G: MIKSI synnytit ilman kivunlievityksiä/lievitysten kera?

Mitään aatteita mulla ei siis ole sen suhteen. Jos vielä synnyttäisin, niin kyllä mä ottaisin kivunlievitykseen lääkettä/hoitoa, jos vaan kerkeisin.

Sairaaalassa olen ollut ihan normaalin ajan, ja jos sitä ei oteta lukuun että olen synnyttänyt todella nopeasti, niin mun synnytykset ovat olleen muulta osin ihan normaaleja.

Esikoisen syntymä kesti 2 tuntia, kuopuksen puolituntia.

Sitä hönkäilin ensimmäisessä synnytyksessä ilman sanottavaa lievitystä. Toinen synnytys oli niin nopea etten ehtinyt edes ilokaasuja ottamaan.

Molempien synnytyksiin menin ajatuksella: katsotaan, mitä tulee ja mietitään kivunlievityksiä sitten. Ilokaasulla pärjäilin pitkään, mutta sitten 7 cm kohdalla kipu äitiyi niin valtavaksi, että meinasi mennä taju. Oikeasti korvissa soi ja silmissä musteni ja päässä pyöri supistusten aikana, joten halusin epiduraalin. Se olikin ihana supistuskivun lievittäjä, muttei auttanut ponnistusvaiheessa yhtään. Esikoisen ponnistaminen sattui ihan hel**tisti niin, että pistin jo vastaan lihaksilla, kätilöt psyykkasi vain antamaan mennä. Tajusin, että pakko punnertaa pari kertaa kunnolla, että saan vauvan ulos ja helvetti loppuu. Olisin ottanut vaikka 100 kamalaa supistusta, jos ei olisi niitä ponnistelukipuja tarvinut sietää. Tokan lapsen kanssa sain pudendaalipuudutuksen, joka auttoi ponnistusvaiheessa; ei sattunut niin paljon.

Ensimmäisessä synnytyksessä oli käytössä epiduraali, joka ei kunnolla auttanut ja pitkitti synnytystä. Päätin siis, että toisessa synnytyksessä en kivunlievityksiä käytä. Synnytykseni ovat olleet erittäin kivuliaita ja supistusten väli tiheä -heti alusta pari minuuttia. Noh, toinen synnytys alkoi ja sinnittelin kotona vai puolituntia ennenkuin tajusin, että sairaalaan pitää päästä. Haikaranpesässä rukoilin sitten parikymmentä minuuttia oltuani mitä tahansa lievittävää voimakkaisiin supistuksiin, joiden välissä ei ehtinyt edes hengähtää. Kätilö mumisi, että lapuissani lukee etten halua lievityksiä ja pelasi aikaa laittamalla aquarakkulat. Ne toimikin kokonaiset 5min, jonka jälkeen menikin enään pari supistusta ja 3min ponnistusta, ennenkuin lapsi oli maailmassa. Vaikka kivut olivat elämäni kovimmat ja olin valmis pyörtämään kaikki periaatteeni, olen silti onnellinen, että viimeinen synnytys meni kuin menikin lievityksettä, koska kivut loppuivat kuin seinään kun lapsi oli syntynyt. Vointi oli virkeä minulla ja lapsella (10 pistettä) ja todellakin olen onnellinen siitä, että kätilö ei hätiköinyt vaan rauhallisesti tsemppasi, ettei enää tuska kauaa kestä. 2h siis kokonaisuudessaan kesti, mutta siksikään en tajunnut asennoitua kipuun kun luulin, että vielä tuntikausia oli jäljellä...