Olen originaalin 'paha mieli joulukortista' -ketjun ap.

jos kaverisi lähettäisivät lapsikuvia muille yatävilleen, mutta ei teille? Ja tällä tavoin "leimaisi" teidät?



Tällaistakin olen kuullut.



Nykyään on aika vaikeaa toimia kaikille sopivalla tavalla. Aina joku loukkaantuu :/.

Nauran täällä vedet silmissä, olit osuva! :)

että muiden lapset olisivat jotenkin loukkaus lapsettomalle. Pikemminkin olen kuvitellut, että iloitsemalla ja nauttimalla toisten lapsista voisi edes jotenkin täyttää lapsen jättämää aukkoa elämässä.

Lapsettomuus on iso asia, mutta toisille näköjään elämää suurempi tuska. Onko tämä nyt sitten tätä "kaikkimulleheti"-sukupolvea, onhan tahtomattaan lapsettomia ollut kautta aikojen.

jos jollain on lapsi, jonka kuvan lähettää.

Musta on aika järkkyä esim. se että (joillekin)lapsettomille äitienpäivä on vuoden synkintä aikaa: eikö ne rakasta omaa äitiään niin paljon, että haluaisivat häntä juhlia?

Tämä nyt ei liity tuohon kuva-asiaan, vaan lapsettomiin yleisesti, eikä ap:hen henkilökohtaisesti. Tulipa vaan mieleen.

niin ole kiitollinen.



Lapsiperheen arki on sellaista rumbaa, että en todellakaan jaksa ymmärtää ap:n ruikutusta.



Sano ettet halua olla yhteydessä, jos lapsiperheet ovat mielestäsi spitaalisia!

miten joku voi ottaa noin kevyet asiat kuin joulukortit niin raskaasti. Mahtaa elämä olla vaikeaa. Koeta pärjätä!

Oletko edes oikea ystävä?

t:toinen lapseton joka osaa iloita myös toisten onnesta

joka oli saanut ystäviltä vauvakortteja, vaikka nämä ystävät tiesivät meidän toivottomasta tilanteestamme.

että joillakin muilla on lapsia ja osalla ei. Tuleehan lapsia vastaan kadullakin, mainoksissa ja joka paikassa.



Terv. Lapseton

otat vauva- ja lapsikortit henkilökohtaisena loukkauksena.



En minäkään voi koskaan saada koiraa tai muuta lemmikkiä, silti joka joulu saan ystäviltäni kortteja, joissa on koira, kissa tai kani (ne tulevat lapsettomilta).

Kyllä varmaan joku loukkaantuu niistä lähettämistäni korteistakin... ja joku saattaa loukkaantua siitä, että ei korttia saa. Tuntuu, että tekee niin tai näin, niin aina onnistuu pahoittamaan jonkun mielen.



Ja meilläkin on lapsettomuusongelma. Olemme yrittäneet toista lasta 6,5 vuotta, eikä meille enää vauvaa tule, lopetimme yrittämisen.

Minä ainakin ymmärrän ihan täysin sinua. Oletan että ap tarkoitti että toivoisi ystävien ajattelevan häntä ja ymmärtävän lapsettomuuden tuskan ja sen takia lähettävän hänelle vaikka sitten erilaisen joulukortin kuin muille. Itsellänikin on lapsettomuustausta ja kavereiden vauvajoulukortit eivät aiheuttaneet mitään katkeruutta koska tiesinhän minä että heillä vauva on, mutta suurta surua kyllä. Joulu on lasten juhla ja minulla ainakin mieli entistä enemmän herkistyneenä, joten vauvakorteista itkin pitkään ihan pelkästään oman lapsettomuuden tuskan takia, en sen takia että kaverilla on vauva. Tonttulakkinen vauva oli kuin kiertäisi puukkoa haavassa. Olisin todellakin ollut kiitollinen kavereille jotka eivät lähetä minulle vauvansa kuvaa, vaikka muille lähettäisivätkin. Se olisi osoitus ajattelevaisuudesta ja myötätunnosta eikä mikään loukkaus.



