LOKAMASSUT - syyskuu

meijänkin pino näyttäää aktivoituvan näin lokakuun kynnyksellä, hyvä näin!!



Taisin eilen kokea ekat supistukset(jo on siis aikakin)ja niitä tuli sitten kerralla pari tuntia putkeen, mut oli ihan lyhyitä, muutama sattu vähäsen. veti muutenkin olon ihan huonoks, tuli sairaan pahaolo ja pyörrytti, en tiiä kuuluko asiaan.. ja limaa tai mitä valkovuotoa onkaan, tiulee ihan hirveitä määriä, mä tässä oottelen limatulppaa..turhaan taidan ootella;)



neuvolasta palasin tunti sitten, oli pakko tulla taksilla kotiin muutaman kilsan matka, kun selkä kipeytyy pienestäkin kävelylenkistä ja meille tänne landelle kulkeen parin tunnin välein bussit. vaikka siis asutaankin keski-espoossa..



Kaikki oli kunnossa, viikkoja siis kasassa 38+1, täti sano et maha alkaa olla aika täys ja vauva ihan alhaalla, epäili synnytyksen lähestyvän hyvää vauhtia!! Hb oli vähän tippunu, 134.stä 124:ään ja se pisti mut rautakuurille( Obsidan 100mg), jota nyt aattelin noudattaa, vaikka tyhmältä tässä vaiheessa tuntuuki. Se vaan aatteli et jos vuodan synnytyksessä pahasti, niin olis sit vähän korkeemmat arvot.

Apteekista kävin hakemassa vauvalle Panadol-suppoja ja d-vitamiinitippoja, päädyin jekovittiin, vaik maistuukin pahalle.



pakko lähtee lepäämään, selkä alkaa temppuilee heti kun koneella istun!!

Voimia kaikille, ei oo enää kauaa!!

-maya ja rusina 38+1-

Pitkästä aikaa saan itseni ryhdistäytymään ja raapustamaan vähän kuulumisia :). Mulla on tapahtunut paljon elämässä viimeisen parin kuukauden aikana, ja vauva-asiat on olleet hiukan taka-alalla, mutta nyt täytyy taas alkaa keskittymään tulevaan -> priorisoimaan vauva ensimmäiselle sijalle.



Kiva, että kaikilla on mennyt suht hyvin, ja vauvat pysyneet matkassa! MIIKULIllekin onnea, jos täällä vielä käyt pyörimässä. Ja KATIJOko oli mennyt naimisiin...onnea!



Kävin ä-polilla tänään synnytystapa-arviossa viime kertaisen imukuppisynnytyksen takia, ja lääkäri päätyi suosittelemaan normaalia alatiesynnytystä. Vaikka viimeksi sain pahat repeämät, oli lääkäri sitä mieltä että ei pitäis olla mitään isoa riskiä revetä taas pahasti. Sain aika hyvin sanottua mitä haluan ja mitä en halua synnytyksessä, ja lääkäri lupasi kirjottaa papereihini ylös. Täytyy toivoa, että kätilöt myös lukevat paperit, ja mielellään vielä toimivat toiveitteni mukaisesti. Viimeksi oli kyllä niin rajua menoa, että en ikinä halua enää kokea moista.

Vauvan painoarvio oli n. 2800 grammaa, ja kuulemma keskikäyrillä mennään. Jos päästään laskettuun aikaan, tulee olemaan lähemmäs 4 kiloinen jötkis...uaah. Verenpaine oli korkea, mutta johtui varmaan siitä kun hermostuin kun muistelin edellistä synnytystä :/, mutta nyt pitää sitten kontrolloida noita paineita.

Supistellut on täälläkin, mutta aikaisemmista raskauksista viisastuneena en ole kauheasti ottanut supistuksista pultteja. Ja eivätpä ne mitään olleet tehneetkään. Kohdunsuu kiinni ja kanavaakin pari senttiä jäljellä.



Mutta tuossa tulikin kuulumisia pähkinänkuoressa, yritän tässä minäkin nyt kirjuutella aktiivisemmin, on kiva jännäillä yhdessä loppuaikoja!



t. Meri 35+6

Kiitos Meri05 onnitteluista, kiva kuulla sustakin!



