Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

3. luokkalainen poikani joutuu tukiopetukseen, minua hävettää :(

Vierailija
03.09.2007 |

Tosi kurja olo. Hävettää, kuinka pikkumainen voinkaan olla, kun hävettää tällainen asia. Juuri luin open sähköpostin. Minunhan pitäisi olla vain iloinen, että resursseja löytyy ja poika saa apua. Kirjoitus on sellaisia harakanvarpaita ja tosi paljon puuttuu kaksoinkonsonantteja ym. Ja minä luen joka ilta iltasatua ja poika ahmii kirjoja ja akkareita. tai no, ahmi ennen kirjoja, muta olen niin laiska, ettei olla kuukausiin haettu lisää kirjastosta. Byhyy, miten oon voinu olla niin laiska, etten oo niitä kirjoja hakenut! Ja kesällä en teettänyt yhtään kirjotusharjotuksia, kun se kirjotus vaan on niin työlästä!



Poika ite sanoo, että äikkä on hänen lempianeita, hän vaan on huono siinä. Ite en tietnkään oo koskaan tällasta huonp-hyvä-termistöä pojalle luonut.



Mites te muut? Satoitteko vilpittömästi iloita tukipetuksesta vai nolottiko se? Pojalle itelle tietenkin kehun, että hyvä homma.



Pitäiskö mun alkaa pitämään kirjoitussulkeisia kotona? Kaikki läksyt aina tarkistan ja varmistan, että on ymmärtänyt mitä tekee.



En kehtaa kertoa kenellekään. En varmaan edes omalle äidilleni :( Vitsit mä olen kamala!



Mulla ei oo oikein kosketuspohjaa muutenkaan tähän, kun itellä on koulu ja opiskelu aina ollu tosi helppoa: lukiosta keskiarvo 9.6 jne. Tunneälyäkin on, nyt vaan kirjotin tänne ensireaktioni, joka ei ole toivottava.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietty osaat varmasti toimia niin, että pokasikin ymmärtää, ettei asiassa ole mitään hävettävää. Eihän siinä olekaan. Kerro toki ihan avoimesti ihmisille. On heidän häpeänsä jos eivät hyväksy/ymmärrä.



Ei ehkä ihan sama asia, mutta minunkin oli vaikea hyväksyä asia, kun saimme liikuntavammaiselle lapselle ensimmäisen apuvälineen. Mieli vaan ei tahtonut tottua siihen, että se olikin totta.



Pojallesi tukiopetus on apuväline oppimiseen. Tsemppiä! Kyllä se siitä...

Vierailija
2/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt lopetat surkuttelun ja sassiin. Sitä paitsi moni noin pienistä kokee tukarin etuoikeutuksena, kun saa open jakamattoman huomion.



terv. luokanopettaja :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

2: kiva kuulla, että edes joltakin muultakin 3. luokkalaiselta vielä puuttuu kaksoiskonsonantteja.



Ja: kirjoituksestani päätellen myös minä tarttisin konekirjoituskurssia, mutta tiedättehän te kun täällä netissä puhekielellä hutkii, niin ei tuu näppäilyvirheitä kytättyä.

Vierailija
4/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitettavasti äkkiseltään vaikuttaa siltä, että lapsellasi on lievä lukihäiriö. Meidän pojan kaunokirjotus oli jotain niin rumaa kun olla voi ja juuri kaunokirjotus on lukihäiriöisten yksi ongelma (?), toinen oli kaksoiskonsonattien puute.

Jos haluat, että lapsesi menestyy koulussa niin luo häneen uskoa pärjäämisessä, pienistä kirjoitusvirheistä huolimatta.

Opetelkaa kieliä, biologiaa, maantiedettä historiaa ym aineita niin, että luet ne hänelle.

Meidän poika piti englannista ja oppikin ihan hyvin puhumaan, mutta kirjottaminen oli iso ongelma.



Siis en väitä, että lapsellanne on lukihäiriö, mutta jos on niin älä kiellä äläkä peittele sitä.

Moni elämässä pärjännyt kuuluisuuskin on ollut lukihäiriöinen, mutta sehän ei vaikutakkaan älyyn:)

Vierailija
5/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

on siis monenlaista oppimisen häikkää. lisäksi on todettu epilepsia, jolla ei sinänsä välttämättä tekemistä asian kanssa.



mulle on ollut tositositosi kova paikka kohdata tämä tilanne, ku ite olen ollut koulussa hyvä ja esikoinen on sitä myös. selviytymistapani on vaan toinen: kerron tästä suunnilleen kaikille ja ajattelen asian niin, että voinpa toimia jonkinlaisena ennakkoluulojen hälventäjänä. lapsihan on sama vanha ihana, vaikka menikin eri kouluun ku eskarikaverinsa.



tsemppiä siis sulle, tunteet on ymmärrettäviä mutta niistä on vain paras päästä yli. jos lapsi vähänkin huomaa että häpeät tuota, niin se helposti menee lapsen päässä niin että häpeät häntä. ja sitähän en varmaan tee?

Vierailija
6/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

... paljon häpeällisempää ois, jos poikasi ei saisi apua kun sitä tarvitsee.

Asiathan ei oo ollenkaan huonosti, poika tykkää äikästä ja saa asiantuntevaa apua siihen. Sit vielä äiti ymmärtää kannustamisen ja esimerkin tärkeyden. Rinta rottingille vaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

joutui ekaluokalta ekan kuukauden jälkeen pienluokkaan sosiaalisten taitojensa ja keskittymiskyvyttömyytensä vuoksi. En mä tiedä hävettikö mua, mutta harmitti tytön puolesta, kun oli kuitenkin ehtinyt saada kavereita omalta luokaltaan (joutui siis aivan eri kouluun). Puoli toista vuotta oli pienluokalla ja nyt ongelmista ei ole tietoakaan. Ja pienluokka-ajastakin on aikaa jo kolmisen vuotta.



Nää tukiopetusjutut on sellaisia, että ei niistä kannata tässä vaiheessa nolostua tai hävetä niitä. Nehän vain opettavat lapsen ajoissa mukaan, jotta ongelmat tulevaisuudessa ovat historiaa. Ja niillä taataan lapselle mahdollisuus menestyä jatko-opinnoissa aikanaan.



Yritä niellä oma ylpeytesi (ja siinä samalla tämä häpeäminen) ja älä missään ihmeessä näytä tunteitasi lapsellesi, koska se jos mikä laskisi pojan itsetuntoa. Sitä paitsi lapsesi on aivan erityislaatuinen, koska hän pitää aineesta jossa ei ole hyvä. Hyvin harva lapsi kykenee moiseen!!!

Vierailija
8/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

muistaakseni just 3 luokalla. Olin ujo ja hiljainen, minulle ääneen lukeminen oli kaikkein kauheinta! Ääni värisi ja tyttö tärisi, kun oli vuoroni lukea :) Tukiopetuksessa pääsin siitä pelosta ja kirjaimetkin löysivät paikkansa. Muistan hämärästi, että minua hävetti enemmän se ääneenluvun takkuilu kuin tukiopetustuokiot.

Äitini vasta muisteli, että opittuani olin niin ylpeä luku- ja kirjoitustaidostani, että kirjoitin omia runoja ja lausuin niitä sitten kotiväelle :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
03.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap