Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin äiti soitti minulle ja vaatii 1,20 € lapseni syömisistä!
17.09.2007 |
Lapseni oli tänään koulun jälkeen kaverin luona ja oli siellä syönyt voileivän makkaraviipaleen, tomaatin ja kurkun kanssa, yhden jogurtin sekä yhden banaanin. Nyt tämän kaverin äiti soitti muutama tunti sitten ja sanoi, koska poikani oli siellä syönyt niin siitä pitäisi myös maksaa. Sanoi, että poika vuo tuoda tällä viikolla rahan heille.
Kyselin asiasta vielä pojalta tuon puhelinsoiton jälkeen ja sanoi, että oli syönyt kun kaveri oli tarjonnut hänelle syömistä. Olin ihan tyrmistynyt siinä puhelimessa, etten tälle äidille oikein mitään osannut sanoa. Onko siis jotkut noin nipoja, että vaativat pikkusyömisistä rahaa? Kun pojan kaveri oli itse ne syömiset pojalleni tarjonnut. Ei lapseni mene ilman lupaa kenenkään jääkaapille.
Kommentit (34)
itse annan välipalaa tai ruokaa satunnaisesti. joskus sanon että voit odottaa Matin huoneessa joskus pyydän syömään. Ihan sen mukaan mitä ruokaa on , riittääkö. leipää ja jugurttia toki voin antaa mutta oletus on että jokainen syö kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluuko naapurin kakaroita ruokkia vai ei!
meillä lapsien kaverit syövät jatkuvasti, eikä t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n tulisi mieleen pyytää rahaa !!!
Tottakai tarjoan ruokaa ja välipalaa myös kavereille...
Saattaisi olla hyvä sanoa lapsellekin, että kylässä syöminen ei käy...
sen verran et kieltää antamasta kaverilleen välipaloja niin ei tarvii rahaakaan pyytää keneltäkään.
uskomatonta et soittaa ja pyytää rahaa, vaikka edullisen välipalan on saanutkin. meillä kans kävi jatkuvasti yks tyttö syömässä kakkos- ja kolmosluokalla, sit mä sanoin et nyt riittää. meidän koti kun ei ole mikään pikaravintola, eikä mun tyttö mene sinne syömään. tämän toisen tytön koti kun oli kauempana eikä siellä ollut koskaan kukaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja sano, että pidä loput. Tuleepa kuitattua sitten aikaisemmatkin syömiset!
Kannattaisi tosiaan puhua tuon äidin kanssa, ja kysellä miten suhtaudutaan puolin ja toisin lasten syömisiin. Ei kaveri aina kehtaa olla antamatta ruokaa, vaikka kuinka äiti olisi sanonut että kavereita ei ruokita.
Meillä naapurin tyttö tuli tuon ikäisenä joka päivä koulusta meille ja pyysi meidän tytöltä välipalaa. Parhaana päivänä söi 3 jogurttia + leipää, juomaa ja jäätelön vielä jälkiruuaksi. Kotona jogurtti oli vain litran purkeissa ja tykkäsi näistä erilaisista makujogurteista, jotka olin ostanut oman tytön välipaloiksi koko viikon ajalle. Ei paljon auttanut vaikka sanoin omalle lapselle, että kaveri voi käydä kotonakin välipalalla, leipää ja mehua voi toki aina tarjota. Lopulta ilmoitin tuolle kaverille, että koulun jälkeen jokainen menee kotiin tekee läksyt ja syö välipalan ja sitten voi tulla meille leikkimään. Pari kertaa yritti tulla kodin kautta ilmoittaen, että ei kyllä syönyt välipalaa... Jos olin kotona, en tarjonnut mitään.
Eipä ole tuota tyttöä enää näkynyt meillä, joten kaverisuhde perustui tuohon herkkujen saamiseen.
Nyt meille tulee yks nuoremman kaveri kerran viikossa suoraan koulusta, koska menevät sitten myöhemmin yhdessä urheilemaan. Tämä poika syö meillä myös ruuan säännöllisesti, joten kyllä mielelläni toivoisin, että pojan vanhempi vaikka vie uimaan tms joskus meidän pojan korvauksena syömisistä.
