Puheen viivästymä ja autistiset piirteet. Autismia vai dysfasiaa?
Apua!
Olo ihan tuskaisa ja suruisa. Olisiko teillä kellään samantyyppistä kokemusta tai tietoa tästä? 2v 4kk poikamme on nyt menossa lastenlinnan jaksolle 1 kk kuluttua ja asiaan saadaan selvyyttä, mutta kysynpä kuitenkin teiltäkin.
Kerron pääpiirteittän poikamme toiminnasta, joka mielestäni viittaa autismiin, mutta nyt mieleeni on noussut dysfasia, kun lähisuvusta sitä yhdeltä löytyi...kunpa se olisikin sitä.
Onko kenenkään lapsella ollut runsaasti ko. autistia piirteitä ja silti diagnoosiksi on tullut dysfasia?
- Tekee käsillään ns. räpistelyä (puristaa käsiään auki-kiinni) ja vartalokin jännittyy hieman ja joskus kasvot, kun näkee/kokee jonkin asian mielenkiintoiseksi. Mm. erilaiset symbolit tai liikennemerkit, ohiajavat autot, moottoripyörät, tv-ohjelmista mm. lottoarvonta & lopputekstit, jotkin sormileikkilaulut kun äiti-isä tekee sitä. Lelut, jotka pyörivät tai päästävät erikoisia ääniä. Tämä piirre on voimakas ja jokapäiväinen ilmiö. Motorisesti muuten lähes normaalitasolla.
- Poikamme osasi 5-10 sanaa 1,5-vuotiaana, jotka katosivat ja nyt hyvin harvoin sanoo äiti, isi, tissi ja puhuu omaa ihananhassua kieltään. Ymmärtää hyvin puhetta. Saa kyllä kitinä-marina-kohtauksia ja raivareita ajoittain, kun emme ymmärrä toisiamme.
- Ei osaa matkia eläimien, autojen ääniä. Osaa kuitenkin nykyisin matkimalla leikkiä sormileikkejä mm. hämähäkki, tuiki tuiki tähtönen ja oppii helposti niitä. Osoittaa sormella lamppua, kelloa yms. kun pyydetään.
- Katsoo silmiin, ottaa kontaktia, hymyilee, halailee äitiä, isää, pussaa pikkuveljeään. Tykkää sylitellä. Ko. toiminta kuitenkin omaehtoista, on välillä aivan kuuron oloinen ja hymyilee/nauraa itsekseen. Joskus vaikea saada kontaktia, pitää mennä koskettamaan, jotta saa huomion.
- Leikkii hienosti pitkäänkin itsekseen palapeleillä, duploilla ym. leluilla. Ei leiki juuri ollenkaan sosiaalista jäljittelyä esim. kotiin liittyvissä jutuissa; ruuanlaittoa, kahvin kaatamista, pyykinpesua tms. Halailee pehmolelujaan. Järjestää usein palapelipalat, pikkuautot riviin/jonoon, ei silti aina. Leikkii monilla leluilla niiden heittelyä tai pyörittämistä. Rakastaa musiikin kuuntelua ja tepsuttelee ympyrää huoneessansa ja hymyilee itsekseen. Juoksentelee paljon kotona ja välillä vain varpaisillaan, tekee silloin myös monasti räpistelyä. On jumiutunut tiettyihin lasteohjelmiin ja musiikkilevyihinsä-> suuttuu jos yritän muuta laittaa.
- Muuttuvat/yllättävät tilanteet, joissa muita ihmisiä, saattaa aiheuttaa itkua, kiukkua. Nykyisin sietää paremmin sosiaalisia tilanteita. Hieman ujostelee vieraita, mutta normaalisti ottaa kontaktia jonkin ajan kulua. Suhtautuu muihin lapsiin ihan ok, ei hirveästi ota kontaktia, mutta seuraa muitten leikkejä hymyillen ja saattaa juoksennella jonkun kanssa nauraen.
- Syö hyvin itse, mutta vain tietyt maistuvat; purkkiruokafani. Syömisessään ehdoton eli mieluummin nälkäinen kuin maistaisi uutta lajia. Vähäuninen poika ja suht huonosti nukkuva ollut aina (löytyi allergia vasta 2 v.); voi kyllä olla peruja äitin unenlahjoista. Herättelee vieläkin 0-2 krt yössä ja saa uhmakohtauksia unissaan-> normaaliakin.
