Osaako joku auttaa?
Nyt kun itsellä on takana kolme epäonnistunutta raskautta (ei yhtään lasta) mietin, uskallanko enää yrittää? Jos joku on joskus ollut samanlaisessa tilanteessa, voitko kertoa kokemuksia/mietteitä? Neljässä vuodessa siis kolme raskautta, kolme on mennyt kesken. PCO-diagnosin sain viime keväänä, mutta raskaudet ovat alkaneet ihan luomusti. Clomifen-reseptin sain, mutta olisiko siitä oikeasti jotain hyötyä? Ja jos joku osaa antaa vinkkejä miten tästä eteenpäin? Ennemmin kysyn täältä odotus-puolelta kuin keskenmeno/vauvakuume, sillä toivon että vastoinkäymisistä huolimatta on myös onnistumisia!
Kommentit (4)
Eli tuosta meidän taustasta. Kolmeen vuoteen on siis mahtunut yksi varhaisraskauden keskenmeno, yksi keskeytetty raskaus sikiön vaikean kehityshäiriön vuoksi (havaittiin rakenneultrassa), sekä yksi tuulimunaraskaus josta lääkkeellinen tyhjennys. Nämä ovat siis kaikki alkaneet ilman mitään hoitoja. Nyt sitten on tilanne sellainen, että tein positiivisen raskaustestin viikko sitten! Viikkoja nyt kuukautisten mukaan 4+5. Kaikki on mahdollista, tietysti toivon parasta. yritän nyt olla samalla ajtuksella kuin edellisen kirjoittaja (nimimerkkiä en muista), eli yritän pitää tätä mahdollista raskautta mielessä taka-alalla.
Hurjasti onnea uudesta plussasta! Toivotaan nyt kovasti että pikkuinen pysyisi matkassa ja kaikki menisi hyvin!
Koita olla rauhallisin mielin ja uskoa tulevaan (vaikka se kuinka vaikeaa onkin)!
Nekku
Meillä on takana aika " karmea" hsitoria: 2 km (05/01 ja 03/02), kohdunulkoinen (05/02) sekä keskeytys/synnytys vaikean rakennepoikkeavuuden vuoksi (12/02). Kaikilla näillä kerroilla olin tullut raskaaksi todella helposti mutta sitten oli edessä yli 2 vuoden lapsettomuus, tutkimukset (selittämätön lapsettomuus) sekä yksi epäonnistunut IUI (01/05). Ei tuossa vaiheessa kyllä paljon naurattanut ja olimme jo heittäneet toiveen omasta lapsesta. PArisuhdekin oli oikeasti lujilla ja ainakin minä päätin keskittyä ihan muihin juttuihin. Oikeastaan koskaan en suuremmin ollut murehtija, eli ihan pohjalla en varmaan käynyt missään vaiheessa. Yritin jaksaa uskoa, että kyllä se meidänkin kohdalle vielä osuu... Kunnes en sitten oikeaasti jaksanut enää uskoa siihenkään. Kai siinä jo mietittiin, että sitten eletään lapsettomina.
Toukokuussa -05 tein kuitenkin täydellisen ylläri(luomu)plussan, joka nyt viipeltää 1v10kk ikäisenä riiviöprinsessana. Kuukauden aikana seksiä oli harrastettu tasan kerran, joten aikamoinen yllätys plussa oli kaikinpuolin. Koko raskausaika meni enemmän tai vähemmän pelätessä kaikkea mahdollista eikä raskaus muutenkaan ollut helppo. Mutta lopputulos on sitten kuietnkin sitä ihanampi =)
Tytön syntymän jälkeen ajattelimme, että jos toinen tulee niin hyvä ja jos ei niin hyvä sekin. Olemme sitten onnellisia esikoisesta! Puolitoista vuotta meni ilman minkäänlaisia raskautumisen merkkejä, kunnes heinäkuun lopussa tein toisen ylläriplussan, joka nyt potkiskelee tuolla masussa rv 17+1.
Aina siis on kuitenkin toivoa vaikka tilanne näyttäisi kuinka surkealta. Täytyy kyllä myöntää, että välillä sitä itsekin mietti, että miten sitä enää jaksaa yrittää varsinkin henkisesti. Onnistuneessa raskaudessa yritinkin sitten sulkea koko raskauden taka-alalle (tosin aika vaikeaa kun koko ajan on paha ja väsynyt olo)... Mutta loppupeleissä se lapsenkaipuu sitten kuitenkin voitti kaikki pelot ja hyvä niin. Muuten olisimme ilman ihanaa prinsessaamme ja (toivottavasti) tulevaa pikkuveljeä...
Clomifeneistä en osaa sanoa mitään, kun ei ole kokemusta. Onko teidät muuten tutkittu noiden keskenmenojen takia, että onko niille joku syy? Jos ei, niin vaadi tutkimuksia!
Mutta usko silti tulevaan! Teillä on kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet saada vauva, kun olet tullut kolme kertaa luomusti raskaaksi. Tie on kivinen, mutta silti kannattaa yrittää!
*Halauksia* ja onnea yritykseen!
Nekku