onko oikeasti olemassa pyytentöntä rakkautta?

Vaikka lapsestani tulisi massamurhaaja, äidinhakkaaja ja ties mikä, niin uskoisin silti rakastavani häntä. En tietenkään hyväksyisi hänen tekojaan, mutta rakkaus tuskin kuolisi.

Luulen että jos ihminen todella on sinut itsensä kanssa niin hänellä on kyky tavallaan rakastaa kaikkea / heijastaa rakkauttaan kaikkialle.



Itse en voi sanoa olevani tällä hetkellä kovin sinut itseni kanssa mutta rakastan platonisesti useampaakin ihmistä, heidän sisintään. Toivon heille vain hyvää ja rakastan vaikka mitä tapahtuisi. Rakastan sitä heidän sisintään.

että jos lapsi pistelisi minua päihin, niin rakastaisin vain, kyllä mä olisin perhanan vihainen ja tuntisin rakkauden lisäksi suunnatonta vihaa

Viha ja rakkaus ei sulje toisiaan pois, nääs.