G: MIKSI synnytit ilman kivunlievityksiä/lievitysten kera?

Ekaan olin ennakkoon ajatellut mennä sillä mielellä, että yritän sinnitellä ilman puudutuksia niin pitkään kun pystyn, mutta heti kun sain jalkani synnärin ovesta sisään pyysin epiduraalia. Sattuikin yllättävän paljon...



Epiduraali toimikin tosi hyvin, oli ihanaa kun kivut sai välillä pois ja pystyi nukkumaankin välillä. Olisin ollut varmaan aika naatti ilman puudutuksia. Nyt olin ponnistushetkellä levännyt ja jaksoin puristaa apinan raivolla. Ponnistusvaihe kesti molemmissa synnytyksissä alle puoli tuntia.

enkä etukäteen miettinyt juuri mitään. Ajattelin että siellähän nähdään mitä tapahtuu- ja että synnytys kuuluu niihin tapahtumiin mitä ei todellakaan tarvitse suunnitella ja etukäteen yrittää suhtautua.



Kaikki kolme synnytystä käynnistettiin- kaikissa kolmessa sain kipulääkettä- ilokaasua aina ja sitten jonkun muun vesirakkuloita epiduraaliin. Sattu isilti han sikana. Mitään traumoja ei jäänyt ja kun vauvan kanssa lähdettiin kotiin en sen koommin ole synnytyksiäni vatvonut. Eipä ole ollut mitään synnytysaatteita- kunhan olen synnyttänyt.



Kuulun muuten niihinki luusereihin, jotka ovat sitä mieltä että sekstiokin on synnytys; synnytyksen on tarkoitus saattaa vauva turvallisesti maailmaan eikä olla mikään äidin prinsessahääprojektia seuraava pätemisprojekti.

Eka synnytys käynnistetty, epiduraalin sain, joka osoittautui tehottomaksi. Kesto 7h. Sairaalassa 14 vrk.

Toka synnytys käynnistyi itsestään ja eteni vauhdilla, kesto 3h15min, ei mitään kivunlievityksiä. Sairaalassa 2vrk.

Kolmas synnytys käynnistetty ja spinaali, joka sekin tehoton. Kestoa en muista, noin 4h luulisin. Sairaalassa 4vrk.



Lienee sanomattakin selvää, että kaikissa synnytyksissä kipu on ollut helvetillistä. En enää koskaan synnytä, koska mulle ei edes puudutukset tehoa.

sairaalaan ja kolmas joka käynnistettiin tuli ilokaasulla koska en tuntenut tarvetta muuhun. Kuulun siihen joukkoon jolla on korkea kipukynnys,

Sain ainoassa synnytyksessäni epiduraalin koska lääkärin kanssa olimme yhtä mieltä että se otetaan nyt. meni siinä silti melkein vuorokausi ja kipu oli välillä aivan valtava, etenkin tunnin ponnistusvaiheessa. Mutta eipä tuota ole paljon tarvinnut puida sen jälkeen. Synnytys mikä synnytys.



Tuosta nukkumisesta: itse olin epiduraalin saamisen jälkeen vähän aikaa aivan taju kankaalla ja nukahtamispisteessä. Kätilö kävi haukkumassa että mitäs tuo nyt on, synnyttämään tänne on tultu eikä nukkumaan. Kyseli että oletko ollut viime aikoina jotenkin erityisen väsynyt vai mikä oikein vaivaa?

Harmi vain puudutus ei auttanut kunnolla, mutta hieman kuitenkin.



Toisella kerralla en tarvinnut kivunlievitystä, koska synnytys oli nopea ja helppo.

Kahdessa synnytyksessä kummassakin kivunlievityksenä oli vain ilokaasu. Tosin sitä ei mielestäni kyllä kauheesti voi kivunlievitykseksi edes kutsua. Ei se juurikaan auta muuta kuin hengittämään syvään ja hyvin.

Muuta kivunlievitystä ei ollut, koska ajattelin selviäväni ilman, kun tiedän että omaan korkean kipukynnyksen. Näin sitten kävikin. Siinä vaiheessa kun minusta tuntui, että enää en kestä kipua, kätilö oli sitä mieltä, että synnytys on niin pitkällä että on pian jo ohi eikä muuta kannata ottaa enää. Lisäksi minua jotenkin kauhistutti etukäteen enemmän kivunlievitysten antamiset (selkäytimeen,argh) kuin synnytyskivut.



