Oletteko nyt kaikki tosiaan sita mielta, etta kumiilapselle pitaa ostaa se lahja kerran vuodessa vaikkei muuten ole tekemisissa

Minä olen kummi sen takia, että vietän aikaa lapsen kanssa, olen kiinostunut hänestä.

Tuntisitko lapsen, jos tulisi vastaan kadulla, vai onko ihan tuntematon? Jos tuntisit hänet, ja hän tuntisi sinut, kyllä veisin sen lahjan kerran vuodessa.

Ja tuntuu vaan ihan älytömän teennäiseltä ja väkinäiseltä, en ole lahja-automaatti. Ja tuntuu etten voi tunkea toisten kotiin viemään lahjaa, kun en ole vanhempien kanssa enää missään tekemisissä, moikataan muttei jutella.

Aika ikävävästi ajattelet kummilapsestasi :(. Miksi ryhdyit kummiksi ylipäätään? Voi kun ihmiset osaisivat kieltäytyä tuosta kummiudesta, jos se ei kiinnosta, niin ei tulisi lapsille turhaan huonoa mieltä.

Vierailija:

Ja tuntuu vaan ihan älytömän teennäiseltä ja väkinäiseltä, en ole lahja-automaatti. Ja tuntuu etten voi tunkea toisten kotiin viemään lahjaa, kun en ole vanhempien kanssa enää missään tekemisissä, moikataan muttei jutella.

mutta todella olen aina raivoissani, ja vihainen, ja pettynyt lapsen puolesta, kun hän odottaa, että kummi tulee käymään ja ei ole kertaakaan käynyt kummilapsensa luona, vaikka asuu puolen tunnin päässä!!! Ensi keväänä tämän kummin lapsella on yo-juhlat, ja arvatkaapa aionko sinne mennä!! Saati lähettää jotain lahjaa! Häpeä ap!

Nyt omia lapsia on kuusi (kaksosia kahdet) ja aikaa, rahaa ja jaksamista hyvin rajallisesti.

ei rahaa.

ei ole perheen kanssa muutenkaan missään tekemisissä! Turhaa teennäisyyttä kannattaa välttää.

Minä en sitä huomannut ennen kuin rippikoulussa. Isäni oli tokaissut veljelleen, muistaakohan hän, että on minun kummini. Seuraavan kerran huomasin asian, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Silloin äitini sanoi, että sedälle täytyy antaa paras ja isoin kuva muistoksi, koska hän on kummini.



Muuten tykkäsin sedästäni aivan hurjasti. Minua ei sen kummemmin haitannut, että hän ei muistanut olevansa minun kummini. Minusta hän oli hieno herrasmies ja oli aina kiva, kun hän tuli meille käymään.



Tuon ylioppilaskuvajutun jälkeen kysyin äidiltäni, mitä virkaa kummilla on, kun setä ei koskaan edes muistanut olevansa kummini. Äitini selitti, että setäni vaimo oli muistanut heidän kummiutensa aina, mutta tämä vaimo oli kuollut, kun minä olin pieni. Sen jälkeen setä ei enää ajatellut koko kummiasiaa.



Tämä muisto on vaikuttanut siihen, että omilla lapsillani ei ole kummeja lainkaan. Meillä on sen sijaan aikuisia, jotka muistavat meidän lapsiamme omasta vapaasta tahdostaan, ilman minkäänlaisia velvoitteita. (Tosin jos yksi näistä tulisi kerrankin ilman suklaata meille, niin varmasti kaikki olisivat suunnattoman hämmästyneitä. Niin tottuneita olemme hänen suklaisiin lahjoihinsa. )

Ap on törkeä ja itsekäs, kun ei viitsi pitää yhteyttä kummilapseen. Häpeä ap. Ei se kummiuttasi poista, vaikka sulla on omia lapsia. Minun kummitädilläni on 6 lasta. Aina hän muisti nimi-ja syntymäpäivät sekä joulun. Antoi hienon häälahjankin ja vieläpä muisti lapseni syntymisestä ja valmistumisestani.

Soita mielummin ja juttele hänen kanssaan, vaikka sitten vaan jouluna ja syntymäpäivänä. Se ei maksa paljon.