Mielestäni poikamme käyttäytyy paljolti normaalistikin ja tekee noita ko. juttuja niinkuin tervekin lapsi saattaa tehdä, mutta silti mietityttää tietyt osaamattomuudet/erikoisuudet hänen toiminnassaan.
Vertaistukea hurjasti kaipaan ja jonkin verran olen perheklubia lukenut ja as-palstaa samoin, mutta onko jotain muuta vielä, mitä en ole löytänyt?
Ahdistaa tämä tilanne ja ottaa niin päähän, että jos se synnytyksen aikainen kätilön mokaaminen kahdesti on tämän kaiken aiheuttanut (pitkittynyt ponn. vaihe 2, 5h, päättyi hätäsektioon). Pisteet silti 7/9. Jotenkin olisi helpompi elää asian kanssa, jos tietäisin, ettei se varmasti johdu synnytyksestä...
Kiitos kovasti, jos vastasit minulle :O)
Kommentit (21)
Liian paljon sellaista erikoisuutta. En osaa lohduttaa, mutta kaikkeen sopeutuu. Itselläni lapsi ,jolla keskivaikea kehitysvamma, autistiset piirteet, vaikea dysfasia. Ihana poika.
Tiedän siis hyvin tuan autismin pelon, koska olen itse sen kokenut.
Dysfasia on niin paljon helpompi hyväksyä. Autismi ja kehitysvamma kaikkein eniten pelotti, koska niistä ei parane koskaan.
Scarletille; siis teillä ollut räpistelyä? Meillä se tuntuu olevan päivittäistä, mutta silti välillä vähemmän ja joskus enemmän. Sitä piti myös sanomani, että tosiaan tuntuu kans siltä, että oireilu on vähentynyt joissakin jutuissa, esim. ei heittele leluja enää juuri lainkaan, vaan nykyisin pyörittää. Ja sosiaaliset kontaktit ovat parantuneet paljon, samoin omiin maailmoihin uppoutumista on vähemmän. Kehitystä parempaan on kyllä meillä tapahtunut 6 kk:n sisällä, mutta silti nuo mainitsemani piirteet ovat runsaita esiintymiseltään, että saapi nähdä kuinka tässä käy...
enkä valitettavasti ehdi nyt kirjoitella enempää, mutta tuota räpistelyä olen tavannut usemmallakin kehitysvammaisella lapsella. Nämä lapset eivät kuitenkaan ole olleet autistisia vaan muuten kehitysviiveisiä/kehitysvammaisia.
Keilenkehityksen häiriöissä usein saattaa olla hyvin vahvoja autistisia piirteitä. Joskus näitä kahta voi olla hankala erottaa ensi näkemältä. Ja diagnoosi saattaa muuttua pienellä lapsella useaan otteeseen. Kun lapsi kasvaa on häntä helpompi tutkia ja diagnoosi tarkentuu aikaa myöten.
Usein neurologisista ongelmista " kärsivillä" on samoja oireita oli diagnoosi sitten autismi, adhd, kielenkehityksenä häiriö, monimuotoinen kehityshäiriö, kehitysvamma jne. Siksi diagnoosi saattaa olla joukko erilaisia neurologisia ongelmia. Ensimmäisenä yleensä on se vahvin diagnoosi esim. lapsuusiän autismi, ylivilkkaus.
Miten lapsesi reagoi puheeseen? Entä mekaaniseen ääneen esim. ovikello soimiseen, puhelimen pirinään, ohi ajavan auton ääneen, tai johonkin muuhun yllättävään ääneen?
Onko jotaikin seuraavista: varvaskävely, pakonomaista esineiden/ihmisten maistelua, haistelua, sivelyä, tavaroiden katsomista hyvin läheltä?
Miten reagoi jos joku tavara otetaan häneltä pois?
Onko puhetta, onko puhe pelkästään omaa kieltä(siansaksaa), vai puhuuko ihan kuin olisi oikea kieli mutta sitä ei kukaan ulkopuolinen ymmärrä?
Miten lapsi reagoi kipuun? Esim. jos nipistät häntä?
Tässä on muutamia kysymyksiä CARS- testistä (autismi testi), joka yleensä tehdään jossain vaiheessa mikäli epäillään autismia. Meillä tehtiin neurologin tutkimuksissa heinä- elokuussa tuo siten, että psykologi täytti oman verison, puheterapeutti oman ja me vanhemmat oman. Sitten yhdessä kävimme sen läpi ja pisteytimme sen.
Onneksi olette pian pääsemässä tutkimuksiin.
