onko tämä normaalia? olen joka päivä väsynyt lapsiini ja haluaisin vain olla yksin...

Kato av:lla on vain täydellisiä äitejä.



Eikö sulla sitten ole mitään mahdollisuutta siihen omaan aikaan? Hulluksihan sitä tulee jos ei mitään muuta ole kuin lapset. Voi kun pääsisit vähän jonnekin akkuja lataamaan - jaksaisit taas ottaa lapsia syliinkin ihan varmasti. Kun aina pitää vaan antaa ja antaa, ei lopulta ole enää mitään annettavaa.



Mulla pienikin ero perheestä tekee ihmeitä: mies näyttää taas ihanalta ja lapset maailman suloisimmilta mussukoilta.

siinäpä se... väsyttää ja turhauttaa tää elämä, kun ei ole muuta kuin lapset, lapset, lapset. mä haluaisin niin paljon mieluummin oman elämän ja omaa aikaa. kestääkä tätä ikuisesti...siis tätä itsekästä oloa ja väsymystä lapsiin? miten te muut äidit jaksatte, jaksatteko koko päivän nauttia lapsista ja ottaa niitä syliin?

Viikonloppu on tulossa, onko miehesi silloin vapaalla? Lähde yksin tai ystäväsi kanssa jonnekin, kahville, ikkunaostoksille, metsäkävelylle, minne vaan. Olen mielestäni hyvä äiti, mutta minun on silti saatava viettää aikaa myös ilman lapsia. Pari tuntia fyysisesti jossain muualla tekee ihmeitä pääkopalle. Mieheni onneksi ymmärtää tämän, ja hänen vapaapäivinään voin olla koko päivänkin poissa. Takaisin kotiin tuleekin sitten virkistynyt nainen ja äiti. Tsemppiä!

ja mulla kaksi alle kouluikäistä. En minäkään aina jaksaisi (vaikka erossa ollaankin päiväsaikaan). Työpaineet veroittaa jaksamista. Olen töissä huonolla tuulella ja se tuuli jotenkin tulee sitten kotiinkin. Tekisi mieli vain olla yksin työpäivän jälkeen. Mutta se ei ole lasten tai kodin syy, vaan työpaikan (ja varmaan vähän vuodenajankin).



nimim. etsimässä uutta työpaikkaa

noin 5 vuotta. Onneksi olin siinä vaiheessa jo muutenkin palaamassa takaisn työelämään. Nyt olen kuin uudestisyntynyt, virtaa löytyy ja nautin lapsistani ja työstä. Kotiäitielämä oli kivaa ja olen onnellinen että sain olla niin kauan kotona (kunnes nuorin oli lähes 3), mutta minua ei tosiaan oltu tarkoitettu pitkän linjan kotiäidiksi.



Ponttina siis se, että et tosiaan ole välttämättä masentunut tai vastaavaa. Miten vanhoja lapsesi on? Oletko harkinnut töihin palaamista?