Toisaalta on ihan kiva, että meidänkin lapsesta löytyy sitä herkkyyttä. :)
ap
heittäytyi juuri 2v-synttärien aikoihin ujoksi. Siihen saakka oli ollut kovasti reipas ja menevä. Varsinkin vieraita aikuisia alkoi ujostella. Samaan aikaan tuli myös äänien pelko. Alkoi kuulostella ja säikkyä kaikenlaisia ääniä joita itse en edes noteerannut. Se meni kyllä ohi, samoin pahin ujous. Tosin vieläkin ujostelee jonkin verran:)