Luppis77, menin sitten kuitenkin sunnuntaina nostamaan ite tyroksiinia neljäsosan isosta tabletista ja tyhmänä taas väittelin neuvolalekurin kanssa arvoista, sen mielestä ok, vaikka t4v tippunut 19->10,9 raskauden aikana... Ehkä vähitellen opin etten ns. tavislääkäreiden kanssa keskustele asiasta. Tosin kun se huomas, että mä en peräänny, niin hyväksy sitten sen mun annosnoston...



Liitoskivut paheni taas kun sunnuntaina imuroin, sängyssä kääntyminen ihan tuskaa, ja ilmeisesti eilinen mammajooga lisäs kipuja, tänään kävelykin on taas ollu ikävää. Siihen sitten vielä kipee kieli, turvonneet vähän kipeet sormetkin ja kipeet alakylkiluut vasemmalla, niin tosi mukavaa. Tänään oli ehkä supistuksiakin, ikävää pingottelua, pistää hengittämään " oikein" , kai ne sitten niitä on? Ai niin lauantaiaamuna oli massu ja selkäki kunnolla kipeet jonkin aikaa, sain kyllä nukuttuu vielä kun kipu muuttu tasaseksi, mitä lie oli.



Mutta tyyppi on ihan adhd, lähinnä kivaa muljumista eikä mitään kipeitä potkuja :) Pönkää kyllä yhä välillä pepulla ulos vatsan läpi aika voimakkaasti, oma höpö... Linea negra on uskomaton, aika haalee mutta melkein tisseihin asti?!



Sairaalakassia ollaan jonkin verran valmisteltu ja Ruskovillan kestovaippatarpeita kävin hankkimassa just. Vihdoinkin jotenkin alkaa olla ajatusasteella hallussa miten ne oikein toimii. Tällä hetkellä sellanen olo, että oottaa synnytystä niin kuin jotain retkeä ;) Huomenna ehkä taas ressi päällä...



Jännittää ollaankohan me kaikki kasassa vielä...?



Katijo & PK rv 35+6

Tämä päivä vierähtikin sitten äitiyspolilla ja nyt on sekä henkisesti että fyysisesti ihan voipunut olo. Ensin tehtiin alatutkimus, jonka mukaan paikat on jo pehmenneet ja kohdunsuu yhdelle sormelle auki, mikä siis kuulemma tarkoittaa, että synnytys ei ole ihan lähellä mutta ei välttämättä hirveän kaukanakaan :) Vaavi oli näiden mittausten mukaan palaillut keskikäyrille, eli painaa nyt arviolta 3100g ja ehtii vielä kasvaa ihan mukavasti. Kuten arvelinkin, hän oli kuitenkin sitkeästi perätilassa, jonka takia tehtiin sitten käännösyritys pitkän kaavan mukaan. Makasin käyrillä reilut 2h (tosi ihanaa maata paikoillaan hankalassa asennossa ja hirveässä pissahädässä¿) vain jotta päästiin toteamaan, että tämä vauva ei liikahdakaan tukevasta istuma-asennostaan. No, lääkäri oli sitä mieltä että perätilasynnytys onnistuisi ihan hyvin, mutta olin itse eri mieltä ja aika paljon sai stressata ennen kuin asiaan saatiin päätös. Onneksi ihana vanhempi kätilö asettui mun puolelle ja järkkäsi niin, että sektioaika on nyt sitten sovittu :) Eli nyt voi alkaa laskea päiviä siihen, milloin meidän pieni viimeistään syntyy :) Tasan 3 viikon kuluttua rv 39+1 eli 9.10. Alkoi jännittää ihan hirveästi ja koko loppupäivä on pitänyt koettaa sulatella tätä asiaa. Olen tietenkin pettynyt, ettei synnytys mene normaalin kaavan mukaan ja pelottaa, että miten tuo leikkaus sujuu ja miten siitä toipuu. Toisaalta kuitenkin on taas helpottunut olo, kun asioihin tuli selvyys ja tietää nyt, mihin varautua. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin melkoinen paniikki, koska tässä jotenkin nyt konkretisoitui, että pian meillä todellakin on pieni vauva jonka kanssa pitäisi sitten pärjätä, apua! :) Nyt vaan sitten toivotaan, että toinen pysyisi matkassa tuonne asti ja kaikki menisi suunnitelmien mukaan!



