SÍIS onko mitään HÄPYÄ!!?? äitien käyttäytymisestä konfliktissa

Mielestäni ikä ei ole se avainasia. kyllä pienellekin voi jo sanoa mikä on oikein ja väärin, varsinkin jos tämä pieni osaa jo juosta äitinsä luo tehtyään jotain " tuhmaa" , niin kyllä hän silloin selvästi jo tajuaa tehneensä jotain väärää.

Kyllä alle 2 vuotiaskin jo ymmärtää jos häntä toruu ja kyllä siinä iässä on jo aika alkaa vanhemienkin opettaa lapselleen mikä on oikein ja väärin.

Eipä sitä lyöjää yleensä lohdutella... Käsketään pyytämään anteeksi ja kerrotaan ettei toista saa lyödä.. Mutta että lohduttaa.. Eipä taida lapsi muuten huomiota saada.

niin totta kai on hyvä kieltää ja opettaa joka kerran.



Mutta välillä vaan tuntuu, että äidit ovat hirveän herkkänahkaisia. Milloin on hiekkaa liukumäessä tai naapurin tulee juttelemaan aina kun menee ulos. Ei joka asiaa tarvitse alkaa analysoimaan ja hakemaan tälle kauhealle epäoikeudenmukaisuudelle tukea netistä vaan vaikka kertoa omalle lapselleen, että toisen olisi pitänyt pyytää anteeksi ja tylsää, ettei hän niin tehnyt jne. Selvästi lapsi tajusi tehneensä väärin ja pelästyi itsekin. Anteeksipyyntö olisi ollut fiksua vaatia, mutta ei lyöjästä automaattisesti mitään mummojenpotkijaa tule.



Tuttavani ovikelloa tuli kerran soittamaan samassa talossa asuva äiti, jonka lasta tuttuni lapsi oli lyönyt. Äiti kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, ettei lapsi pyytänyt hänen omaltansa anteeksi. Harmi vaan, ettei lyönyt lapsi edes osannut puhua.

Siis iästä huolimatta lasta olisi pitänyt vaatia pyytämään anteeksi jne.

Anteeksipyyntöä en kuitenkaan vaatisi esittämään, koska lapseni ei osaa puhua vielä :)

mikä on kyllä aika kamalaa.

Tietenkin asia pitää selvittää mutta mä ihmettelen suuresti tätä kun lapset pakotetaan pyytämään anteeksi. Siis sanomaan sanan " anteeksi" , vaikka hän ei ymmärtäisi edes miksi se pitää sanoa tai ei tunne itse tehneensä väärin. siinä opetetaan niin ulkokultaista käytöstä että huhhuhhuh! Kasvaa mielistelijöitä ja valehtelijoita, jotka eivät todellisuudessa opi hoitamaan ihmissuhteitaan.



Paljon olennaisempaa kuin sana anteeksi on se että lapsi ymmärtää mitä teki väärin. Ja sitten ihan itse oivaltaa (vanhemman avustuksella tietenkin) miten siitä tilanteesta päästään eteenpäin. (tuntea myötätuntoa- ja pyytääs itten anteeksi)



Pakotettu anteeksipyyntö on vanhempien omaa itsepetosta eikä siitä oo lapselle kuin haittaa.

Anteeksipyyntö on nimenomaan hyvä opettaa jo silloin, kun lapsi ei vielä ymmärrä sen merkitystä. Ensin hän oppii vaan liittämään sen tiettyihin tilanteisiin, vasta myöhemmin merkityksen. Ja sen merkityksen oppimisessa tietysti auttaa sanan käyttö! Ei ole mitään anteeksi-keskusta, joka aktivoituu tietyssä iässä. Kyse on toimintamallista tilanteissa, joissa lapsi on toiminut väärin.



Paljon vaikeampaa on opettaa pyytämään anteeksi vasta silloin, kun lapsi alkaa hahmottamaan sanan merkitystä. Anteeksi kun on vaikea sana sanoa.



Yhtä hauskalta ajatukselta tuntuisi, että ' kiitos' tai tervehtiminen opeteltaisiin vasta kun lapsi ymmärtää niiden merkityksen. Moni teinikään ei ymmärrä ruoasta kiittämisen merkitystä saatika tervehtimisen.