Ensimmäinen synnytys kesti 16 tuntia ja toinen vähemmän. Sairaalassa oltiin sekä ekassa synnytyksessä että toisessa vain muutama tunti ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen sitten ekassa oltiin 3 yötä ja tokassa 2 yötä. Muistaakseni.

koska kätilö puolipakolla pakotti sen ottamaan. Silloin kyllä pitkään vastustin, mutta suostuin ja nyt jälkikäteen kyllä ymmärrän, miksi niin hanakasti ajoivat e:n ottamista. Synnytys kesti kauan ja eteni hitaasti ilman e:tä olisin ollut voimiltani luultavasti aivan finaalissa ja sekään ei olisi edistänyt synnytystä ja lapsen vointia sekä omaa palautumista.

Mukamas käytin molemmissa iloakaasua, josta ei ollut mitään iloa. Eli luovuin sen vähästäkin käytöstä.

Ei ollut aatetta. Olin etukäteen sanonut, että haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Mutta olen siitä omituinen yksilö, että minulla on kivuton avautumisvaihe. Eli kivut tulivat vasta 8 sentin kohdalla, jolloin oli liian myöhäistä antaa mitään.

Koska avautumisvaihe oli kivuton, niin synnytyksen alkamisajankohta on kyseenalainen.

Esikoisen kohdalla tulin sairaalaan, kun olin 7 cm auki ja vauva syntyi 2 tunnin päästä.

Kuopuksen kohdalla olin hermoheikkona jo Haikaranpesässä, koska supisteli ilman kipuja. Kun kätilö totesi synnytyksen olevan käynnissä, kesti 2 h, kunnes lapsi syntyi. Siinä välissä ehdin nukkua tunnin verran kuin tukki.

Millä lievityksillä meni vai olitko ilman?

Oliko takana joku aate vai pakottiko tilanne toimimaan tietyllä tavalla?

Kauanko synnytyksesi kesti ja kauanko olit sairaalassa?

Ei oikeastaan.. On erittäin pelottavaa, kun ei tiedä, milloin synnytys on käynnissä. Kuopuksenkin kohdalla kävi niin, että kun lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot, oli lapsi kolmella ponnistuksella ulkona. On kammottavaa ajatella, että olisin ollut kotona nukkumassa ja kalvot olisivat puhjenneet itsekseen. No... kaikki meni hyvin ja mies olisi kyllä onnistunut kätilönä - tässä tapauksessa.



Lääkäri sanoikin, että jos vielä kolmannen kerran olen raskaana joudun sairaalaan viimeiseksi kuukaudeksi.



31

Synnytys kseti 26 tuntia, oli kivulia ja voin todella huonosti koko ajan. Synnytyskertomusta käydessä läpi kätilön kanssa kätilö sanoi, että nuo lievitykset vaikuttivat olooni ja saivat synnytyksen kestämään pitkään. Tiedä sitten. Seuraavaan synnytykseen lähdin asenteella, etten mitään kivunlievitystä ota. Kipu oli samaa luokkaa, kun ekassakin synnytyksessä. Kuitenkin päädyin synnyttämään myös seuraavat ilman lievitystä, koska huomasin, ettei kivunlievitys auttanut kipuun ollenkaan ja hidasti vaan synnytksen kulkua. Muuta synnytykset olivatkin nopetia, kaikki alle 4 tuntia. Ekasta synnytksestä olin sairaalassa 6 päivää, koska en pystynyt epiduraalin takia (tökättiin eka väärään paikkaan) kävelemään kahteen päivään. Kolmesta muusta synnytyksestä olin sairaalassa n. 12 tuntia.

koska halusin että synnytys etenee luonnollisesti omalla painollaan, ja että itse olen vireessä ja pystyn aktiivisesti olemaan hommassa mukana.

koska muuta kivunlievitystä ei ehditty antaa. Avautumisvaihe oli niin nopea.



Toisen lapsen kohdalla en halunnut mitään kivunlievitystä, koska minua pelotti paljon enemmän ajatus selkään piikittämisestä kuin synnytyksestä.... Vaikka tuskinpa olisin taaskaan ehtinyt mitään saamaan. Siitä hetkestä, kun kipu alkoi olemaan sietämätöntä, meni tasan 2minuuttia, kun vauva oli jo maailmassa ;D



Molemmat lapset oli yli 4-kiloisia.

Eka synnytys käynnistyi monen päivän käynnistyksen jälkeen, lapsivedet jo menneinä, tulehdusarvot koholla, unenpuutteesta sekaisin. Lääkäri sai sanella synnytyksen kulun täysin.



Toinen käynnistyi itsekseen, ja halusin tällä kertaa pitää ohjat itselläni. Kipu oli hirvittävä, mutta olo oli pirteä heti synnytyksen jälkeen ja kotiutuminen nopeaa.

Ekassa otin epiduraalit ynnä kaikki muut mahdolliset puudutteet siksi, että lapsi syntyi sektiolla.