Tässä mielentilassa en pysty kommentoimaan muiden kuulumisia, mutta palailen niihin kunhan tästä vähän tunnelmat tasaantuu! Nyt siis nukkumaan (jos tässä nyt uni tulee), öitä!



EE 36+1

Kiva että pino on nyt aktivoitunut vähän enemmän!

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena ja tänään täyttyi se vaaditut 34 viikkoa. Ja itseasiassa tilanne on helpottunu aikalailla suppareitten osalta. Nyt olen jo vähän liikkunut ja ollut miehen mukana kaupoilla eikä ole ollut mitään. Maanantaina oli jonkin aikaa kipeitä supistuksia mutta ei mitenkään säännöllisiä ja loppuivat levossa onneks ja sitä ennen en edes muista koska viimeks oli. Lääkärin ohje oli että vielä pari viikkoa rauhallisemmin ja sitten voi alkaa elään ihan normaalisti. Olen antanu vauvalle luvan syntyä 10.10. eli rv 37+0 eli siihen olis nyt tasan 3 viikkoa...

Eilen oli neuvola ja vauva on nyt laskeutunu ja kiinnittinytkin aika tiukasti. Maanantaina tuntuikin erilaiselta ja sanoin miehelle että ihankuin vauva olis siirtyny alemmas ja sitä se ilmeisesti oli. Nyt on varsinkin liikkeelle lähtö aika hankalaa kun pää painaa jalkovälissä. Tarvin varmaan kohta nosturin että pääsen sohvalta ylös, melkoisen vaikeeta on jo... Terkkakin kyllä sano että mun maha on melkosen iso.. Sf-mitta oli kasvanu laskeutumisesta huolimatta sentin viikon aikana ja on nyt 32 eli just yläkäyrällä mennään. Vauva kuulemma tuntui käteen ihan normaalikokoiselta.

Pissassa ketoaineet oli jo toista viikkoa peräkkäin plussalla, mikä kertois nestetasapainon häiriöstä. Mä kyllä juon aina vähintään 2 litraa vettä päivässä + muut juomiset päälle mutta joudun kyllä juoksemaan vessassa alvariinsa. Terkka sanoi että ilmeisesti se neste vaan hulahtaa mun läpi eikä turhia ehdi imeytyä. Paino oli tippunu 600g viikon aikana, mitä kyllä syvästi ihmettelen koska käytiin viikon aikana syömässä macissä ja pizzalla ja raskausdiabeteksesta huolimatta oli pakko maistaa uutta lontoon rae-suklaata... Nyt on painoa tullu yhteensä 4,1 kiloa alusta.

Huomenna tulee meidän keittiön kalusteet ja perjantaina asentaja joten toiveet on korkealla että ens viikolla pääsisin tekemään ihan oikeeta ruokaa! Ja samalla teen sitä pakkaseen valmiiks ettei tarvi vauvan kanssa heti alkaa kokkaamaan. Mun äidille on nyt iskeny toi mummous kunnolla päälle (eka lapsenlapsi) ja se oli ottanu lomansa sillain että vois tulla tekeen ruokia ja leipomaan pakkaseen meille ja pesemään ikkunat kun mainitsin että ne pitäis vielä hoitaa. No mullahan ei oo mitään sitä vastaan, kyllä täällä siivoomista ym. riittää kun remontti valmistuu!

Hyvää ja paksua vointia kaikille!



mingu ja Onni 34+0

Täällä kärvistellään supistusten ja mahakipujen kanssa. Ei sinänsä väsytä laisinkaan ja se on aika kauheaa. Onneksi on nykyään tuo digi, niin on jotain tekemistä näin öisin. BB:ssä porukka on vielä hereillä, joten voi seurailla heidän puuhiaan paremman puuttteessa.



Supistelis nyt sitten niin kovin, että vois lähteä laitokselle. Mutta kun ei niin ei. Pääsis sitten tästäkin odotuksesta... No niinhän ne sanookin, että odottavan aika on pitkä.



