Vaaditaanko sinusta nykyvanhemmilta kohtuuttoman paljon?

Mutta eihän isin pikku kullanmurua saa rasittaa.

jos on huono jossain aineessa, tekee siinä minimitason ja käyttää energiansa siihen, missä on hyvä.

Mutta eihän pikku kullanmurun tarvitsekaan pärjätä koulussa, niinkö?

saavat pärjätä monet yksikseen ilman mitään tukea lähisuvulta, ystäviltä tms. Se on todella raskasta etenkin jos elämässä kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu.

jos lapsi suorittaa ne vaaditut tehtävät ja määrät? Eikös ne ole alunperinkin mitoitettu turvaamaan jatkossa tarvittava taito?



Mitä järkeä on laatia opintosuunnitelmaan joku vaatimustaso, joka ei kuitenkaan ole riittävä jatkon kannalta??

On niin paljon erilaisia tekijöitä, joita on ihan mahdotonkin selvittää. Missään nimessä en usko, että vanhemmat pääsisivät nykyään jotenkin helpommalla. Miksi pääsisivät? Pelkästään se, että monet vanhemmat ovat nykyään hyvin väsyneitä, kertoo siitä, että joka puolelta tulevat paineet ovat liian kovat. Ja kun uskaltaa äänen sanoa, että tarvitsisi enemmän apua tai tukea tai aikaa itselleen, alkaa tämä kateellisten panettelu siitä, kuinka uusavuttomia, laiskoja ja saamattomia nykyvanhemmat ovat...

Joo, mutta silloin ei syyllistetty ihan kaikesta vanhempia (nykyään niille on vielä tieteelliset tutkimukset takana). Eli vanhemmuudelta ei vaadittu niin " korkeaa laatutasoa" - oli itsestään selvää, että kotihommat oli tehtävä, ei edes oletettu, että lapsille pitäisi erikseen tarjota elämyksiä. Toisekseen työelämän vaatimustaso oli huomattavasti matalampi ja työt yksinkertaisempia - muutostahti oli huomattavasti hitaampi. Kaikki siis ihan kaikki on nykyään aina vaan nopeampaa, parempaa ja hienompaa sekä työelämässä että vanhemmuudessa. 70-luvulla on voinut olla fyysisesti raskaampaa, mutta henkisesti on saanut olla kuin ellun kanat tähän päivään verrattuna (kärjistäen tietenkin). Kaikki uusi mitä on silloin saavutettu on ollut tosi hienoa - nykyään taas mikään ei ole mitään vaan aina pitää pyrkiä parempaan. Jos tyydyt johonkin olet luuseri.

Vierailija:

5, millä lailla ennen ei oltu puristuksissa?

Äitiysloma 3 kk ja sitten töihin niin että ventovieras ihminen ilman mitään koulutusta hoitaa lastasi, tai jäät kotiin ilman mitään työpaikkoja ja työpaikkasi menee. Tämä siis oli todellisuutta 70-luvulla.

Omat vanhempani ovat kummissaan katsoneet, kun olemme omille lapsillemme perustelleet kieltoja. Ei ennen kuulemma mitään tarvinnut selitellä. Kukaan ei valvonut mitään hampaiden pesuja ja lisäksi tulin jo eskarista kotiin yksin iltapäiväksi. Keittelin jopa vanhemmille kahvit valmiiksi ja tein voileipiä. Tässä nyt muutamia esimerkkejä. Kesällä saatoin olla kolmekin viikkoa putkeen maalla mummolassa. Koskahan omani pääsisivät edes yhdeksi viikonlopuksi?



Että voi kun niillä olikin niin raskasta.

Useat elävät kaukana suvustaan töiden ja kodin ristitulessa vailla mitään tukiverkkoja. Lapsia täytyy kasvattaa keskustellen ja pinnaa loputtomiin venyttäen. Kuskaat heitä harrastuksiin, koska joku ihmeellinen yleinen olettamus vaatii, että näin " täytyy" tehdä. Sitten saa vielä lehtien yleisönosastoilta lukea, miten vanhemmuus on hukassa.



