miten jaksaa arjessa?

mutta onneksi sinä osaat nauttia elämästäsi.

Minusta tietty väsymys kuuluu tähän pikkulapsivaiheeseen. Jo helpottaa kun meidänkin vauva on 3-v. ja isompi lapsi koulussa jne.

t. ulkomamma Euroopassa, joka siivoaa itse, vaikka rahaa olisi kotiapulaiseen, siivoojaan ja lasten kansainväliseen kouluun jne.

Tuon takia muutin aikoinani ulkomaille, en voinut kuvitellakaan, että jäisin tuohon oravanpyörään Suomeen. Nyt asun perheineni ulkomailla ja mitään tuollaista tuskaista arkea ei meillä ole. Tiivistettynä suunnilleen näin:

- ei tarvitse koskaan siivota sillä meillä on oma kotiapulainen ja siivooja

- aikaa jää ihan eri tavalla perheelle

- lapset käyvät laadukasta koulua, sellaista mihin eivät olisi koskaan Suomessa voineet mennä, Suomessahan kouluissa oppilaat tasapäistetään heti ensimmäiseltä luokalta lähtien

- harrastusmahdollisuudet aivan eri luokkaa kuin Suomessa

- jaksaa sisustaakin kotia kun on hieno koti, jota ei tarvitse itse siivota

- palkat niin paljon parempia kuin Suomessa, hyvin jää rahaa käydä vaikka joka päivä ravintolassa syömässä

Luultavasti kärsisin tuota samaa masennusta kuin apkin, mutta kiitos ulkomaanmuuton, elämänlaatuni on huomattavasti parempi! Suosittelen kaikille!

Minä en jaksanut kotona yhtä aikaa vaativaa 2-vuotiasta ja koliikkivauvaa, niinpä isompi meni hoitoon. Ruoaksi laitan jotain mitä tekee mieli, siivoan silloin kun on pakko. Oli vaihe, jolloin 2-vuotias söi vain purkkiruokaa.



Minua on haukuttu valintojeni takia todella paljon, mutta ainakin olen rehellinen itseäni kohtaan.

ei se voi olla kivaa lapsillekaan. minä en ainakaan lähde tuommoiseen. muut lapset laadukkaaseen hoitopaikkaan osapäivähoitoon, vain yksi vauva kerrallaan kotona. jos nyt ei muuta osapäivähoidon aikana ehdikään, niin sen kodinhoidon ja ruuanlaiton, kaupassakäynnit ja lenkin. on sitten loppupäivän lapsilla omistautunut ja ei-niin-stressaantunut äiti kotona.

meillä 5 muksua ja kaiken kyllä kerkee tehdä.'

jos tressaa asialla ei mikään onnistu.

ota vaan iisisti niin huomaat että helppoa on.

ja siivous vinkkinä.

kaikki ylimääräset tavarat pois ei lapset sotke ja levitä.

meillä helpottui siivoaminen puolella kun jätin vain tärkeemmät esille ja kaikki muu ylimääränen krääsä vintille.

meillä 1 on koulussa ja kaikki muut kotona.

eikä olla tarvittu kunnan järjestämiä hoitopaikkoja.

ite ole 27v ja mies 39v

ja mies auttaa minkä töiltään ehtii(rakentamisen ohella)

mut pidän peukkuja ja sanon vain että kyllä se siintä.

Ajan henkihän on se, että kotona olo ei enää riitä. Ja tavaraa pitäisi olla.

Harrastuksia ihan toiseen malliin kuin ennen.



Ennen asuttiin enempi kimpassa monessa sukupolvessa, jo sen takia varmana oli helpompi ehtiä tekemään kaikkia asioita kun lapsille oli hoitajat, ja aina joku saattoi auttaa.

Naiset eivät käyneet töissäkään, tai jos kävivät nin vain muutaman tunnin ettei täyttä päivää. Ja isovanhemmat ja muut hoiti lapsia kotona. Ei ollut huikeita urasuunnitlemia, ja naisten "paikka" oli kotona.

Välillä on tässä koittanut itekin tota kotiäitielämää mutta päähän siinä hajoaa, kun ei ole sitä sukuverkostoa kotona, ja kukaan ei jaksa pelkästään sitä lasten kanssa oloa. Maalla oli ennen myös navettatyöt ja muut jotka piti ehkä järjissään ihmisiä. Eli sopivasti työtä niin jaksoi laittaa myös kotia.

Mitä enempi on vaan yhdet ympyrät, niin sitä vähempi sitä jaksaa.



Ne perheet joissa on tosiaan jaksavia energisiä ihmsiä, heillä tuntuu oelvan toimiva tukiverkosto todellakin. Ja sitä "muuta" siinä kanssa.

Ja sen lisäksi, heillä ei ole mitään huikeita uratavotteita koskaan ollutkaan. Eli ei mitään "perfektionismia" johon mut on taas suorastaan kasvatettu.



Täytyy vaan yrittää olla kasvattamasta omista tytöistä sellaisia.

ja olen yh. Eli KAIKKI kotityöt on pakko tehdä yksin, kun ei ole ketään toista joka niitä myös tekisi. Silti aikaa kotitöille on, teen ne kun poika nukkuu ja loppuajan olen esim. netissä tai katson tv:tä. Kaappeja ja laatikoita siivoan yhden-kaksi kerrallaan kun siltä tuntuu. Sisustamiseen ei ole rahaa.



Poika kerää lelut leikin jälkeen käskystä ja välillä ilmankin, auttaa pyykkikoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä (minun tietenkin lajiteltava ja kääneettävä pyykit ja laitettava pesuaine). Missään tapauksessa en siihen aio suostua että kerään perästä tavaroita, pyykkejä ym.

että navettatyöt olisivat ketään järjissään pitäneet, päinvastoin. Hirvittävän sitovaa ja raskastahan se on.



Eikähän niitä sukuverkostojakaan aikoihin enää ole kaikilla ollut.

Tai jos on ongelmia niistä on jo selvitty... ei kukan keskellä pahinta vaipanvaihtorumbaa 2kk ikäisen lapsen kanssa tai sairaiden lasten kanssa ala sisustamaan tms.

niissä on hyviä ajatuksia siitä millaisen elämän luomme itsellemme. Kovin moni pyörittää elämäänsä muita, ei itseään varten ja unohtaa omat tarpeensa.

että yhden (terveen) lapsen kanssa ehtii vallan mainiosti vaikka mitä.