Muuten ei omaan napaan mitään. Nyytti on raivotarjonnassa, kiinnittynyt, laskeutunut jne, joten ei oikeasti välttämättä mene enää kovin kauaa. No eihän tässä oliskaan enää kuin ensi viikko laskettuun ja sen jälkeen alkaisikin mennä jo yli. Miettii silleen, että kolmen viikon sisällä meillä on viimeistään vauva, niin on tämä aika pelottavaa. Toisaalta on aivan ihanaa, mutta toisaalta jännittää ihan kamalasti, että miten sitä sitten pärjää. Olen sitten yksin kotona pienen nyytin, 2 koiran ja naapurissa olevan appiukon kanssa. Siis onhan isäntä ainakin viikon isyyslomalla näin heti alussa, mutta silti. On tää jännää.



Mulle ei vielä ainakaan porukka ole alkanut soitella ja viestitellä, että joko vauva on tullut... Eipä ne taida kyselläkään, kun tietävät minun siitä kuitenkin hermostuvan. Muutenkin mutsi on tajunnut pysyä poissa ja hössöttämättä. Anoppi nyt näkee melkein päivittäin, joten sillä ei oo mitään tarvetta hössöttää silleen.



Aivan paras: Pyysin äitiä ostamaan pienen palan froteeta, jotta voisin ommella tuohon hoitopöydälle alustaan sopivan kankaisen jutun. Muistaakseni sanoin, että noin metri x metri riittää. No hän ei osannut päättää minkä värisen ottaa, joten osti sekä oranssia että limeä sellaisen 10 metrin pätkän... Siitä saakin aika monta päällistä! Hoh hoijaa... Onneksi ei mitään hössötystä. Isäkin oli jäänyt sanattomaksi, kun ei tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa...



Mutta nyt taidan mennä keittämään isännälle aamukahvit, kun rassukan kello soi töihin ihan kohta.



lillastina 38+3

Täällä on jännät paikat, saa nähdä kuka meistä ensimmäisenä saa sen oman nyytin syliin...



Kirjoitan nyt pikaisesti omaa napaa, kommentoin sitten paremmalla ajalla muita. Viimeistä päivää ollaan töissä. Tämä viikko meni muuten töiden osalta vähän plörinäksi, koska olin kolmen päivän sairaslomalla tässä välissä.



Löysin äitini maanantaina kodistaan, hän oli saanut viikonloppuna aivohalvauksen, pahan sellaisen. Vasen puoli on halvaantunut eli oikea aivolohko on pahasti vaurioitunut. Rankkaa on siis ollut ja sairaala tullut tutuksi. Äiti on sen verran alkanut toipumaan, että hän pystyy puhumaan. Tosin 80% puheesta on epäselvää, mutta osasta tosiaan saa selvää. Mieli hänellä leijuu todellisuuden ja unen välillä, välillä hän pystyy osallistumaan lyhyillä lauseilla keskusteluun, välillä hän saattaa pyytää käymään kaupassa. Nyt sitten mennään päivä kerrallaan, lääkäri ei isosti ole toivoa antanut.



Kävin tiistaina neuvolassa ja ensimmäistä kertaa pissassa näkyi jotain muutoksia. Ketoaineet oli plussalla, eli kuivumista myös allekirjoittaneella. Paastoverensokeri otettiin eilen samalla kun vein kontrollipissan labraan, verensokerissakin oli ollut jotain häikkää. Itse tosin epäilen että eräänlaisella shokilla on ollut osuutta elimistön sekaisin menoon, neuvola kun oli seuraavana päivänä siitä kun löysin äidin. Lisäksi hoitaja ei ollut varma miten päin vauva tällä kertaa oli. Hän epäili raivotarjontaa, mutta antaa kuitenkin lääkärin vielä tutkia asian. Saa nähdä tuleeko lähete synnytystapa-arvointiin... Asia selviää ensi viikolla kun käyn lääkärissä.



Kirjoitinpa sittenkin aika sepustuksen. Nyt pitää jatkaa töitä. Maanantaina alkaa siis äitiysloma, tosin joitain työasioita on pakko vielä hoitaa kotoa käsin kun tällä viikolla en niitä saanut tehdyksi.



-marvik- rv 34+4

Marvikille voimia tulevaan ja toivottavasti äitisi vointi kohenee!! VOIMAHALI!!!!