Suurin osa tuttavistamme (kuin myös me itse) viettää kaiken vapaa-aikansa lastensa kanssa. Omia harrastuksia ja menoja ei ole. Tähän suhteutettuna tuntuu kohtuuttomalta kuunnella ja lukea sitä loputonta jeremiadia ja syyllistämistä, miten " vanhemmuus on hukassa" nykyvanhemmilta ja lapset heitteillä. Oliko se vanhemmuus nyt meidän vanhemmillamme saati heidän vanhemmillaan nyt muka niin hanskassa? Hampaita pestiin jos muistettiin ja kieltoja ei tarvinnut erityisemmin perustella, riitti kun vähän napattiin hiuksista kiinni jos ei heti toteltu. Että minä en ainakaan noiden suurten ikäluokkien oi niin upeaa kasvatus- ja hoivatyyliä suostu palvomaan kyllä yhtään.

Kyllä ihmiset ovat vain laiskoja ja kaikki pitäisi saada heti, isot talot ja uudet autot, yksi lapsi ja viikkosiivooja.



ajatelkaa vaikka sota-aikaa, silloin on kyllä oltu todella tiukilla, hankittu ruokaa peltoja viljellen ja lehmiä lypsäen.



Ihmisillä on elämän tarkoitus vähän hukassa, tästä kertovat nämä masennukset sun muut.

paljon yksinhuoltajia ilman tukiverkkoja, työttömyyttä jne..

miten yhteiskunta muka tulee enemmän vanhempien avuksi.

Kodinhoitopalveluita ei nykyisin saa muuten kuin isolla rahalla yksityiseltä sektorilta ostamalla. Ennen (ainakin 70-luvulla) sai kodinhoitajan kotiin jos äiti sairastui pahasti tai väsyi tai sai uuden vauvan. Tänä päivänä jokainen joutuu selviämään miten itse parhaaksi näkee.



Esim. minun 3 viikon sairastamisen aikana (olin kotona vuodepotilaana) tehtiin niin, että mies aamulla jätti yöpöydälle ruuat ja juomat minulle ja 2-vuotiaalle esikoiselle + vaipat kädenulottuville. Siinä minä sitten yksinäni yritin huolehtia vuoteesta käsin lapsesta.

Perhetyöntekijä kävi katsomassa tilannetta ja sanoi että lapsi voisi saada puolipäiväisen tarhapaikan. Minun olisi sitten pitänyt itse kyetä viemään lapsi tarhaan vaikka en pystynyt kävelemään enkä edes istumaan :(

Perhetyöntekijä kertoi, että minun tapaukseeni ei oikeastaan ole mitään apua tarjolla. Vain pari tuntia viikossa voisi saada kotiapua, mutta edes sitä ei saa jos apua tarvitsisi koko päiväksi useamman päivän ajan.

nykymammoja hyyssätään liikaa

ei ollut ennen pyykkkikoneita tiskikoneita, ei aina tullut edes vettä sisään ei ollut sisä vessaa minunkaan kotona

vesi piti kantaa sisään ja lämmittää hellalla ja viedä käytetty vesi ulos ämpärillä, sanommattakin selvää et suihkua ei siis ollut

sähkö sentäs oli

ei ollut valmisvaippoja, van sideharsoja käytettiin ja ne siis pestiin ihan itse pulsaattorilla

ei ollu tukia siis rahllisia, äitini oli 16v kun sai ekan lapsen isä oli armeijassa, mitään avustuksia ei saanut

ei ollut omaa autoa

ei reimaTEC haalareita yms



haloo miettikääs nyt vähä



ja nyky mamma vaan narisee ja valittaa ei jaksa ja lapset kiikutetaan hoitoon joka päivä jotta mamma saa levätä ja keskittyä vauvaan tai vaikka vaan ihan itteensä

suonikohjuleikkaukseen, meille tuli kunnalta täyspäiväinen kodinhoitaja kuukaudeksi, hoiti lapset (yksi kuusivuotias, muut koululaisia), teki kaikki kotityöt siivouksia myöten.



