Haluatko kysyä jotain terapeutilta?

ettei näillä leikitä. Ota joku muu juttu. Ole vaikka puhelinseksityöläinen, siitä saat menevän ketjun.

kauanko ihminen yleensä kestää jatkuvaa stressiä ja jos lakkaa kestämästä, mitä sitten yleensä tapahtuu?

Oletkos töissäsi törmännyt bipolaarisiin ihmisiin? Onko heillä yleensä ohessa jatkuvasti lääkitys?

Kuinka pääsee sairauden uusimisen pelosta?!

Fysioterapeutti?

Puheterapeutti?

Psykoterapeutti?

Jalkaterapeutti?

Sosiaaliterapeutti?



Tietäisin vain minkälaisen kysymyksen esitän... ;o)

Vierailija:

kauanko ihminen yleensä kestää jatkuvaa stressiä ja jos lakkaa kestämästä, mitä sitten yleensä tapahtuu?

Aika on tietenkin kovin yksilöllistä. Toiset kestävät henkistä painetta pidempään kuin toiset. Mutta ennemminkin sanoisin, että heti kun huomaa olevansa jatkuvasti stressaantunut, pitäisi etsiä ulkopuolista apua, jos ei itsenäisesti pysty stressin määrään vaikuttamaan.

Pitkäaikainen stressi näkyy eri tavalla eri ihmisissä - toiset masentuvat, toiset saavat paniikkioireita. Stressin aiheuttaja on tässä suhteessa avainasemassa, ja toki se, voiko siihen vaikuttaa. On ihan eri asia stressata sairaan läheisen tilannetta, kuin esimerkiksi sietää työpaikan kiirettä tai huonoa ilmapiiriä. Toiseen voi vaikuttaa, toiseen ei. Jne.

ap

melba:

Oletkos töissäsi törmännyt bipolaarisiin ihmisiin? Onko heillä yleensä ohessa jatkuvasti lääkitys?

Olen totta kai törmännyt. He ovat alidiagnosoitu ryhmä, ja usein jo kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen on haaste hoitohenkilökunnalle. Ei ole siis myöskään lääkityksiä kaikilla. Mutta oikein diagnosoiduilla yleensä on lääkitys, koska MD kuuluu vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin.

Katsekontakti, korostetun hidas puherytmi, kuuntele potilasta.



ap

Vierailija:

Kuinka pääsee sairauden uusimisen pelosta?!

Mitä ihmettä tehdä lapsen psyykkeelle joka ennyt sekaisin kun lasta kiusattu 1-2vuotiaana. nt 5v ei uskalla vieläkään kerhoihin ym mennä. juuri äsken pakotin pojan muskariin. Itse väsyn siihen, kun muut lapset tykkää mennä kerhoihin ym

Mulla myös vääriä diagnooseja vuosien varrelta, mm. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olen varannut ajan psykiatrille, saas nähdä kuinka käy.



Mutta jos olen bipolaarinen, kannattaako mun mielestäsi tunnustaa tää juttu julkisesti? Vai koettaa jatkaa salailemista. Vaikuttaa nimittäin aika paljon siihen mihin pyrin jatkossa työrintamalla jne.

vuosikausiin (aluksi auttoikin). Välillä, lyhyitä jaksoja, olo on hyvä, mutta pääsääntöisesti todella voimaton ja apaattinen. Varsinaista " riehaantumista" en koe, mutta ns. hyvinä kausina olen hieman yliaktiivinen, ja nautin siitä tunteesta äärettömästi.

Bonuksena ao kärsii paniikkiin asti jännittämisestä ja toimenpidepelosta. Kiva yhdistelmä, eikö :)

Liialliseen arkuuteen tuon ikäisellä saa apua esimerkiksi terveyskeskuksen psykologilta.



Lapsesi tarvitsee nyt mahdollisimman paljon tukea ja apua. Ei pakottamista, missään nimessä. Miksi häntä on noin pienenä kiusattu, kuka kiusannut? Tämä on hyvin haavoittuvaista ja tärkeää aikaa pienelle ihmiselle ja asiaan on syytä puuttua hellästi - heti.



ap

Vierailija:

Mulla myös vääriä diagnooseja vuosien varrelta, mm. yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olen varannut ajan psykiatrille, saas nähdä kuinka käy.

Mutta jos olen bipolaarinen, kannattaako mun mielestäsi tunnustaa tää juttu julkisesti? Vai koettaa jatkaa salailemista. Vaikuttaa nimittäin aika paljon siihen mihin pyrin jatkossa työrintamalla jne.

Se, " tunnustatko" asian julkisesti on arvokysymys. En ammattilaisena ota asiaan kantaa, henkilökohtaisesti jos itse olisin tilanteessasi, en puhuisi asiasta. Panostaisin ennemminkin laadukkaaseen hoitoon ja lääkitysten kohdalleen saamiseen ja pitäisin huolta itsestäni. Lähimmäisilleni selittäisin asian käytöksen tasolla, eli että joskus olen maassa ja silloin kannattaa toimia näin ja kun olen hyperaktiivinen, kannattaa toimia näin. Mutta kuten sanottu, tämä on mielipiteeni ns. tavallisena ihmisenä.

ap

Olemme iloisia, että he saavat yhteisen lapsen, mutta samaan aikaan olemme mustasukkaisia, että kiinnostus lapsenlapsen syntymästä on niin vähäinen, kun he luonnollisesti keskittyvät omaan tilanteeseensa. Lisäksi meitä ahdistaa , että elämme tulevaisuudessa vertaisperheinä, eikä lapsemme saa sellaista isovanhemmuutta kuin perinteisesti olisi. Koemme huonoa omaatuntoa omista mustasukkaisuuksista.



Onko reaktiomme oikeutettu ja miteh eteenpäin? Please vastaa. Appiukko on juri tulossa käymään ja puhutaan aiheesta... apua.

Vierailija:

vuosikausiin (aluksi auttoikin). Välillä, lyhyitä jaksoja, olo on hyvä, mutta pääsääntöisesti todella voimaton ja apaattinen. Varsinaista " riehaantumista" en koe, mutta ns. hyvinä kausina olen hieman yliaktiivinen, ja nautin siitä tunteesta äärettömästi.

Voi.

Mielialan vaihtelu ei välttämättä ilmene aina maanisuutena depressiivisen kauden jälkeen. Mania voi olla ns. hypomaniaa, eli maaninen jakso onkin hyvin lievä, lähellä terveen ihmisen normaalia toimintakykyä.

Epäonnistuneet lääkekokeilut masennuksen hoidossa saattavat hyvinkin viitata siihen, että kyseessä ei ole ns pelkkä masennus. Mutta puhu asiasta psykiatrillesi, jotta saat asiaan selvyyttä. Minä en tietenkään voi sanoa, mistä on kyse.

ap

Vierailija:

Bonuksena ao kärsii paniikkiin asti jännittämisestä ja toimenpidepelosta. Kiva yhdistelmä, eikö :)

Onko operaatio tulossa vai pelkäätkö että tulee?

ap

En suosittele suoraan mitään lääkemerkkejä.



ap