Lillastina: Sun teksti kuulosti aivan multa. Mun rytmit on kääntynyt jo pitkään et valvon yöt ja nauhottelen päivisin mulle yöohjelmaa!! tuntuu sairaalta:) onneks voi öisin katellla BB:ta, joskus katon kun ne nukkuu... oonko hullu????Aamut sit onneks nukun. äskön heräsin siihen kun äitini soitti ja klo. oli 13! no on nukuttava sillon kun saa unta.



Tosiaan mullakin enää reilu viikkko laskettuun aikaan ja oon aatellu miettiä sen niin et kolmen viikon päästä nyytti olis syntyny. Lasketusta ajasta viis... Vauva kyllä on kanssa kiinnittyny ja tosiiiiiiiii alhaalla, nyt on ruvennu tuntuu ikävää painon tunnetta alapäässä ja välistä tuntuu et tota limasta vuotoa tulee isona vanana. ja se lisääntyyy vaan. Muutama kipee supparikin on tänää tullu, mut mun neuvolatäti veikkas et tää lapsi lähtis syntyy vesien menolla, en tiiä mistä se niin päätteli.. ilman siis et supistukset kunnolla alkais.



Sellasta, voi että voi olla tylsää, onneks on v-loppu ja mies kotona, ni ei tarvi yksin kärvistellä. Nyt lähen syömään, elämän tähtihetkiä..



-Maya ja rusina 38+4-

Voi marvik, jaksamista sinne, on varmasti ollut raskas sulle tuo äidin tilanne. Tuntuu, että tässä vauvan odottamisessa/saamisessakin on jo tarpeeksi mullistusta, ei kaipaisi enää yhtään mitään muuta rinnalle. Toivottavasti äitisi toipuu mahdollisimman hyvin.



Jännät paikat monella täällä. Loppumetreillä aletaan kaikki lokakuiset olemaan jo ja supistuksia sun muuta jatkuvasti. Täällä käytiin viimeisellä lääkärikäynnillä neuvolassa torstaina, ja kohdunkaulaa oli jäljellä enää sentin verran, sormelle oli auki. Tutkimusta seurasi verenvuoto, jonka lääkäri sanoi kuuluvan asiaan. Lisäksi kotona sitten tuli kipeitä supistuksia parin tunnin ajan mutta loppuivat sitten kuitenkin eikä tarvinnut lähteä vielä sairaalaan. Tänä aamuna sitten bongasin useaan otteeseen löydöstä, jonka oletan olevan limatulppaa. Saapa nähdä milloin pikkuinen päättää tulla tähän maailmaan..



Noita muutaman tunnin jatkuvia kivuliaita supisteluja tulee silloin tällöin, ja aina silloin alkaa toden teolla jännittämään vauvan tulo, lisäksi sitä miettii, että ei se voi vielä syntyä, kun on tekemättömiä asioitakin. Toisaalta sitten kun tilanne on rauhallinen, sitä toivoo, että vauva olisikin jo sylissä.



Ensimmäiset pienet raskausarvet löytyivät eilen oikealta puolelta kyljestä, ovat onneksi hyvin pieniä. Harmittaa tietysti, kun ajattelin jo että päästiin ilman mutta onpahan pieni hinta verrattuna siihen, että vihdoin sen vauvan saa. Vauva venyttelee välillä kovasti jaloilla sekä ylös oikean kylkikaaren alle että oikeaan kylkeen, joten ei ihmekään että iho repeilee..



Kärsivällisyyttä kaikille loppumetreillä, kohta meillä kaikilla on se ikioma vauva sylissä, se jota ollaan toivottu niin pitkään ja käyty läpi ties mitä toimenpiteitä päästäksemme tähän pisteeseen. Nautitaan vielä hetki masuistamme!



Kimberly 36+6

... kauheesti tsemppiä ja jaksuhaleja täältä!!



Tyhmältä tuntuu tässä ite valittaa koomaa ja tylsyyttä :( Mutta tyroksiinin nosto tuskin on vaikuttanu vielä ja väsymys on ihan uskomaton, mieskin on ollut koko viikonlopun työreissussa ja ravaan telkun ja koneen ja jääkaapin väliä koko ajan, hulluks tuun kohta 8( Onneks äiti oli miehensä kaa meillä pe-la yön yli vierailulla, muuten hyppisin jo seinillä!!



