Hei te ujot/hiljaiset/estoiset/sisäänpäinkääntyneet!

Entä mistä itse tiedät milloin voit puhua jollekin ilman että sotket hänen ajatuksensa ja suututat hänet?

Saako ystävä purkaa sinulle sydäntään silloin kun hänellä on siihen tarve vai pitääkö hänen odottaa kunnes Sinulle sopii?

Vierailija:

Tykkään puhua ja olen sosiaalinen, mutta vain kun itse niin valitsen. Puran sosiaalisuuteni ystäviin ja sukulaisiin, muun ajan olen erakkoluonne. Sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen tahdon vastapainoksi olla ihan rauhassa ja miettiä omiani. Olen myös erittäin pohtivaa sorttia ja jos joku tulee sotkemaan ajatukseni, suutun helposti.

Vihaan ihmisiä, jotka tulevat pälättämään omia typeriä asioitaan minulle. Töissä se tietysti kuuluu asiaan ja siellä jaksan jutustella pitkäänkin, mutta jossain bussissa tai kaupassa en todellakaan jaksa vastailla.

Uskoisin kuitenkin olevani melko poikkeustapaus, eli luultavasti enemmistö hiljaisista ei vain keksi sanottavaa ja on ihan tyytyväisiä kun joku alkaa pölisemään.

Ja ystäväni taas tietävät koska olen tavoitettavissa siitä, että vastaan puhelimeen, soitan ja kysyn ehtiikö ystävä juttelemaan tai voidaanko nähdä, avaan oven, kutsun heidät kylään tms. Miten tästäkin asiasta voi jollekin muodostua ongelma???

Sen, koska joku tahtoo olla rauhassa, selvitän yksinkertaisesti kysymällä. Moi, onko sulla hommia vai voinko häiritä? ei mielestäni ole kovin vaikea kysymys. Jos vastapuoli ei tähän osaa vastata rehellisesti niin sille en voi mitään, ainakin olen yrittänyt.

Jos jostain syystä alkaisin pälättämään tuntemattomalle, osaisin kyllä tarkkailla ihmistä. Mikäli vastapuoli vaikuttaisi vaivaantuneelta, ei vastailisi jne. osaisin varmasti sulkea suuni.

Tottakai ystäväni voivat purkaa minulle sydäntää aina kun siihen on tarvetta ja aina kun se on mahdollista. En ole rehellisesti sanottuna koskaan tavannut ihmistä, joka olisi AINA tavoitettavissa siltä varalta että ystävien tarvii soittaa, enkä itsekään ole poikkeus. Mutta aina jos on mahdollista niin autan.

Eli kuten jo sanoin; ystävilleni juttelen mielelläni, muiden jutut eivät kiinnosta tippaakaan.

Vierailija:

Entä mistä itse tiedät milloin voit puhua jollekin ilman että sotket hänen ajatuksensa ja suututat hänet?

Saako ystävä purkaa sinulle sydäntään silloin kun hänellä on siihen tarve vai pitääkö hänen odottaa kunnes Sinulle sopii?

Vierailija:

Tykkään puhua ja olen sosiaalinen, mutta vain kun itse niin valitsen. Puran sosiaalisuuteni ystäviin ja sukulaisiin, muun ajan olen erakkoluonne. Sosiaalisen kanssakäymisen jälkeen tahdon vastapainoksi olla ihan rauhassa ja miettiä omiani. Olen myös erittäin pohtivaa sorttia ja jos joku tulee sotkemaan ajatukseni, suutun helposti.

Vihaan ihmisiä, jotka tulevat pälättämään omia typeriä asioitaan minulle. Töissä se tietysti kuuluu asiaan ja siellä jaksan jutustella pitkäänkin, mutta jossain bussissa tai kaupassa en todellakaan jaksa vastailla.

Uskoisin kuitenkin olevani melko poikkeustapaus, eli luultavasti enemmistö hiljaisista ei vain keksi sanottavaa ja on ihan tyytyväisiä kun joku alkaa pölisemään.

ei se ole huonoa käytöstä.

olisi jotenkin sosiaalisia! Minusta ei; ne vaan höpöttää ja höpöttää eivätkä kuuntele tai kuule mitä toinen sanoo jos ylipäätään saa suunvuoroa. Eivätkä varsinkaan muista mitä toinen on kertonut... vaikka joka kerta kertois saman jutun menee höpöttäjälle täydestä; " niin niin, joo joo, ai kun kiva" automaatti vastauksia pudottelee.

Vierailija:

Mitä mieltä olette, jos joku ulkopuolinen höpisee?

Minä olen tällainen höpisijä. Voin vaikka kaupassa selittää kassalle, miksi ostan tuotteen, koska haluan kehua ostostani. Sitten kun on ujo/estoinen/muuten vain puhumaton henkilö kassalla - hän vain tuijottaa takaisin ja korkeintaan toteaa että " ai jaa" .

Itselle tulee ihan hölmö olo. Pitikin jutella.

Mitä te tosiasiassa ajattelette meistä höpisijöistä? (Näytän ihan normaalilta, en kylähullulta).

Mutta luulisin, että kaupan kassalla saattaa olla aika kiire, eikä hän jaksa kuunnella ihmisten samoja juttuja tunnista toiseen, varsinkaan niitä vitsejä... Tai ehkä hän on uusi kassalla, ja hänellä menee energia siihen, että osaa toimia oikein.

Minusta sosiaalinen ihminen on sellainen, joka osaa arvioida erilaisia tilanteita; jos on aikaa, niin jutellaan, se on kiva. Mutta minusta pitää myös ymmärtää, jos toinen ei halua jutella - eikä toista voi todellakaan leimata ujoksi/estoiseksi tms. tuollaisen perusteella.