Jos kyseessä on taaperoikäinen, se on ihan eri juttu kuin jos kyseessä on vaikka ekaluokkalainen... Tottakai reagointi sovitetaan lapsen iän ja kehitystason mukaan...

Lapseni, tuolloin just ja just 11 kk, istui hiekkalaatikolla ja heilutteli hiekkaleluja. Heitti sitten muotin olkansa yli niin, että se osui lapseni taakse tullutta 4-vuotiasta lasta rintaan. Ei kasvoihin, kuten äiti hetken päästä väitti.... Lapsi itse ei huomannutkaan (eihän se edes sattunut), äiti sai kamalan huutokohtauksen, jolloin lapsikin alkoi itkemään kun pelästyi seonnutta mutsiaan. Meidän vauva katseli hoo moilasena että mitä toi ämmä raivoaa. Nainen selitti 11 kk ikäiselle että tuo on todella tyhmästi tehty, häpeäisit edes, pyytäisit edes anteeksi. Minä ja pari muuta katsottiin ihan monttu auki sitä skitsoilua. Sitten sanoin, että anteeksi, mutta hän on vielä vauva, eikä osaa puhua, eikä osaa pyytää anteeksi. Hän on 11 kk ikäinen. Naisen oma lapsi oli jo päälle 4 v. Ja mitäs änki ihan meidän vaaviin kiinni, oli varmaan aikeissa napata syliin tms. Hiekkiksellä kun oli tilaa yllin kyllin, ei tarvinnut ihan iholle tulla. Suhteellisen iäkkään äidin ainoa lapsi tuo silloinen nelivuotias, nykyinen viisivuotias, ja sen kyllä huomaa. Ei saa keinua vieläkään kuin vauvakeinussa, ja liukumäessä äiti ottaa vastaan vaikka puolitoistavuotiaatkin osaa siitä jo itse tulla alas.

Vierailija:

Tuttavani ovikelloa tuli kerran soittamaan samassa talossa asuva äiti, jonka lasta tuttuni lapsi oli lyönyt. Äiti kertoi pahoittaneensa mielensä siitä, ettei lapsi pyytänyt hänen omaltansa anteeksi. Harmi vaan, ettei lyönyt lapsi edes osannut puhua.

Mun mielestä on tärkeämpää opettaa merkityksiä kuin tyhjiä käytösmalleja. Ja omien lasten kanssa olen todennut että kyllä lapsi oppii niitä merkityksiä tosi aikaisin, kun hänelle annetaan tilaisuus ajatella ja tuntea sen sijaan että tuputetaan joitain käytösmallia. Olen sitä mieltä että jotta voisi oppia ajattelemaan omilla aivoillaan, on nimenomaan mentävä merkitysten kautta. Mutta suomessahan ei perinteisesti opetetakaan ajattelemaan omilla aivoilla. Kiitos on hieman eri juttu- se on enemmänkin rituaali ja käytöstapa- anteeksipyyntöhän on yhteydessä myötätuntoon- ei anteeksipyynnöllä ole mitään merkitystä ilman tunnetta.

eivät vaan halua huomata kun oma kullanmuru käyttäytyy huonosti ja aina meidän lapset saa syyn niskoilleen. Silloin kun niiden lapsi tekee jotakin väärin on vastaus että annetaan lasten selvittää itse riitä mutta odottaa kun meidän lapsi tekee jotain niin siihen puututaan monen ihmisen voimin HETI..on niin ärsyttävää ja jonakin päivänä vielä pillastun kunnolla!!!



Ja kyse ei ole siitä että en puuttuisi tilanteisiin, kun omat lapseni tekevät jotakin väärin

Tilanne riippuu kyllä lasten iästä. Jos oma lapseni muksisi toista, vaatisin kyllä häntä pyytämään anteeksi. Kovin pieni ei tietenkään vielä siitä mitään ymmärrä. Mutta toruisin kyllä ihan pikkuistakin.

niin kehoittaisin mammoja löysäämään pipoja hieman.

kummatkin lapset kertoitoivat tapahtuneen.

Myös lyöjä myönsi lyöneensä. Oli myös silminnäkijä.