Nyt kun itselläni on lapsi, lähetän myös joulukortit lapsen kuvalla. Tahattomasti lapsetonta pariskuntaa kaveripiirissämme ei ole, joten voin lähettää kortin kaikille mutta jos olisi, varmasti lähettäisin tuolle pariskunnalle kuvan vaikka koirastamme.

Minulla on lapseton ystävä, jota pyysin esikoisen kummiksi. Lopulta kieltäytyi kun kuuluu eri kirkkoon ja oli vähän epäselvää voiko edes olla kummi.



Hän puhuu AINA veljensä lapsista mutta ei koskaan kysy meidän lapsesta mitään eikä lähetä kortteja tai mitään muutakaan. Ei edes vastannut tekstariin kun pyysin syntymäpäiville. Hän on vähätellyt lapsenhoito-ongelmiani (lapsi sairas & töissä kiire). On ollut "aina" parisuhteessa mutta liian vanhana tajunnut että haluaisi lapsen eikä se enää onnistu. Tuntuu että tämä lapsiasia on tullut meidän väliin.



Meille tulee uusi vauva vaikka ollaan samanikäisiä eli aika vanhoja. Hän ei ulkomailla asuvana tiedä asiasta mitään. Voinko jouluna lähettää kuvat lapsista hänelle?

Ilmeisesti en voi. Veljen lapset on vähän kuin hänen (vaikka asuu Suomessa), mutta minun lapset on jotenkin "häneltä pois". Varmaan etenkin tämä toinen kun heille ei tule ensimmäistäkään.



Ollaan tunnettu lapsuudesta asti. En haluaisi että välit katkeaa :-(

Kun meille syntyi poika, lähetin innoissani kaikille kuvan hänestä, varmaankaan kaikki eivät siitä riemastuneet. Mutta nyttemmin ajattelen, että syy lapsiaiheisen kortin vieroksumiseen voi olla toinenkin kuin se, onko vastaanottajalla lapsia vai ei. Miksi juuri jouluna pitää lähettää kuvia omasta perheestä? Itse joulu jää silloin mielestäni vähän sivuosaan.



Minuun kolahtaa joulu melkeinpä sen kaikissa muodoissa, joten on hauska nähdä ystävistään, lähettävätkö he tonttuja vai kuvan Jeesus-lapsesta, tai miksei sitten omasta lapsestaan, kortti kertoo ennen kaikkea lähettäjästään. En loukkaannu lapsiaiheisista tai ylipäänsä joulukortista, minusta kortin lähettäminen jouluisin on hieno tapa, koska se vaatii jonkinlaista vaivannäköä lähettäjältään ja kortin kuin kortin saamisesta tulee ainakin minulle hyvä mieli.

Meillä oli muinoin firmassa aina avec-pikkujoulut. Tästä tuli nurinaa sinkuilta, koska oli muutenkin kurjaa olla yksin ja sitten sitä piti vielä pikkujouluissa niin korostaa. Ei siinä paljon mieltä lämmittänyt toimitusjohtajan kehoitukset ottaa vaikka äiti aveciksi. Tuolloin olin itsekin sinkku ja näinkin pieni asia aiheutti kummasti mielipahaa. Pariutuneet työkaverit eivät yhtään ymmärtäneen sinkkujen rutinaa.



Nyt kun olen itse ollut jo pitkään onnellisessa parisuhteessa, en voi enää ymmärtää, miten olin niin kovasti pahoillani moisesta asiasta. Mutta kun jotkut asiat vaan ovat itselle niin isoja juttuja, että ihan kaikki viittaukset toisten onneen sillä saralla otetaan henkilökohtaisena loukkauksena.



Eli ap, ymmärrän miksi pahoitit mielesi, mutta kaverillasi ei varmaan edes käynyt mielessä että voisit ottaa asian niin vakavasti.

pitääkö nyt ruveta sinkuillekin lähettämään joulukortit vain omissa nimissään ettei tulisi paha mieli siitä, että toisella on puoliso ja lapset!!!!

