Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos erotaan, mistä pitää lähteä liikkelle?
06.09.2007 |
Käytiin pitkät keskustelut mieheni kanssa eilen, lopuksi mies kysyi rakastanko häntä enää ja vastasin " että en ole varma" . Tosiasiassa en taida rakastaa, mutta en halua loukata koska mies kuitenkin rakastaa minua. Mietimme, mistä tilannettamme voisi lähteä korjaamaan. En ole varma edes siitä, vaikuttaako. Mutta kaikkein eniten haluan ajatella lapsiamme ja heidän hyvinvointiaan ja sitä mitä mahdollinen ero heille tekee.
Jos nyt näyttää siltä että ero on ainut vaihtoehtomme, mistä se prosessi aloitetaan? Ja miten kaikki asiat, talo ja autot, kaikki on laitettu miehen nimiin, koska olen ollut kotiäitinä ja mies ne on maksanut. Jäänkö ihan tyhjin käsin? En kuitenkaan haluaisi olla laskelmoiva, mutta jos lapset muuttaisivat minun kanssani muualle niin rahaahan se vaatii. Ei ole säästöjä eikä työpaikkaa odottamassa. En tiedä oikein mitä tehdä ja mistä lähteä hakemaan apua tai neuvoja?
Kommentit (5)
Niin kauan, kun ero ei ole se ensimmäinen asia mielessä, niin on toivoa! Ehkäpä suhteenne kaipaisi vähän jotain pientä säväystä. Lomamatka ilman lapsia? Ehkä kotiäitiytesi on vienyt sinut niin syvälle arkeen, ettet osaa etsiä niitä juhlahetkiä.
Lapsiesi takia suosittelen vielä yrittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei missään tapauksessa halua asioitamme ruotia ulkopuolisen kanssa. Tunteitahan täytyy olla jotain edes, kun jaksan asioista riidellä. Sanoinkin miehelle, että sitten kun ei enää välitä sen vertaa että viitsii mitään sanoa, sitten kai kaikki on siinä.
En tiedä, tilanne on alkanut ensimmäisen lapsen syntymästä ja jatkunut jo vuosia. Itselläni ei esim. rakastelu kiinnosta kuin kerran pari kuukaudessa. Mies haluaa useammin, mutta ei " halua pelkkää panoa" eli " sääliseksi" ei kelpaa lainkaan. Enkä itse voi sille mitään, ettei vain kiinnosta.
Mies haluaa usein käydä illanvietoissa, itsehän en pääse mukaan lapsien vuoksi. Tälläkin saralla olemme eriytyneet täysin. Mies ei mikään täysjuoppo ole, mutta olut maistuu. Mihinkään reissuun ei voida ajatellakaan lasten kanssa, koska tiedän että mies haluaa sielläkin " rentoutua" . Itse en suostu kuskaamaan häntä missään perhereissuissa. Ja mies on mielestäni ärsyttävä, kun ottaa muutaman, en kehtaa kuunnella.
Mies ei suostu enää lähtemään minun puolen sukulaisiin ollenkaan, vaikka ei mitään syytä ole. Sekin vaivaa minua, koska jossain vaiheessa lapset alkavat taatusti ihmetellä että yhdessä käydään vain miehen sukulaisissa.
Yhteisiä mielenkiinnon kohteitakaan ei oikeastaan ole. Jos sanon, että kun ei mitään oikein tehdä yhdessä tai edes perheenä. Mies siihen " ala harrastaa hänen harrastuksia, niin sitten tehdään" . Hernehän tuollaisesta menee meikäläisellä heti nenään.
Tuossa nyt muutama lukkokohta, mistä ei etiäpäin päästä, kun syyttelyt nostaa päätään molemmilla.
ap
ap:
Ja miten kaikki asiat, talo ja autot, kaikki on laitettu miehen nimiin, koska olen ollut kotiäitinä ja mies ne on maksanut. Jäänkö ihan tyhjin käsin?
Alue: Aihe vapaa
Viestini on siis: älkää erotko turhaan! Pienten lasten vanhempien erojen kuuluisi olla lain mukaan kiellettyjä (älkää ottako liian tosissanne), ellei suhteessa sitten ole esim. väkivaltaa, alkoholismia, tms.
Itse kysymykseesi en osaa valitettavasti vastata, mutta hae ulkopuolista apua ennen lopullista päätöstä! Itse olen " vaihtelevasti" samassa tilanteessa, intohimo on kadonnut aikoja sitten enkä oikein tiedä rakastanko tuota miestä (mutta mitä se rakkaus sitten loppujen lopuksi on?) - mutta yritän ajatella lasten parasta, heille on kuitenkin paras elää " kokonaisessa" perheessä.
(Toiv. kukaan ei vedä hernettä nenäänsä tästä)