1v 3kk ei syö

Meidän itsepäinen nuori neiti (2 v 1 kk) ei ole syönyt kunnon ruokaa IKINÄ. Kiinteisiin ruokiin opettelu oli jo vauvana tuskaa, kun kaikki vähänkin möykkyinen tuli bumerangina takaisin ulos kakistelun säestämänä. Vuoden ikäisenä hän ei syönyt vieläkään juuri mitään liharuokaa - syötin pehmeätä perunaporkkanasosetta sekä velliä. Sen jälkeen kun hän alkoi tomerasti kieltäytyä niistä reilun vuoden ikäisenä, hän on elänyt maidolla, leivällä, kurkulla ja hedelmillä.



Neidin päivän menyy kärjistettynä tässä:

Aamiainen: neljännes paahtoleipä ja muutama lusikallinen muroja

Lounas: voileipä

Välipalat: hedelmää, riisikakku

Illalllinen: 2 viipaletta kurkkua, hyvällä tuurilla pari paistettua perunanpalaa tai makaronia, lihapulla jos niitä sattuu olemaan

Ja maitoahan hän lipittäisi sitten joka välissä.



Mutta arvaa mitä. Hän on silti enimmäkseen terve ja iloinen ja jopa kasvanutkin. Ei 1-vuotias välttämättä tarvitse mitään hevosenannoksia. Kunhan vain saa vitamiineja, ja niitähän hedelmistä ja täysjyväleivästä saa. Syömään pakottaminen ei ainakaan meillä onnistu, pahentaa vain asioita. Olen lakannut stressaamasta.

Menisikö sormin syötävä ruoka? Eli jos lusikka tökkii niin saisi ruokaa joka on mukavasti paloina ja sormin syötävää? Meillä tämä oli jossain vaiheessa ihan hitti. Vieläkin välillä syödään sormin. Selvästi on kiinnostavampaa syödä itse kuin olla syötettävänä.



Meillä ei myöskään auta olla liian vauhdikas uusien makujen kanssa. Varsinkin uuden tuputtaminen aiheuttaa vastareaktion. Eli jos saisit vaikka yhden lämpimän ruoan menemään ja siinä pysyttäisiin jonkin aikaa.



Olen itse ollut älyttömän kranttu vielä yli 10-vuotiaanakin. Olen silti aina ollut terve ja kasvanut normaalisti (itse asiassa olen pitkä). Ja tosiaan, pakottaminen ei auta vaan pahentaa asiaa.

jolloin " oikeaa" ruokaa meni vain muutama lusikallinen jos sitäkään. (Iltapuuron yleensä söi hyvin. Hedelmäsoseet maistuivat ja leipä)... päätin olla stressaamatta asiasta kun kuitenkin lipitti maitoa hyvin ja kasvoikin ihan ok. Sitten tuli eteen pullosta luopuminen päiväsaikaan jonka jälkeen maito ei enää maistunutkaan päivällä (illalla sai edelleen pullonsa ennen nukkumaan menoa). Yllättäen ruokaa alkoi mennä kuin hevoselle konsanaan. Ennen tilanne oli se että jos pojalle antoi kurkun ja lihapullan palaisen, poika valitsi kurkun. Saman tien homma alkoikin menn niin päin että liha olikin parempi vaihtoehto ja sitä kerjättiin lisää.



Vieläkin homma menee niin, että jos saa aamulla sänkyyn pullonsa niin ei syö koko aamupäivän aikana juuri mitään muuta kuin kurkkua ja leipää, mutta jos aamupullo jää välistä niin syö puuron, hedelmäsoseen, näkkärin, kinkkuviipaleen, kurkkua ja päälle saattaa vielä ottaa juotavaa yogurttia (vieläkään ei suostu juomaan maitoa lasista tai nokkamukista).



Maidossa on hurjasti proteineja (varsinkin tavallissa maidossa verrattuna äidinmaitoon). Jos lapsi juo hirmu paljon maitoa, saa hän siitä tarvitsemansa proteinit ja oikea ruoka ei välttämättä maistukaan.



Nyt poika tykkää syömisestä ja oikea ruoka maistuu pääsääntöisesti hyvin. Jos ei ole nälkä niin sitten ei lusikkaa huolita suuhun ja omasta kädestäkin se lentää lattialle kaaressa. Silloin meillä noustaan pöydästä ja seuraavan kerran saa ruokaa seuraavana ruoka-aikana, jota luonnollisesti aikaistetaan.



Kaikkiallahan sanotaan että vanhempien tehtävä on TARJOTA lapselle monipuolista ruokaa säännöllisin väliajoin... missään ei sanota, että lapsen pitäisi syödä monipuolista ruokaa väkisin tietty määrä päivässä.