Minulla oli aivan samanlainen ystävä. Hän korosti aina, että on valinnut lapsettomuuden, mutta tiedän, että tämä ei ole totta.



Meidän välimme katkesivat siihen, että minä sain esikoisen. Ei ensin puoleen vuoteen inahtanutkaan - ei tullut siis onnitteluja, vaikka tiesi, että olimme lasta odottanneet vuosikausia, sitten kommentoi, että lapsi on kumman kaunis meidän lapseksemme, sitten jakeli ison nipun ohjeita siitä, miten hän hoitaa veljensa samanikäistä lasta, teki oharit lapsemme 1-vuotispäiviltä ja sitten vain häipyi elämästäni.

Minä kyllä ymmärrän, jos lapsikortit ja -kuvat voi pahoittaa mielen, varsinkin jos ne tulevat ihmisiltä, jotka tietävät lapsettomuudesta ja sen aihauttamasta tuskasta. Lapsikuvakorttien lähettäminen osoittaa sellaisessa tilanteessa joko tilannetajun tai käytöstapojen puutetta.



Lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa kriisiä on näköjään joidenkin mahdoton käsittää, mutta sehän on juuri sitä tunneälyn puutetta.

Ja en voi muuta sanoa, kuin että sairas ja sairastuttava suhtautumistapa ap:lla asiaan. Nyt olisi varmasti aikaa hoitaa itseä, kun lapsettomuuskriisi on saanut tuollaisia suhtautumistapoja aikaan.



Jos henkinen kunto on tuo, että joulukortit lapsien kuvilla aiheuttavat tuossa määrin pahaa oloa, on selvää, että jos raskautesi alkaisi, et olisi henkisesti siinä kunnossa, että jaksaisit a) odotusajan b) äitiyden. Samoin jos raskautesi ei ikinä ala, hajoat lopullisesti; siihenkin vaihtoehtoot tarvitset voimia.



Olet tehnyt itsestäsi uhrin ja haet syyllistä. Löydät pahan olosi syyllisiä jopa heistä, jotka ovat onnellisesti saaneet perheen. Sinä et ole heidän uhrinsa, vaan itsesi uhri. Lakkaa etsimästä vääriä syyllisiä ja löydä todelliset voimavarasi, millä pääset itsesi herraksi.



Kas vain, sitten ei enää häiritse joulukortit.

Ja en voi muuta sanoa, kuin että sairas ja sairastuttava suhtautumistapa ap:lla asiaan. Nyt olisi varmasti aikaa hoitaa itseä, kun lapsettomuuskriisi on saanut tuollaisia suhtautumistapoja aikaan.

Jos henkinen kunto on tuo, että joulukortit lapsien kuvilla aiheuttavat tuossa määrin pahaa oloa, on selvää, että jos raskautesi alkaisi, et olisi henkisesti siinä kunnossa, että jaksaisit a) odotusajan b) äitiyden. Samoin jos raskautesi ei ikinä ala, hajoat lopullisesti; siihenkin vaihtoehtoot tarvitset voimia.

Olet tehnyt itsestäsi uhrin ja haet syyllistä. Löydät pahan olosi syyllisiä jopa heistä, jotka ovat onnellisesti saaneet perheen. Sinä et ole heidän uhrinsa, vaan itsesi uhri. Lakkaa etsimästä vääriä syyllisiä ja löydä todelliset voimavarasi, millä pääset itsesi herraksi.

Kas vain, sitten ei enää häiritse joulukortit.

