Kertokaaki kaikki yli 30v naiset, joilla haaveissa perustaa perhe " sitten joskus"

Eli aina ei todellakaan ole edes naisen OMA valinta olla lapseton kolmikymppinen, vaikka olisikin naimisissa ja vakityössä ja jopa niin väittäisi... Voitte vain kuvitella, kuinka avoimesti olen tätä asiaa kylillä tutuille ja tuntemattomille kuulutellut! En todellakaan pätkääkään, kun mitä se muille kuuluu? Utelut loukkaavatkin tosi pahasti :-/

Tuntuu, että liian harva oikeasti tajuaa, että naisella hedelmällisyys yhä edelleen 2000-luvullakin alkaa vääjäämättä laskea 30v:n jälkeen, ja 35v:n jälkeen myös muut riskit kasvavat. Se ei tarkoita, etteikö joku voisi saada esikoisensa ongelmitta vaikka nelikymppisenä ihan luomustikin (ja esim. ilman rintasyöpää myöhemmin), mutta se on fakta, että TODENNÄKÖISYYS siihen pienenee iän kasvaessa.



En silti jättäisi itse ehkäisyä pois ennen kuin sydämessäni tuntisin olevani valmis äitiyteen. Onneksi itselleni kävi niin " jo" 28-vuotiaana sopivan miehen kanssa samaan aikaan. Koskaan ei varmaan ole täysin valmis äidiksi/isäksi etukäteen, mutta edes jollain tasolla. Jos sitten emme olisikaan saaneet lapsia, olisimme varmaankin olleet kahden tai yrittäneet saada adoptiolapsen. Hedelmöityshoitoihin en varmaankaan olisi suostunut enää yli kolmikymppisenä.

Siksi en kiirehtinyt uuden avomieheni kanssa ehkäisyä, ja hupsista, puoli vuotta suhdetta takana ja vauva ilmoitti tulostaan!

Olin aina ollut satavarma, että raskautuminen ei kävisi minulle helposti, minulla oli siitä hyvin vahva tunne. Olinhan jo yli 30v, hyvän matkaa. Ja sitten emme edes " yrittäneet" , tulin silti raskaaksi.

Oikeesti kun näitä juttuja lukee täältä, lehdistä ja muualta, alkaa itsekin uskoa, että yli kolkytvuotiaille on toooosi vaikea raskautua. En olisi ikinä kuvitellut, että itselle olisi niin helppoa.

Ja ei, me emme ehtineet edes pohtia sen tarkemmin koska olisi lasten aika. Lapsi päätti itse tulla tähän maailmaan ja nukkuu nyt tuolla pinnasängyssään :)

Tiedä sitten olenko ainoa yli 30v puolivahingossa raskautunut, mutta minusta ainakin on vähän hassua että jos joku saa lapsen yli 30-vuotiaana kuten minä, heti oletetaan, että sitä lasta on väkerretty vuosikausia ja on käyty ties missä hoidoissa, ja erityisesti, että se lapsi on suunniteltu! Ei meillä vaan. Mutta kun ikää on, niin onhan sitten taloudellinen puolikin kunnossa, ettei ollut mikään katastrofi vaikka yllätysvauva tulikin.

Kyllä meillä kävi tämä vauvantekoprosessi niin vaivattomasti, ettei mitään rajaa. Nyt mietimme, että kuinkahan seuraavan kanssa - kun on tätä ikää ;)

tulen ekasta kierrosta raskaaksi.

Vierailija:

Oikeesti kun näitä juttuja lukee täältä, lehdistä ja muualta, alkaa itsekin uskoa, että yli kolkytvuotiaille on toooosi vaikea raskautua.

Vierailija:

Tuntuu, että liian harva oikeasti tajuaa, että naisella hedelmällisyys yhä edelleen 2000-luvullakin alkaa vääjäämättä laskea 30v:n jälkeen, ja 35v:n jälkeen myös muut riskit kasvavat. Se ei tarkoita, etteikö joku voisi saada esikoisensa ongelmitta vaikka nelikymppisenä ihan luomustikin (ja esim. ilman rintasyöpää myöhemmin), mutta se on fakta, että TODENNÄKÖISYYS siihen pienenee iän kasvaessa.

En silti jättäisi itse ehkäisyä pois ennen kuin sydämessäni tuntisin olevani valmis äitiyteen. Onneksi itselleni kävi niin " jo" 28-vuotiaana sopivan miehen kanssa samaan aikaan. Koskaan ei varmaan ole täysin valmis äidiksi/isäksi etukäteen, mutta edes jollain tasolla. Jos sitten emme olisikaan saaneet lapsia, olisimme varmaankin olleet kahden tai yrittäneet saada adoptiolapsen. Hedelmöityshoitoihin en varmaankaan olisi suostunut enää yli kolmikymppisenä.

lasta ei kuulukaan. Lapsettomuusyhteisöissä on paljon juuri yli 30-vuotiaita... itse kärsin lapsettomuudesta ja oli opinnot kesken..kävin silti raskaissa hedelmöityshoidoissa jotka eivät todellakaan ihan heti auttaneet.. onneksi saimme hoidoilla lapsen. Uraa ei ole kehitetty mutta olen niin onnellinen että lapsia saimme!



Ymmärrän tietysti joidenkin halun nauttia elämästä. Mutta naisen kroppa alkaa sanoa piippiip kun yli 30 mennään. Itsellä 26-vuotiaana hormonihoidot olivat jo liikaa, ja sanottiin että vanhempana en olisi niitä kestänyt (munasarjat laiskistuvat, hormonimäärää lisätään ja sitten tuloksena on vaarallinen hyperstimulaatio joka minulle tuli jo tuolloin).



Ja toisaalta, voiko äitiyteen ollakaan ikinä VALMIS? Eiköhän siihen kasveta lapsen myötä...

Kyllä taatusti voi! Kyse on asenteesta, ei mistään muusta. Ja onko se lapsi onnellinen siitä että vanhemmilla on valmiina ihan kaikki? Tarvitseeko se oikeasti vanhemmat, joilla on säästöjä, omakotitalo, autot... eiköhän se tarvitse ihan läheisyyttä?



Lapsi muuttaa elämää hyvinkin paljon, mutta monesti hyväänkin suuntaan. Sitoutumista se tietysti vaatii, mutta eiköhän parisuhdekin..ja työ...

ja nyt (39v) kun olin gynellä ihan muuten, hän sanoi, että juuri on munasolu irtoamassa. Lähes 50v äidilleni gyne sanoi, että kannattaa vielä ehkäistä kun on mahdollista tulla vielä raskaaksi. Et silleen.

oli nainen, joka oli saamassa viidettä lastaan. Tällä toisella äidillä oli ollut ikää 46 vuotta. Ja elettiin 70-luvun alkua. Ihan oli luomusti saanut alkunsa. Oli kyllä kuulemma ollut aikamoinen yllätys, mutta kun sellainen oli suotu, toki vanhemmat tämän vauvan pitivät. Muut lapset olivat kuulemma jo isoja, vanhimmat aikuisia.

Mutta jos saatte lapsen 40-vuotiaana, lapsen ollessa 10v olette 50... lapsen mahdollisuus menettää vanhempansa on suuri kun ikää on paljon. Ja näettekö sitten omia lapsenlapsia?

Syynä vain se, että kunnon isäehdokasta ei löytynyt aiemmin. Sitten isäehdokas ei heti halunnut (on mua 3 vuotta nuorempi - ei biologista kelloa!) ja sitten kun halusi niin aikaa meni 3 vuotta (keskenmenoja). Ja toista ei kuulu eikä näy...