Olen niin VIHAINEN vanhemmilleni!

Ei tulisi mieleenikään jättää omaa lastani tuollaiseen pulaan. Ja kehtaavat vielä ottaa siskosi lapset mukaansa, mutteivat sinun.

Onneksi meidän suvussa autetaan aina puoli ja toisin kun vaan kynnelle kyetään.

tunne.

etkö saa muualta apua? minkä ikäisiä isommat lapset ovat, voisiko esim MML:n hoitaja vaikka hakea niitä leikkipuistoon sillä aikaa kun lepäät vauvan kanssa?

Itsekin olen jäänyt paitsi lastenhoidollisesta avusta.

Sisareni lapset ovat aina hoidossa vanhemmillani.

Ei sillä, että olisin katkera, mutta kumminkin.. :/

Voit tietysti olla pettynyt vanhempiisi, mutta kuitenkin päätös on heidän omansa. He kasvattivat jo sinut (ja sisaresi?), joten eivät ole enää velvollisia kasvattamaan sinun lapsiasi.



Ihannetilannehan se olisi, jos sukulaiset auttaisivat lasten hoidossa. Se ei ole kuitenkaan heidän velvollisuutensa.



Minulla suku ei ole koskaan auttanut lasten hoidossa. Kyllähän se alussa kirpaisi, mutta kuten jo kirjoitin, heillä on oma elämänsä. En voi vaatia heitä auttamaan. Toisaalta jonkin asteinen auttaminen lähentäisi meitä sukuna, mutta nyt olemme vain ystävällisen kohteliaita toisillemme.

e, että satut kasvattamaan omat lapsesi, ei vapauta sinua loppuelämäksesi kaikista normaaleista inhimillisistä velvollisuuksista. Ei se nyt niin suuri uroteko ole.

Vierailija:

Voit tietysti olla pettynyt vanhempiisi, mutta kuitenkin päätös on heidän omansa. He kasvattivat jo sinut (ja sisaresi?), joten eivät ole enää velvollisia kasvattamaan sinun lapsiasi.

Ihannetilannehan se olisi, jos sukulaiset auttaisivat lasten hoidossa. Se ei ole kuitenkaan heidän velvollisuutensa.

Minulla suku ei ole koskaan auttanut lasten hoidossa. Kyllähän se alussa kirpaisi, mutta kuten jo kirjoitin, heillä on oma elämänsä. En voi vaatia heitä auttamaan. Toisaalta jonkin asteinen auttaminen lähentäisi meitä sukuna, mutta nyt olemme vain ystävällisen kohteliaita toisillemme.

Meillä myös, erityisesti äitini ei auta. Hän on itse hoitanut lapset yksin ja on sitä mieltä, että niin minunkin pitää. En ole edes pyytänyt apua. Kuopuksellani oli koliikki, eikä se loppunut neljään kuukauteen mennessä. Lasta tutkittiin ja yhdeksän kuukauden ikäisenä löydettiin refluksitauti. Olin jo melkoinen zombie. Yöt olivat aivan helvettiä. Äitini totesi hurjan yön jälkeen pojastani, että " sieltä sitä tullaan virkeänä" . Lapsi aloitti huutamisen heti herättyään, kun oli niin väsynyt. Ottaa pattiin vieläkin.

VAnhemmilla ei tosiaan ole velvoitetta auttaa lastenhoidossa, mutta eipä sinullakaan ole velvoitetta auttaa vanhempiasi. Käykööt siskosi piikomassa siellä kun sen aika tulee.

Nyt tunnen kuitenkin olevani akuutissa hädässä, tuntuu etten enää pärjää ilman apua. Siksi ajattelinkin apua pyytää, ennen kuin romahdan tyystin.



ap

Mikähän muu voisi auttaa sinua nyt ap?

Onko sinulla ketään ystävää, joka voisi hoitaa lapsia edes muutaman tunnin, viedä vaikka ulkoilemaan tai retkelle? Voisit olla kaksin vauvan kanssa ja ehkä voisitte yhdessä nukkua päiväunet?



Tai pääsisitkö itse yksin vaikka ulkoilemaan joksikin aikaa?