Ymmärrän hyvin, että olette vielä shokki vaiheessa. Mutta voin kertoa, että ajan myötä helpottaa. Ja oikeasti sillä diagnoosilla ei ole väliä, kun asiaan on sopeutunut. Pääpaino on kuntoutuksessa oli diagnoosi mikä tahansa.
Huonoistakin lähtökohdista voi päästä pitkälle. Minulla on itsellä serkku jolle sanottiin vuoden iässä, ettei ikinä kävele, eikä puhu. Syvä autismi oli diagnoosi. Oppi kävelemään. Oppi puhumaan 4- vuotiaana. 5- vuotiaana luki. Nyt on normaali koulussa avustajan kanssa 8. luokalla ja keskitason oppilas. Ja autismi diagnoosi on purettu pois. Tämä vain esimerkinä siitä, että lapsen ollessa pieni diagnoosin tekeminen on usein haastavaa.
Minulla itsellä on kaksi erityislasta toisella on monimuotoinen kehityshäiriö ja toisella lapsuus iän autismi.
Esineiden katsomista hyvin läheltä oli alle 2-vuotiaana. Varvaskävelyä on edelleen, ja käyttää tukikenkiä. Meillä on juuri nyt osastojakso meneillään, ja voi olla että tähän päättyykin tutkimukset eli saa ehkä " terveen" paperit (poika 6v).
Myös puhe- ja toimintaterapiaa on ollut.
...ja hienosti mennyt ekan 2 vkon jälkeen. Nyt jää jo todella mielellään eikä itkeskele jättäessä ollenkaan. Lastenlinnan jakso tulossa n. 2 vkon kuluttua ja sitten nähdään kuinka käy. Jonkin sortin kuntoutusta sieltä varmasti saadaan, ja sitten näkee miten päiväkoti alkaa tukemaan poikaamme. Erityisryhmä olisi hieno homma, nykyisessä ryhmässä 23 lasta.
Kiitos matesu vastauksestasi, tosiaan perheklubillakin käväisin kirjoittamassa. Mahtavaa vertaistukea on onnekseni tarjolla :O)
Tänään on taas se huono päivä itsellä ja itkettää paljon, mutta huomenna kenties parempi...
mun ei tarvinnut kun kattoo esikoista, niin purskahdin itkuun, olin vielä rv30 raskaana, kun meille sanottiin, että varautukaa kehitysvammaan.
vasta viime jouluna saatiin diagnoosi ja itse sitä pyysin. ajattelin, että nyt saa riittää. 3v. käytiin neurolla.
Meillä ei kyllä ollut räpistelyä, mutta muuten joitain samoja juttuja.
Toiselle kaksosista annettu dysfasia diagnoosi.
Minä en pojassa huomaa mitään ihmeellistä muuten mutta tuijottelee joskus ilmaan itsekseen, eikä aina ymmärrä annettuja ohjeita vaikka ne on lyhyet ja selkeät. 7 vuotiaasta kyse. Kovin paljoa en muista vauva ajasta koksa kaksoset huusivat molemmat 3 kertaa yössä ja aina eri aikaan :/ Sitä jatkui melkeen 3 vuotta.
Sanoja ei ollut 3 vuotiaana kuin ehkä 10. Tykkää järjestellä autot ja palikat värien mukaan suoriin riveihin. Saattoi toistaa 2 tunnin junamatkan aikana juna sanan n.200 kertaa. Hoki sitä siis taukoamatta.
Ei vieläkään leiki mielellään vieraiden lasten kanssa, enimmäkseen yksin, jonkin verran omien veljien kanssa ja omien luokkatovereiden kanssa.
Reipas aurinkoinen ja HELPPO lapsi, joka jää ihan liian helpolla liian vähälle huomiolle juuri helppoutensa vuoksi.
Ei kyllä esim halaile juuri ollenkaan. Ei halaa takaisin kun häntä halaa, on vain paikallaan.
Tsemppia sinne :)
että on 5 vuotiaasta kasannut 200 palan palapelejä, on huippu hyvä esim. mahjong / sanghai pelissä.
Älykäs , lukee paljon paremmin kuin kaksoisveljensä joka on normaalissa koulussa.
...ja onhan se tosiaan niin, että dysfaatikoilla voi olla tosi vahvoja autismin piirteitä. Onneksi tässä asioita jo puolisen vuotta " tutkineena" , on havainnut, että läheskään kaikkea ei meidän pojasta löydy, jotka autismiin viittaavat (esim. matesun mainitsema cars-testi, sekä chat-seulontatesti).