Ollu tänään vähän väliä huono oloki, tuntuu että pitää kauheen usein syödä. Totaalisesti pyörii vatsan ympärillä tää oleminen... vatsakipua oli taas aamulla to ja eilen, helpottaa vähitellen aamupalan jälkeen tai sitten jos ei oo vatsakipua, tulee aamupalan jälkeen huono olo, plaah... Ja henkisesti tuskaa tälläselle kontrollifriikille kun ei tiiä päivää!!



Vähänkö ootan huomista neuvolalekuria, toivottavasti ei oo mitään raskausmyrkytystä kehittymässä... Jänskättää kans oisko tyyppi laskeutunu/laskeutumassa, masun muodosta vois ehkä päätellä niin.



Hikasta piti kans kysyä, oon ihmetelly, mitä on sellanen koputtelu alhaalla ja nyt vasta tuli mieleen, että oisko se sitä hikkaa?! Eli tosi säännöllistä tömäyttelyä, riippuen kerrasta noin 2-4 sekunnin välein. Ja sitä on ollu jo tosi pitkään, useita viikkoja.



Mutta tsemppiä kaikille, koitetaan jaksaa vielä vähän... Nyt raahaudun BB:n pariin sohvalle ja sit pääsee nukkuun, paras olotila nykyjään!



Kaikesta valituksesta huolimatta pikkuhöpöstä niin onnellinen



Katijo rv 36+4

Neuvolalekuri takana, viimenen sellanen ilmeisesti, jos niitä on vain kolme käyntiä? Pidin niin itsestään selvänä, että siellä puhutaan synnytystavasta, kerrotaan joku painoarvio lapselle jne, että unohtu kysyäkin kokonaan. Oon kyllä niin koomassa... Ois voinu kysyä endometrioosileikkausten vaikutuksesta synnytykseen ja sitä ja tätä, mut ei... Lähinnä vinguin omaa väsymystä sun muuta ja olin tosi turhautunu jälkikäteen, ku tuntu ettei mun ololla oo mitään väliä... Mä en vaan jaksa ees aatella synnytystä tässä olotilassa :(



Onhan se pääasia, että pienellä oli kaikki hyvin, voimakas hyvä syke ja pää yhä alaspäin (tarkisti ultralla, oisko voinu nähä sukupuolen, jos ois tajunnu kysyä?!). Ulostulolupa on nyt myös annettu, tosin jos pari viikkoa malttais vielä, jos mammalla ois vaikka tyroksiini auttanu ees vähän oloon. Piti siitäkin taas tyhmänä puhua lekurille, kun t4v-arvo on romahtanu: raskauden aikana he seuraavat tsh-arvoa, jota taas ei mun käsittääkseni niin tuijoteta kun on lääkitys... Silloin kun mulla on lääkitys kohdallaan, tsh on mittaamattomissa... Tai ylipäänsä arvoja ei pitäis tuijottaa ollenkaan, kun pitäisi hoitaa oireita, eikä arvoja.



Laskeutumistakaan en tajunnut kysyä. Sf oli yläkäyrällä viikolla 29 ja siitä tasaantunut kohti keskikäyrää ja nyt pomppasi taas ylemmäs: 33 cm. Voikohan siitä päätellä mitään vai riippuuko ihan mittaajastakin? Mutta kohdunkaula oli yhä 3 cm ja kiinni. Eli kai tässä on vielä aikaa saada ittensä kasaan.



Mutta näin positiivista tällä kertaa, ihan pää kainalossa. Onneksi mies tuli työreissulta, helpottaa oloa, vaikka yksin joutuu silti olemaan paljon.



Voi kun pian saataisiin kivoja vauvauutisia meidän pinoon!



Katijo ja PK rv 36+5

Heipsan!



Jopas nämä päivät ja viikot kuluvat nopsaan, täällä menossa jo rv 36+2. Ja kohta päästään lokakuun puolelle! Alkaakin pikkuhiljaa jännittää ihan tosissaan lähenevä synnytys. Ehtiiköhän sitä täällä kotona tekemään kaiken haluamansa valmiiksi? Hommat vaan tuntuu seisovan vaikka päivät ja viikot vaihtuvat. Mihin kaikki aika meneekään? Tänään ajattelin kyllä alkaa pakkailemaan vähän sairaalakassia, jokos te muutkin olette sitä tehneet? Mites muuten, onko santes76, MAYA79 & lillastina jo saaneet oman nyyttinsä? Ihanaa kun kohta päästään lukemaan lokakuisten vauvauutisia!



