Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Onko miehesi kosinut oma-aloitteisesti?
05.11.2008 |
Kysyn vaan, koska sain juuri tietää, että tuttavapariskuntamme kihloihin meno oli sujunut seuraavasti:
olivat ostamassa kelloliikkeessä miehen rannekelloon pattereita, kun nainen oli samalla sanonut, että eikös tässä samalla voisi ostaa kihlat? Ja mies oli sitten todennut, että ostetaan vaan.
Eli toisinsanoen, naimisiin ovat menossa, vaikka miehestä ei ollut kosijaksi.
Mitens teillä muilla, onko miestä täytynyt patistella jotenkin kosimaan, vai onko ihan omin nokkineen tajunnut kosia?
Meillä mies ei vielä ole kosinut, vaikka kaksi lastakin jo... Mietin vaan, että miten teillä muilla? Onko miestä täytynyt jotenkin yllyttää, vihjailla tai jopa sanoa suoraan? Onko ihan liian vanhanaikaista, että odottaa vaan, että mies kosisi?
Kommentit (31)
oltiin oltu yhdessä 6kk kun tulin raskaaksi, ja karsea raskauspahoinvointi. Ei tullut mieleenkään järjestää häitä. Ei myöskään haluttu ristiäisten yhteyteen, jotenkin mautonta varastaa show vauvalta.
Toinen lapsi tuli reilun vuoden kuluttua. Sitten kun kakkonen on jotain 1,5v, uskon, että mennään naimisiin, ja jotenkin tuntuu syvällisemmältä, kun on jo perhettäkin :)
Rippikoulu pitäis kyllä sitä ennen käydä, mutta ei kyllä yhtään nappais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai vihjailemaan tai sanomaan suoraan, että nyt mennään naimisiin. Miksihän miehet ei enää halua kosia?
Nykyään hiukan harmittaa, että suostuin. Olen kyllä tosi onnellinen miehestäni ja haluan elää hänen kanssaan, ihanat lapset on jne, mutta jälkikäteen ajatellen mies mielestäni hätiköi - tavallaan kosi, koska luuli minun sitä odottavan (oikeasti en todellakaan odottanut).
Nyt tuntuis kivemmalta, jos oltais menty naimisiin vasta muutama vuosi myöhemmin, suhteen vakiinnuttua eikä ihan siinä ensihuumassa. Vaikea selittää, mutta joskus olen miettinyt, että olisikohan mies edes halunnut mun kanssa naimisiin, kun kosi ikäänkuin velvollisuudesta (jonka oli itse itselleen kehitellyt).
mennään sitten joskus naimisiin. En kyllä tiedä koska. Nyt oltu yhdessä jo 3v, eikä vielä edes kihloja näy. Lapsiakin on jo.
pitäisi käydä rippikoulu? Kyllä sitä naimisiin pääsee ilmankin. Ei ne "hienot" kirkkohäät ole mikään onnellisuuden tae. Yhtä hienot ja hienommatkin häät voi järjestää (jos haluaa) vaikka menisikin maistraatissa naimisiin.
oltiin oltu yhdessä 6kk kun tulin raskaaksi, ja karsea raskauspahoinvointi. Ei tullut mieleenkään järjestää häitä. Ei myöskään haluttu ristiäisten yhteyteen, jotenkin mautonta varastaa show vauvalta.
Toinen lapsi tuli reilun vuoden kuluttua. Sitten kun kakkonen on jotain 1,5v, uskon, että mennään naimisiin, ja jotenkin tuntuu syvällisemmältä, kun on jo perhettäkin :)
Rippikoulu pitäis kyllä sitä ennen käydä, mutta ei kyllä yhtään nappais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulisi sukulaisilta sanomista, kuulemma. Eli on sanonut, että jos haluan naimisiin, ne on kirkkohäät tai siten en kuulemma halua naimisiin. Maistraattihäät ei hänelle tule kysymykseen.
Itse kyllä haluaisin sellaiset, esim omat vanhempani ovat aikanaan menneet maistraatissa naimisiin, pari tuttavaparia jne Mutta miehen mielestä se ei ole oikea tapa avioitua.
Yhdessä päätimme kihlautua kun odotin esikoistamme. Sormukset siis ostettiin yhdessä ruokatunnilla. Illalla mies sitten kosi... Nyt ollaan oltu kihloissa kaksi vuotta! Olen muistuttanut aika ajoin että haluan naimisiin, mutta mies sanoo aina vaan "joo, mennään, mennään"... Tällä hetkellä syy on se mun kortit, meidän lainapaperit yms. pitäisi uusia ja se maksaa... Minua on alkanut tympäseen tämä ikuiselta tuntuva kihlaus. Tuntuu että joka paikassa saa aina selitellä, miksi minulla on eri sukunimi kuin miehelläni ja pojallamme. Kylläpä taas tuskastuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sormukset siis ostettiin yhdessä ruokatunnilla. Illalla mies sitten kosi... ...
miten muka tarvii enää kosia jos on kihloissa? Eikö silloin oo jo kosittu? Oon aina luullu että ensin kosinta, sitten kihlat. Eikös se niin olekaan? Onko ne sitten kaksi eri asiaa ???