Ihan pienen pieni toivon kipinä on, että josko sittenkin dysfasiaa. Tai sitten en vaan uskalla/halua myöntää autismia...jos sitä on, ei ainakaan mielestäni pahinta mahdollista laatua. Sen verran kova poika kommunikoimaan muilla keinoin kuin puheella ja ihanan iloinen, helpohko ja valoisa mussukka :O)
Meidän tyttö sai 2-vuotiaana autismidiagnoosin. Ensin epäiltiin että kuulossa on jotain vikaa, mutta hän ei vain reagoinut puheeseen, muihin ympäristön ääniin kyllä. Päiväkodissa hän vietti tuntikausia laappimalla seiniä käsillään, vaatteet eivät pysyneet päällä eikä hän sietänyt tädeiltä minkäänlaista ohjausta.
Toiminta- ja musiikkiterapian avulla hänen kontakti- ja puhevalmiutensa kuntoutuivat niin pitkälle että puheterapia saatettiin aloittaa. Diagnoosia muutettiin muotoon f83(laaja-alaset puheen ja oman toiminnan ohjauksen erityisvaikeudet ja autistiset piirteet). Puheterapian alettua autistiset piirteet ovat väistyneet huomattavasti, kun tyttö on hiljalleen saanut otteen puheesta ja puheen ymmärtämisestä ja Nykyään hän on reipas 6 v. pikkueskari, hän aloitti erityiskoulussa nyt syksyllä. Edelleen hän on hyvin omaehtoinen ja kommunikointi on hyvin yksisuuntaista, mutta hän osaa sanoa mitä haluaa tehdä tai syödä ja ilmaista todella voimallisesti jos jokin asia ei suju toiveiden mukaan.
Oman tahdon ilmaisu on mielestäni niin upea juttu, että sen ilmaisun rasittavuuttakin sietää kumman hyvin :) Vielä kaksi vuotta sitten tyttö oli kuin iso vauva, jota sai pukea ja ohjailla miten tykkäsi, kaikki kävi eikä millään ollut mitään väliä. Voimallinen, laaja-alainen kuntoutus voi tehdä ihmeitä. Olen hyvin kiitollinen että hän pääsi hyvin aikaisessa vaiheessa tutkimuksiin ja kuntoutus aloitettiin heti.
tuo esineiden järjestely riveihin sitten on? Olen miettinyt tuota autismi-juttua meidän pojan kohdalla. Poika on 2v 4kk, puheenkehitys on viivästynyttä. Puhe on kyllä edistynyt viime kuukausina hirveästi, lauseita tulee vielä hyvin vähän mutta sanoja on kymmeniä, joka päivä tulee lisää. Puheen osalta en siis ole hirveän huolissani.
Minua huolestuttaa pojan leikkimisessä kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että hän tykkää kauheasti laitella esineitä riviin tai vaikka ottaa kyniä pussista ja laittaa ämpäriin ja taas toisinpäin. Ja toinen minua huolestuttava leikki on sellainen, jossa rämpätään ovia kiinni ja auki.
Muuten poika kyllä mielestäni on ihan " tavallinen" , normaalisti kontaktissa, ei säiky sen kummemmin outoja tilanteita tai ääniä, leikkii kuvitteluleikkejä (pyykin ripustamista, puhelimeen puhumista, autolla ajelua tms.), halailee ja on sosiaalinen, syö ja nukkuu hyvin, on motorisesti ihan normaalisti kehittynyt.
Mutta osaisiko joku sanoa, miten tuohon järjestely- ja asetteluvimmaan pitäisi suhtautua? Onko se yksistään paha juttu?
Tuo järjestelyvimma kuulostaa tutulta, meidän pojalla on ollut se vahvana koko ajan (kohta 5 v). Se ei kuitenkaan ollut syy lähetä tutkimuksiin, vaan se, että poika ei ruvennut leikkimään päiväkodissa muiden kanssa, kuten olisi pitänyt tuossa 3,5 vuotiaana. Niinpä pääsimme tutkimuksiin ja nyt kahden tutkimusjakson jälkeen diagnoosiksi on saatu sellainen väähä epämääräinen " autistista piirteitä" -diagnoosi. Välillä luultiin aspergeriksi, mutta ei kuitenkaan kaikki piirteet sopineet sinnekään.
