Vaaditaanko sinusta nykyvanhemmilta kohtuuttoman paljon?

Vierailija:

Itse ei hoideta omia lapsia ja sit jos hoidetaan uuvutaan ja väsytään ja kaikki on niin kamalan raskasta. nykyvanhemmat (ei kaikki) ei tajua vanhemmuudesta mitään. pakkohan niitä on tukea ja vääntää asioita rautalangasta kerta toisensa jälkeen ettei lapsista tulis yhtä kaistapäitä.

Oma äitini oli kotiäiti ja niin olivat lähes kaikki muutkin naapurimme äidit. Ei oma äitini ole KOSKAAN kyseenalaistanut omia kasvatusmetodejaan samalla tavalla kuin minä jatkuvasti kyseenalaistan omiani!



Äitini ei ole koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, ettei mennyt töihin riittävän aikaisin tai ettei olisi tarjonnut virikkeitä tai syliä lapsilleen. Hän teki vain kuten teki, eikä kyseenalaistantu sitä lainkaan.



Minusta nykyään vaaditaan tosi paljon. Pitäisi toteuttaa itseään mutta samalla pitäisi olla niin helvetin hyvä äiti. Ja vielä seksikäskin ja hyvä sängyssä! Töihin ei saisi palata nopeasti mutta toisaalta ei ole hyvä jos vain makoilee kotonakaan.



Mielestäni äidilläni oli siten helpompaa että kukaan ei kyseenalaistanut hänen päätöstään.

Makoilee sohvalla tai käy töissä, olivat sinun vaihtoehdot... Kotiäitiys on kyllä kaukana makoilusta. Vanhanaikainen olen ja ajattelen, että jos mies yksin tuo rahaa kotiin niin naisen velvollisuus on päivällä tehdä kaikki kotityöt. Illalla on sitten yhteistä aikaa koko perheelle.

Nykyään ei hyväksytä sitä, että perhe on kokonaisuus. Kaikkien pitäisi toteuttaa itseään ja jättää lapset sivuun.



Minun äidilleni työ oli vain keino saada rahaa. Hän järjesti työajat (työpaikat) siten, että isä oli meidän lasten kanssa, jos äiti oli töissä. Koulutus ja status eivät olleet tärkeitä, vaan että me perheenä voimme hyvin.



Me lapsetkin pesimme astioita ja siivosimme. Myös isäni tiskasi siihen saakka, kunnes eräs siskoni valitti, että hän ei pese astioita hyvin. Kun isä oli kuullut tarpeeksi valituksia, hän käski aina meidän lasten pestä astiat.



Me kaikki toimimme siis perheen hyväksi, eikä ajateltu että isän ja äidin pitäisi luoda uraa ja lapsityövoimaakin sai käyttää apuna, jotta kotimme pysyi siistinä.



Nykyään ei enää hyväksytä, että lapset tekisivät kotitöitä ja vanhempien on ajateltava vain uraansa. Perhe on unohdettu ja perheen hyväksi ei enää tehdä töitä.

Voiko helpommalla enää päästä?

Vierailija:

jos on huono jossain aineessa, tekee siinä minimitason ja käyttää energiansa siihen, missä on hyvä.

lapsikin panostamaan niihin.

Tässä on niin moni asia muuttunut, että se on mahdotonta.



Jos nyt kuitenkin mietitään tätä nykyajan vanhemmuutta niin se mihin itse olen kiinnittänyt huomiota on että nykyään vanhemmat ovat yksin. Kenelläkään ei tunnu olevan apua ja monet jopa sanovat etteivät sitä kaipaa. Kukaan ei käske jatkuvasti viemään yökylään tms. mutta kyllä lapsen voi antaa joskus muidenkin hoiviin, vaikka sitten päiväseltään!



Ehkäpä kyse on siitä, että jotkut luovat sen tilanteen itselleen. Kuvittelevat, että se on se hyvän äidin merkki, jatkuva yhdessäolo lasten kanssa. Ei voi lähteä edes kirjastoon yksin sillä lapsi muka kärsii erosta. Jotkut eivät edes anna lapsen olla yksin isänsä kanssa!

päinvastaisiin kommentteihin olen ainakin minä törmännyt.

Olemme muuttaneet vuosi sitten toiselle puolen Suomea töiden perässä eikä tukiverkkoja juurikaan ole. Muutamiin ihmisiin olemme tutustuneet, mutta kaikilla muillakin on ne omatkin lapset ja työkiireensä ym. enkä minä ainakaan kehtaa omia kolmea tenavaani kenellekään lykätä puoliväkisin. Toisaalta melkein kaikilla tuntuu täällä kuitenkin olevan ne mummot puolen tunnin ajomatkan päässä, joten kukaan ei tarvitse meidän apuamme. Vastavuoroisuusverkostoa on siis hyvin vaikea alkaa luomaan.



Tämä siis vähän off topic, mutta meillä ainakaan tämä " pakko olla koko ajan omien lasten kanssa" ei johdu mistään superäitisyndroomasta vaan olosuhteiden sanelemasta pakosta.

Nykyään muutetaan töiden perässä ihan mihin vain, ja asutaan sitten uudella paikkakunnalla, missä ei tunneta ensin yhtäkään ihmistä.



Eikä edes maalla ole enää niitä minen sukupolven asuttamia koteja, missä mummo liekutti vauvaa, että äiti sai ruuan ajallaan valmiiksi. Tai mummo vahti lapsia sen aikaa, että äiti sai käydä kuokkimassa perunat ja hakemassa porkkanat kasvimaalta. Nyt kun minä käyn perunamaalla, niin minä raahaan sinne kaksi pientä lasta mukaan, työnnän vauvaa vaunuissa pellon poikki, ja hommaan menee tunti ja päässä on hiki. On kyllä monesti tullut mieleen, että siinä monen sukupolven asumisessa on ollut etunsa.