Ei me niin köyhiä olla etteikö ruokittaisi satunnaisia lasten kavereita, mutta jos alkaa olla sääntö, niin itse ainakin jollain tavalla korvaisin ko. palvelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole mieleenkään tullut pyytää välipalasta rahaa. Muutaman kerran kouluvuoden aikan on oman lapseni kanssa myös joku kaveri välipalalla. Ja ainakaan meillä ei tosiaankaan vieraat mene itse jääkaapille, vaan poikani saattaa sanoa kaverilleen, että otatko sinäkin. Ja mielestäni, jos on jo etukäteen sovittu, että lapsi menee vaikkapa koulusta suoraan kaverille, onhan molempien saatava välipala. En siinä tapauksessa haluaisi omankaan lapseni jäävän ilman,
4-7v jolloin soitan äidille että annanko välipalan vai laitanko kotiin syömään... Mun lapsille ai ainakaan tartte antaa mitään jos ei olla sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kuulostaa aivan kaveriltani, joka on superpihi joka asiassa.
Esim. limput leikkaa niin ohuiksi kuin saa ja pöytään laittaa vain yhden läpinäkyvän leipäviipaleen per syöjä.
Ja kerran jouduin kaupassa lainaamaan (markka-aikaa) pari markkaa häneltä, kun en ollut älynnyt ottaa rahapussia mukaan, kun aikomukseni ei ollut ostaa mitään. Kun pääsimme takaisin kämpille, hän oli käsi ojossa pyytämässä heti markkojaan. Sattumalta rahapussistani ei löytynyt hiluja kuin markka ja 90 penniä. Armollisesti hän lupasi, ettei tarvitse nyt mennä pankkiautomaatille tuon 10 pennin takia.
Seuraavana päivänä hän tuli varta vasten kylään ja halusi 10 pennisensä. :D
Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun lainasin häneltä yhtään mitään.
Että näitä rittää..
näin ollen pyytää pientä avustusta. AIka pieni summahan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieraisilla paljon vaikkei olisi edes nälkä
kun tässä sitä paheksutaan niin tunnustan nyt, että minun lapseni syö kylässä. Kyse ei ole siitä, ettei kotona saisi ruoka, kyllä sitä on jääkaapit täynnä mutta kun kylässä on HAUSKEMPAA. Kyse ei myöskään ole siitä, ettenkö olisi kieltänyt kylässä syömistä - moneenkin kertaan - ja perustellut sitä kaikilla mahdollisilla seikoilla alkaen siitä, että kaikkien kuulluu syödä kotonaan aina siihen saakka, että kaverien vanhemmat pian lkavat kuvitella, ettei meillä ole varaa ruokaan ja ettei heillä kenties itsellänn olisi varaa ruokkia ylimääräisiä lapsia. Mutta ei se vaan mene perille.
Lisäksi lapsi on jo 10 ja osaa kyllä esittää surkeaa ja nälkäistä ja pyytää kauniisti " kun kotona ei ole mitään hyvää ja äitikin on töissä kaiket iltapäivät eikä siellä ole ketään laittamassa " - mikä ei ole edes vale, sillä " hyvä" on vaihteleva käsite ja jääkaapin sisältö kotona voidaan aina tuomita joksikin muuksi ja minä taas tosiaan olen töissä iltapäivisin kun lapsi tulee koulusta. Ja varmasti syö kuin viimeistä päivää, hänhän on kasvavassa iässä oleva 10-vuotias joka liikkuu joka päivä tuntikaupalla.
Minä voin vain arvata, mitä meistä kaveripiirissä ajatellaan. Varsinkin kun poika on muutenkin vähän haasteellinen. Mutta kun noita haasteita tosiaan on tärkeämpiäkin, niin en jaksa tästä yhdestä enää murehtia.
jos en ole aikeissa tarjota heille ruokaa kehotan poistumaan siksi aikaa vaikka telkkaria katsomaan tai lastenhuoneeseen, koska meillä on ruoka-aika. tai tilanteesta riippuen tulevat pöytään. Mutta en koskaan ruoki naapurin lapsia siks että mankuvat ruokaa. Ja silloinkin kun tarjoan, pyydän soittamaan kotiin saavatko syödä.
Ja musta on oikeesti tosi kiva kun silloin tällöin tulee kaverukset koulusta ja ottavat yhdessä välipalaa.
Kummallisia ongelmia ihmisillä on.