Sen mihin eniten kiinnitettiin huomiota meillä oli fraasipuhe. Eli tosi paljon juttujen lomassa tulee fraaseja, lähinnä tv-ohjelmista, suosikkimuumeista esimerkiksi. Poika tuottaa ihan omaakin puhetta, mutta tätä tulee siellä lomassa. tätä ei vanhemmat ehkä huomaa, ei mekään huomattu ennen kuin ne siellä siihen kiinnittivät huomiota.
Ja aika yllättävää: musta on melkein helpotus kun lapsella on joku diagnoosi. Olimme juuri hammaslääkärissä ja saatoin siellä sanoa, että pojalla on autistisia piirteitä, siksi tämä on näin vaikeaa.
ei lelujen järjesteleminen riviin ja jonoo ole yksinään huolestuttavaa. Autismissa on aina jonkin asteisia hankaluuksia kontaktin ottamisessa ja saamisessa lapseen.
kuuluvat yhtenä osana aika moniin neuropsykiatrisiin oireyhtymiin. Autistisia piirteitä voi siis olla, vaikkei lapsi olisi autistinen.
Meillä on 3-vuotias poika ja hän pääsi tutkimuksiin viivästyneen puheen ja vaihtelevan kontaktin saannin vuoksi. Huomenna saadaan palautetta miten osastojakso on mennyt. Kyllä on aika jännittävä päivä huomenna, vaikka eihän sieltä nyt kovin isoa yllätystä voi tulla. Tämä kaikki on käynyt niin nopeasti, tutkimukset ja kaikki. Monenmoisia tunteita on käyty läpi. En oikein tiedä mistä kirjoittaisin, mutta on lohduttavaa lukea muidenkin vanhempien huolia ja pohdintoja. Onko täällä pääkaupunkiseudulta olevia autististen lasten vanhempia? Aattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia enemmänkin vaikka sähköpostilla. Voimia kaikille!
Meidän perhe Vantaalta ja mielelläni vaihtaisin kanssasi ajatuksia asian tiimoilta. Laitappa meiliä kun kerkiät ja kerro kulumisia miten poikanne jakso oli mennyt; katja.johanna@yahoo.com
Meillä nyt menossa eka vko lastenlinnan osastojaksoa ja " jännää" on ollut. Huh, mitä tunteiden vuoristorataa tässä mennään...
Terkuin, Purukääpä -72
Meillä eka diagnoosi autistiset piirteet, joka 5 v. muuttui aspergerin piirteiksi ja lähes 6. todettiin aspergerin syndrooma. Jotain samaa, lapsi kiinnostunut toisista lapsista ja ihmisistä, mutta ei ihan tavalliseen tapaan ole heidän kanssaan, toisen kanssa juoksentelu kivaa, tosin tutkimuisvaiheessa meni jos siihen, että meni kiinni toisiin halaten tai jopa satuttaen, mutta ymmärsikö satuttavansa. Fiksu poika, on lukenut jo kauan itse ja osaa matikkaa,kellonkin, mutta siihen innostui liikaakin. Meillä ei ollut räpistelyä, mutta heijaamista oli paljon, kunnes se lakkasi alle 3 vuotiaana. Muistan kuinka raskasta alku oli, mutta kuntoutus on hyvää ja meillä on nyt menossa hyvä alku -luokalle eikä edes erityisluokalle. Puhe lähti tukien käyntiin kolme vuotiaana ja nyt vihdoin jotain osaa tarhapäivästään sanoa, tukea tarvinnut. Lapsi voi muuten kuvitella, että sinä tiedät kaiken samoin kuin hän, mikä aiheuttaa ongelmia, vieläkin hän näyttää itselleen paperia, kun pitäisi näyttää minulle, ei tajua/muista että minun silmät eivät näe hänen silmiensä kautta. Huhuh, kyllä välillä raskasta on ollut, tuskaa, kun tuntuu etteivät ymmärrä asiantuntijatkaan, mutta kehitystä on ollut, tarha hyvä tuki ja meillä on nyt kolmaskin lapsi vauva, vaikka jossain vaiheessa tuntui, ettei jaksaisi enää. Isompi pikkusisko on ollut hyvä tukilapsi kotona ja hänen ansiostaan poikakin oppinut kaikenlaista, mm. liikuntataitoja.
Tosin koko ajan mennyt normaalimpaan suuntaan.
Diagnooseiksi ollaan saatu ainakin " monimuotoinen kehityshäiriö" , " kehitykselliset erityisvaikeudet" , kehitykselliset epätasaisuudet" .