Kun minä jouduin leikkaukseen maaliskuussa ja kuukauden sairauslomalle, kaupungin kodinhoitotoimisto nauroi meidät ulos. Kaksi lasta, toinen astmalapsi 2 vee ja toinen 4 vee, jolla kilpirauhasen vajaatoiminta... Miehellä matkatyö.

Se johtuu siitä, että äidit ovat perfektionisteja, ja haluavat tehdä kaiken oikein ja niin kuin kuuluu. Ehkä halusivat 70-luvulla myös, mutta silloin viestejä siitä, miten kuuluu toimia oli häviävän pieni murto-osa siitä mitä tänään.



Täydellisyyteen pyrkiminen äitiyden eri osa-alueilla johtaa äitiyden suorittamiseen, joka vaikeuttaa äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja yhdessäoloa. Äiti ei pysty nauttimaan lapsen kanssa olemisesta aidosti, kun miettii tuliko tehtyä oikein, osaako antaa virikkeitä tai kasvattaa niin kuin kuuluu.



Esiäitiämme metodit - tukkapöllyt ym. - saattoivat olla kyseenalaisia, mutta eräs asia heillä oli hallussa paremmin kuin meillä nykyäideillä: vaiston kuunteleminen ja siihen luottaminen. Äidit elivät elämäänsä, eivät suorittaneet äitiyttä. Tämä antoi heille mielestäni varmuutta toimissaan, sellaista, joka tänään puuttuu etten sanoisi valtaosalta äideistä (esimerkiksi allekirjoittaneelta). Epävarmana täydellisyyteen pyrkiessä henkinen painolasti kasvaa suureksi ja äidit väsyvät.



Tämä ei ole äitien syy, eikä johdu siitä, että olisimme avuttomia valittajia, jotka kaipaavat vaan laatuaikaa ja haluavat kaiken kerrallaan. Syyt ovat syvemmällä ja monisyisempiä.

että tietynlainen itsekkyys ja laiskuus vaivaa meitä tämän ajan ihmisiä.

kuin esim. 30v sitten. Vanhemmat vaan tyhmyydellään ovat tehneet tämänpäivän lasten elämästä kaaosta!

ja joka puolella on ymmärtäjiä ja vaikka olisi miten huono vanhempi syyllistää ei saa. Nykyään katsotaan, että yhteiskunta on loppu viimeksi vastuussa lapsista ei vanhemmat. Jos jokin menee vikaan, se johtuu siitä että yhteiskunta ei ole tukenut tarpeeksi, eikä siitä että vanhemmat ovat esim. itsekkäitä uraohjuksia tai itsekkäitä alkoholisteja.

Olet alkoholisti, jos juot joka viikonloppu yhden siiderin jne.

Äitini oli kotiäiti siihen asti kunnes kuopus meni kouluun. Meille tuli sisälle taloon vain kylmä vesi, lämmintä vettä sai vain kattilassa lämmittämällä, sisävessaa ei ollut. Päällisin puolin vaikuttaisi paljon askeettisemmalta ja sitä myöden rankemmalta kuin oma elämäni. Mutta hänellä oli joka ikinen päivä samassa pihassa asuva oma äitinsä apuna. Lisäksi kukaan ei odottanut hänen menevän töihin pikkulapsiaikana, koska kaikki muutkin naapurien äidit olivat kotiäiteinä. Siisteyskäsitykset olivat myös erilaisia kuin nykyään, riitti jos kunnon pesulla käytiin kerran viikossa saunassa. Vaatteet sai myös olla vähän likaiset, ei joka päivä vaihdettu uutta vaatekertaa. Talo oli paljon pienempi kuin keskimäärin nykypäivänä, mutta olipa sitten vähemmän siivottavaakin.

Tämä on vain oma kokemukseni, mutta väittäisin että omalla äidilläni oli ns. omaa aikaa enemmän kuin itselläni nyt vastaavassa elämäntilanteessa. Lisäksi hän tuskin stressasi millään kasvatusasioilla sen kummemmin.