Toisesta lasta synnyttäessä otin epiduraalin lopussa, koska kipu meni sellaiseksi, että ilman epiduraalia kokemus olisi varmasti mielessäni paljon kamalampana. Nyt muistelen synnytystä ilolla. Epiduraalin siis sain ja se auttoi jonkin verran toiselle puolelle. Ilokaasua otin sitten ihan lopussa ennen ponnistusvaihetta ja se toimi täydellisesti :)

ilokaasua, muuta ei keretty antaa. Synnytys kesti n. 7 tuntia ja vauvan kanssa oltiin sairaalassa 2vrk. Kuopuksen synnytyksessä sain ilokaasua ja synnytysspinaalin (AIVAN MAHTAVA). Kipu pysyi täysin pois n. 3 tuntia avautumisvaiheen lopussa, synnytys kesti n.5 tuntii! Ja sairaalassa olin vauvan kanssa vajaa 2 vrk.

epiduraali ja ilokaasu, ensimmäisen tulo kesti yli 2vrk ja repesin pahasti.. Onneksi olin niin tokkurassa etten edelleenkään muista koko synnytystä.. Tokakin kesti reilun vuorokauden, mutta tuli hieman helpommin ulos enkä revennyt niin pahasti, tästä synnytyksestä on ihan ok muistotkin.. Kivut oli kyllä kovat,huh! Nyt rv 35 ja apua..!

Mullakin molemmat yli nelikilosia..

ensimmäinen synnytys kesti lapsivesien menosta 2vrk. ensimmäisistä supistuksista 24h. joten kyllä sitä 20h supistelujen jälkeen oli ihan mukavaa ottaa epiduraali jotta sai pari minuuttia nukuttua.



toinen synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta 9h. spinaali puudutuksen otin 8h supistusten jälkeen. supistuksia tuli 1min välein ja paikat eivät auenneet kunnolla. joten otin puudutteen jotta jotain alkaisi tapahtumaan. ja oli tuo 1min supistusväli ehkä vähän liian rankaa ilman puudutusta.



minun tapauksissani puudutus on nopeuttanut synnytystä. heti kun puudutus on laitettu niin olen avautunut nopeasti 10senttiin. ennen sitä on ollut vain rajuja supistuksia, mutta niistä ei ole ollut juurikaan hyötyä. ilmeisesti lihakseni ovat jotenkin normaalia tiukemmat/kireämmät ja vasta puudutus on saanut ne rentoutumaan. jos synnytys kestäisi normaalin 4-5h iin voisin varmaankin olla ilman puudutusta. mutta koska minun tapauksessani mitään ei ilman puudutusta tapahdu tai jos tapahtuu niin siihen kuluisi monta vuorokautta, niin kolmannenkin lapsen kohdalla pyydän ehdottomasti puudutteen!

...kun muutakaan ei ehditty antaa.



Synnytykset kaikki kestäneet alle 2t.

1 synnytys

-synnytys kesti 18 tuntia. Menin synnytykseen varsin ennakkoluulottomasti asenteella "otan mitä tulee ja tarjotaan"

-Sain synnytyksen aikana 3 epiduraalia, muuten en olisi kestänyt. Viimeinen epiduraali laukaisi ponnistusvaiheen. En tuntenut mitään ponnistaessa, mutta lapsi syntyi noin 15 minuutissa. Pahinta on kipu kalvojen puhkaisun jälkeen



2 synnytys

-halusin aktiivisemman synnytyksen kuin ensimmäisen. Tiesin siis ekan kokemuksen perusteella mitä halusin tehdä toisin.

-synnytys kesti noin 6 tuntia, supistukset tosin alkoivat jo 2vrk ennen synnytystä

-vedin ilokaasua niin, että melkein pyörryin kuin supistus oli huipussaan, mutta tunsinpahan vähemmän kipua

-olin valmistautunut tähän synnytykseen paremmin kuin ensimmäiseen. Kävin äitiysjoogassa ja pyrin olemaan ns. aktiivinen synnyttäjä. Olin seisovassa asennossa ja liikuin. Mielestäni tämä 2 synnytys oli huomattavasti miellyttävämpi kuin ensimmäinen synnytys, jossa koin olevani melko avuton.

-loppuvaiheessa pyysin epiduraalin kun kipu kävi sietämättömäksi. epiduraali ei poistanut kipua yhtään, mutta sen sijaan se laukaisi ponnistusvaiheen ja lapsi syntyi noin 20 minuutin kuluttua. POnnistusvaiheesssa hyödynsin joogassa oppimaani äänenkäyttötekniikkaa ja siitä oli tosi paljon apua