Auttaako noin lyhyet irtiotot arjesta vai tarvitisisitko kenties enemmänkin aikaa/omaa aikaa säännöllisesti?

Voisiko miehesi huolehtia päivittäin vaikka tunnin ajan lapsista, jotta voisit rentoutua?

Univelkaan ei retket sun muut auta.

Lapsenlapsistaan pitävät kovasti, mutta minusta eivät sitten ilmeisesti ollenkaan. Varsinkin äitini on alusta asti hokenut miten isovanhemmuus on kivaa kun ei tarvitse kakkapyllyjä pestä eikä itkuja kuunnella. Senkus tyrkkää vaan hankalassa tilanteessa vauvan takaisin vanhemmilleen. Alkuun joskus kun olin todella väsynyt ja valitin siitä äidilleni sain vain " semmosta se äitinä olo on" -kommentin, en muuta. Ei tarjoutunut auttamaan ja jos pyysin apua, niin sanottiin vaan että semmosta se äitinä olo on, kyllä minä tiedän! se ei auta kun jaksaa vaan."



muutamasta avunpyynnöstä viisastuneena lopetin valitukset/avunpyynnöt ja olen pyhästi päättänyt että kerron lapsistani vain valikoituja uutista, en missään nimessä kerro mistään hankaluuksista, koska en halua taakkaani kuorrutuksesi vanhempieni vanhigoniloa!

Miehen puolelta taas apua ei saa vaikka mikä olisi. Eipä sieltä ole enää pyydettykään kun se selvisi.

Eikä myöskään enää auteta heitä.

Niin paljon tuli koko ajan vaatimuksia ja sai orjana olla eikä kiitosta heru. Sitten kun yhden kerran olisi apua tarvinnut pikkujutussa, niin eivät ´keleet tule auttamaan.



Ap, sinuna sanoisin suoraan vanhemmillesi, että kuinka olet _pettynyt_ heihin. Vielä tuollaisen ymmärtäisin, jos olisi johonkin omaan humputteluun lähtenyt, mutta että noin, en voi käsittää.

Ikinä en omaa lastani tuollaiseen pulaan jättäisi!

Ja pyydä kotipalvelua! Ja kun he tarvitsevat kenties joskus teidän apua (kun vanhenevat) Sano, että ette ehdi!

Muuten voisi ajatella että eivät jaksa tai osaa olla lasten kanssa, mutta tuollainen syrjiminen kyllä loukkaisi.

omalle elämälleen vai mitä? Onneksi oma äitini auttaa aina, siis enemmän kuin olisi tarvis ja ehkä siksi kun on ollut yh ja tietää kuinka rankkaa se on! itse en ole yh

Mä kyllä vetäisin tuosta sellaiset herneet, ettei tarvitsisi tyttärestään kuulla, nähdä...ei mitään.

Älä hyvä ihminen jätä asiaa tähän. Sillä silloin keräät vain sisällesi vihaa ja katkeruutta. Älä syytä äitiäsi kerro maltilla. Sopii myös kysyä miksi kyseiseen toiminta malliin päätyivät. Jos äidilläsi on sydän kyllä hän auttaa.

tuollaisessa tilanteessa. Kyseessähän on heidän oma lapsensa, joka tarvitsee apua.



Ihminenhän on luotu niin, että isoäidin kuuluu hoitaa myös lapsenlapsiaan. Tämän takia isoäiti hullaantuu lapsenlapseensa (ei aina!). Ihmisrotu on myös ainoa, jonka naaras elää pitkään omien kuukautistensa poisjäämisen jälkeen.



Tsemiä kuitenkin ap:lle!

Olisit joskus antanut hoitoon ilman akuuttia hätää... Ihan tutustumis tarkoituksessa ja antanut heidän yritää hoitaa lapsenlapsiaan..



Törkeetä pyytää vaan silloin kun on hätä!!



Varmaan itsekkin ajattelevat, näin että viimeisenä keinona nyt sitten he kelpaavat!



Muuten en ymmärrä vanhempiesi käytöstä, koska taustalla on pakko olla jotain..