Meillä oli neljä vuotta lapsettomuutta, hoitoja, itseinhoa, tuttavien painostusta, yhteiskunnan väheksyntää jne. takana, ennen kuin saimme oman lapsen. Nyt on kolme vuotta yritetty toista, tuloksetta. Yhden ennenaikaisen synnytyksen olemme kokeneet ja lapsemme siinä menettäneet. Lähipiirimme tietää tämän tilanteen ja tähän aikaan on kymmeneen tuttavaperheeseen tullut lapsia solkenaan, jopa joihinkin perheisiin jo kolmekin. Pienet lapset ovat edelleen arka aihe, vaikka meillä oma lapsi onkin. Vielä enemmän ärsyynnystä minussa herättää tämä yhteiskunnan suhtautuminen lapsettomiin. Ihan kuin se ei olisi sallittua ollenkaan. Elämää pitäisi pystyä jatkamaan normaalisti. Muita vajavaisuuksia kyllä hoidetaan. Kun ajatellaan vaikka ihmistä, joka kärsii ahtaanpaikan kammosta tai pelkää hissejä. Eihän heitäkään väkisellä viedä noihin tiloihin, jotta kyllä siellä ne ahdistukset häviävät. Lapsettomien täytyy vain kestää nuo omat pelot ja ahdistukset, kun niitä lapsia tulee eteen jokatapauksessa. Valinta taas on se, haluatko sitten muuten olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on pieniä lapsia. Me olemme hyväksyneet asian sillä saralla, ettemme enää toisille ihmisille mistään loukkaannu. Olemme niin usein kuulleet, että vika on meissä ja me olemme niitä hankalia. Näinhän se tietenkin onkin, joten olemme erakoituneet elämään elämäämme oman pienen perheemme kanssa, sillä meillähän se ongelma on ja me emme ulkomaailmaa kestä. Nämä asiat ovat syöpyneet sisuksiimme niin syvälle, etten enää usko, että se perheenlisäyskään niitä mihinkään muuttaisi. Tottahan se meidän elämäämme onnen toisi, mutta ulkomaailman asenteita se ei mihinkään veisi. Olemme kumpainenkin, niin mieheni kuin minäkin, joutuneet näiden asioiden tiimoilta turvautumaan ammattiauttajaan ja hyvä niin. Se on auttanut paljon. Itse olemme valintojemme ja elämämme kanssa nyt jo sinut, muut eivät vain ole hyväksyneet tapaamme elää. Minusta näistä lapsettomuusasioista on aivan turha keskustella muiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole niin syvälle asioissa joutuneet menemään, kuin itse olemme. Jokainen ihminenkin kokee asiat aivan erilailla, joten senkin vuoksi on parempi hakea apua muilta kuin läheisiltään saatikka aivan vierailta ihmisiltä. Tässäkin ketjussa on niin monenlaisia näkemyksiä ja mielipiteitä tämän asian tiimoilta, että minusta ainakin tuntuu, ettei muilla ole näin ollen käsitystäkään siitä, mitä minä tunnen ja miten asiat koen, sillä ajattelen niistä niin eritavalla. Parisuhde on myös joutunut uuteen valoon näiden vuosien varrella. Haluaako mieheni enää minua tai minä häntä, kun haaveemme suuresta perheestä ei toteudukkaan? Jonkun toisen kanssa se ehkä olisi meidän tapauksessamme mahdollista meille molemmille! Kaikki on joutunut puntaroimaan uusiksi ja onneksi olemme toisemme kaiken tämän keskellä löytäneet ja yhteen hiileen puhaltaneet. Niistä joulukorteista.....oli minullakin aika, kun loukkaannuin noista pikkutonttu kuvista tai kommenteista tai kaikesta muustakin. Loukkaannun edelleenkin, nyt vain osaan asiat pitää omassa pienessä mielessäni niitä julkistamatta ja ajatella, että vika on vain ja ainoastaan minussa. Eivät muut niin sitä tarkoita. Vapaushan on vaikka heittää nuo tulleet kortit minne ikinä haluat tai repiä tuhannen päreiksi, jos se sinua auttaa. Lähettäjälle ei parane kertoilla, mitä olet tuntenut tai korteille tehnyt. Se kertominen kun ei auttaisi ketään. Kun itse hyväksyt oman tapasi asioiden kanssa olla ja elää, on helpompi hyväksyä asiat, jotka tapahtuvat tahtomattasi! Vajettasi sinun ei koskaan tarvitse hyväksyä, täytyy vain oppia sen kanssa elämään!

ettei vaan tule pahamieli

lähettää Tiimari-kortti?