Minä ehdotin kihloihin menoa pain vuoden seurustelun jälkeen. Kihloissa oltiin 7 vuotta ja viimeiset 2 vuotta vihjailin miehelle, että voisi sitten kosiakin (vaikka kihlaushan on tietty lupaus naimisiinmenosta) Meillä kans mies oli, että joo, joo-
älä hätäile, kyllä mä vielä kosin. Ja tulihan se kosintakin sieltä sitten hyvin arkisesti saunan lauteilla ;) Mutta mun mies vaati kyllä pientä painostusta ja ennen kosintaa olin kyllä suoraankin jo ilmaissut, että olis todellakin aika mennä jo naimisiin, hän olis varmaan ollut tyytyväisenä vaan kihloissa vaikka loppuelämänsä.
Nyt ollaan oltu naimisissa muutamia viikkoja ja hyvältä tuntuu molemmista-mieski myönsi tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä varmaan juontaa juurensa kulttuurista, jossa naisella on arvo vain naituna. Nykypäivänä avioliitolla ei ole läheskään samanlaista arvoa kuin esim. 20 vuotta sitten. Onneksi edes miehet ovat ajan hermolla. Toivoisin, että naisillekin kehittyisi omanarvotunto jne.
Ja ihan oikeesti: mitä väliä sillä on kuka kosii, milloin kosii, missä kosii???
Mies kosi oma-aloitteisesti ja yllättäen.
Minulle naimisiin meno ei olisi ollut edes mitenkään kovin tärkeää.
Mies halusi myös ehdottomasti kirkkohäät ja isot bileet.
Minä olisin voinut mennä naimisiin vaikka maistraatissa, tai esim. ulkomailla
pienesti.
Meillä mies on muutenkin PALJON romanttisempi kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On noita kosijoita piisannut - en ole itse kosinut koskaan.
oli alettu seurustelemaan uudelleen tauon jälkeen joten oltiin jo vakavissamme. Ei asuttu yhdessä. Mä vähän luulen, että kun teillä on jo perhe-elämä, niin mies ei välttämättä tule kosineeksi ellet tee jonkinlaista aloitetta, usein se on nainen joka kaipaa liiton sinetöimistä häillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietittiin yhdessä, että pitäis mennä naimisiin. Nykyinen miesystäväni on ilmoittanut, että hän aikoo kyllä aikanaan kosia, kun on sen aika.
on puhuttu asiasta ja mies on päinvastoin sanonut, että ei halua naimisiin. Minkäs teet. Itse kyllä haluaisin ehdottomasti naimisiin. Sanotaanko, että jos minä olisin mies, oltais jo naimisissa.
Mutta mieluummin avoliitossa kuin että itse kosisin, jotenkin se olisi tosi noloa.
Mies kosi aika montakin kertaa ennen kuin suostuin. :) Alussa jankutti samaa liiankin usein, sit sanoin että kerran kuussa saa kysyä. Muutaman kuukauden päästä alkoi itsestäkin tuntua siltä että kyllä me mennään naimisiin. Niin me sit mentiin. :)
Toisella kerralla suostuin. Ensimmäisellä en uskonut, että mies oli tosissaan, koska tiesin ettei hän ole koskaan pitänyt avioliittoa tärkeänä enkä liiemmin sitä itsekään ollut ajatellut. Näin jälkeenpäin ajatellen naimisiinmeno oli oikea ratkaisu ja olen erittäin iloinen, että mentiin naimisiin.
tunnu katsoa, kuinka vuosi toisensa jälkeen sukulaisten ja tuttavaperheiden parikymppiset, lapsettomat tytönhupakot kävelevät alttarille, parin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, ja itse odottaa sormusta, mutta ei vaan kuulu, vaikka on yhteinen talo, autot, lapset ja kaikki. Vuosia oltu yhdessä. Joskus tulee olo, että ei sitä kai sitten ole sen sormuksen arvoinen :(
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapset ja perhe kuuluvat vasta avioliittoon, mutta valitettavasti mies ei ole sama mieltä, minkäs teet.
Alue: Aihe vapaa
Kun tapasimme niin ehkä kuukauden seurustelun jälkeen mies totesi että kai me mennään sit joskus naimisiinkin.. tähän säikähdin ja julistin että "ei ikinä, minähän en sun kanssa mene naimisiin!"
Noh, 7 vuotta eleltiin ja sitten kun olimme asuneet saman katon alla puolisen vuotta mies alkoi kärttämään jälkikasvua.. Sanoin että ei ennen naimisiinmenoa! Tähän vastaus oli se, että kaatoi mut sängylle ja kosi haliessaan.. ja minähän itkin.. ja naimisiin noin puolen vuoden päästä..