KATIJO: kirjoittelit epäilleesi vauvasi hikottelevan. Sitä se rytmikäs ¿töminä¿ varmasti onkin. Meidän vauveli hikottelee myös silloin tällöin ja sehän on vain hyväksi hengityksen treenaamisen kannalta. Mutta kieltämättä tuntuu jännältä ja joskus saattaa jatkua pitkäänkin.



EmmaEmilia-79: miltä lähenevä sektio tuntuu? Oletko jo sinut asian kanssa? Itse en ole vielä saanut minkäänlaista synnytystapa-arviota kun neuvolalääkäri on vasta viikon päästä. Olen jo aika malttamaton kuulemaan, myös vauvan koko mietityttää. Joten toivottavasti asiat selviävät lääkärissä. Terkkari tuntui tiistaina neuvolassa vähän zoomailevan vatsani kokoa, en tiedä arveliko se sen viikkoihin nähden normaalia pienemmäksi. Puhui nimittäin niin, että koska olen pitkä, voi vauva ¿upota¿ lantioon eikä näkyä niin paljon ulospäin¿ tai sitten halusi vain rauhoittaa mua jos koki mun itse olevan huolissani vauvan koosta, siitä taisinkin jotain itse mainita. Onneksi kaupunki maksaa ultran jos asennossa tai koossa on huolenaihetta.



Mingu: joko olet päässyt kokkailemaan uudessa keittiössä? Ruokien ja leivonnaisten teko pakkaseen on mullakin mielessä¿Mitä lajeja olet ajatellut valmistaa? Sain onneksi tehtyä jo pari pannullista helppoa omenapiirakkaa pakkaseen, nyt on edes jotain valmiina ja siitä tuli hyvä mieli. Vielä ainakin korvapuusteja ja ehkä muffinssejakin, jotain mitä on helppo ottaa sulamaan vieraiden määrän mukaan. Mutta tuo ruokapuoli mietityttää. Lihamakaronilaatikko ja lihapullat nyt tulee mieleen mutta onko muita ideoita? En ole mikään hirveän idearikas kokki¿Onneksi mies osaa kehitellä pöytään aina jotakin mutta olisihan se kiva edes ekan viikon ajan ottaa vain pöperöt pakkasesta sulamaan.



Marvik: paljon tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää äidillesi! Toivottavasti pääset kertomaan hyviä uutisia tänne.



Sitten omaa napaa. Sekä sairaalan että neuvolan valmennukset ovat nyt takanapäin ja nyt sitä sitten vissiin pitäisi osata ja tietää kaikenlaista. Mies käy vielä tänään tuleville isille tarkoitetussa valmennuksessa. Kiva että sellaista järjestetään heille ja mikä mahtavinta, hän on ollut innolla mukana kaikissa vauvaan liittyvissä jutuissa. Kaikenlaista materiaalia olisi vielä luettavana, kuvittelin tässä vaiheessa opiskelleeni jo vaikka mitä mutta kattia kanssa. Myös tuohon kestovaippa-asiaan pitäisi perehtyä paremmin, mies kun toivoo että niitä käytettäisiin edes osittain kerttisten rinnalla. En kyllä tiedä jaksanko siihen rumbaan lähteä, vaadin ainakin pyykinkuivaajan koska pyykinkuivatustila ei meinaa nyttenkään riittää omille vaatteille. Ja kuivaajan jäljiltä vaatteet ovat pehmeitä eivätkä juuri vaadi silitystä. Ihan alussa mennään kuitenkin suosiolla kerttisvaipoilla kun on siinä sitä puuhaa muutenkin tarpeeksi¿Nostan kyllä hattua kaikille kestovaippoilijoille, ekologisuus kunniaan! Tosin kuluuhan energiaa ja vettä myös siinä jatkuvassa harsoliinapesurumbassa mutta muovin kuormitus luonnolle taitaa silti olla paljon suurempi rasite¿



