Työkaveri takasin töihin pitkältä saikulta keskenmenon jälkeen, miten ilahduttaa

jonka voi laittaa vaikka hartioille.

tai sitten joku pieni muistoesine, jossa on esim. kaksi pientä lintua, sydäntä tai muuta symbolista kuvaa.



Itselleni tuo osaaottava kortti ei ollut siis ilahduttava, mutta hyvin, hyvin tärkeä. Vieläkin säilytän sitä yöpöytänilaatikossa. Oli ihanaa huomta, että joku oikeasti välitti, eikä vain yrittänyt näytellä että kaikki on niin kuin ennenkin!

Mulla oli toistuvia keskenmenoja ja jouduin uupumuksen vuoksi sairaslomalle. Töihin paluu oli musta aluksi vaikeaa. Minusta oli kivaa, että joku oli tavallaan vastassa. Olen toimistotöissä ja mulla oli ihan ekaksi "palaveri" parin kolleegan kanssa ja käytiin kuulumiset läpi. Sitten muutama läheinen vei mua lounaalle ja kahvitauolle alkuun. Esimiehen kanssa tietty pidettiin palaveria siitä, että mitä töitä alan tekemään. Mulla oli jäänyt kaikki levälleen ja olin 3 kk poissa. Tärkeintä oli, että alkuun kaikki antoivat toisaalta tilaa, ei vaadittu liikoja mutta jokainen oli ekstraystävällinen.



Mä en mitään lahjaa tai muistamista kaivannut, koska se vaan olisi ehkä muistuttanut siitä mikä puuttui eli se vauva, joka oli kuollut. Tärkeintä oli siis se, että työkaverit olivat tosiaan järkänneet hiukan ohjelmaa (ylimääräisiä tilannepalavereita tms.) ja huolehtivat siitä, että en istunut vaan yksin työpöydän ääressä.