Tiistaina oltiin neuvolassa ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Terkkari tunnusteli vauvaa vatsan päältä ja arveli sen melko varmasti olevan raivotarjonnassa, niin merkkasi papereihinkin. Vauveli potkiikin ihan reippaasti ylävatsaan tai vasemmalle kylkiluihin, välillä pääsee ihan voihkaisu kun mätkäsee kunnolla. Ja kovasti tuntuu pitkin päivää venyttelevän itseään omassa ahtaassa yksiössään. ;) Varmasti tulen ikävöimään liikkeitä ja tätä ihmeellistä symbioosia synnytyksen jälkeen. Hemoglobiini on edelleen vain 113 ja sain taas ohjeen alkaa ottamaan Obsidania kahdesti päivässä. Joudun ottamaan myös Levolacia mahan toimimisen auttamiseksi n. 40 ml joka aamu tyhjään mahaan. Veteen sekoitettuna tuntuukin toimivan hyvin. Silti peräpukamat vaivaavat mutta ei auta kuin lotrata lääkevoidetta ja toivoa siitä apua, on ne korjaantuneet ennenkin. Paino nousee sitkeästi noin puoli kiloa viikossa vaikken herkuttele tai syö suuria annoksia. Nyt lisäpainoa on tullut ekasta neuvolamittauksesta jo 12 kg ja tammikuun painoon verrattuna 14,5 kg. Nooh, sainkin itseni tosi hoikkaan kuntoon tammikuuhun mennessä (ihmetellen olen katsonut silloin ostamieni farkkujen pienuutta, mahtuvatkohan enää koskaan päälle?), joten ehkäpä tämä kaikki on suht tarpeen imetystäkin ajatellen. Enkä aio tästä mitään stressiä ottaa. Kuulin sitä paitsi äskettäin ystäväni saaneen raskausaikana 17 kg ja nyt lähes vuosi synnytyksestä on jo oikein hoikassa kunnossa.



Juuri kun terkkari oli tiistaina kysynyt, tuntuuko alakerrassa mitään painetta ja vastasin että ei, niin samana iltana alkoi tuntua hassua painetta oikean nivusen lähellä. Ja tuntuu edelleen. Sinnekö se vauva yrittää päätään tunkea? Vaikea siitä kohtaa on kyllä ulos tulla! Muuten ei ihmeemmin ole ollut mitään harjoitussuppareitakaan, kaiken kaikkiaan 5-6 kertaa jos olen ne oikein tulkinnut. Viime viikolla tunsinkin selvästi vatsan menevän ihan kovaksi mutta kipuja siitä ei tullut. Ja kerran oli sitten nivusten kohdalla särkyä, joten se oli varmaan myös sitä supistelua. Niin, ja eilen tuntui ihan vähän jotain menkkamaista oikeassa lantiossa ja heti tuli sellainen olo että IIK, kohta se jo syntyy!!! Ei tässä kyllä vielä mikään kiire laitokselle ole, on niin monta asiaa hoidettavana. Tänään yritän viimein päästä passikuvaan uuden ajokortin, passin ja opiskelijakortin hakua varten, sitten on hammaslääkäri ja muutaman muunkin asian ajattelin hoitaa samalla. Eilen olin myös kaupungilla ¿ yllättävän nopeasti piti kuitenkin hypätä bussiin ja suunnata kotiin. Olisinko pari tuntia siellä pyörinyt kun massussa alkoi jo painaa. Syynä saattoi tosin olla vähän painavat ostoskassit, löysin nimittäin miehelle kivan neuleen, kaulaliinan ja viimeinkin kohtuullisella hinnalla jo kauan aikaa haluamani Ruutukokkikirjan ¿ ei ole muuten mikään kevyt pokkari. Yritin etsiä myös imetysliivejä mutta Sokoksella ja Stockalla oli vain Triumphia kun taas ystäväni on kehunut Anita-merkkiä. Mitä merkkiä te olette ostaneet? Netistä selailin sitten kotiin päästyäni vähän haun avulla kokemuksia mutta ota niistä nyt sitten selvä. Triumphia monet ovat kehuneet mutta toiset taas jotain ihan muuta. Ennen synnytystä en halua ostaa mitään kovin kalliita, joten ehkä jotkin pehmeät urkkatopin tyyppiset voisivat olla hyvät kun ei tässä mitään povipommeja olla ¿ ainakaan vielä. ;) No, tänään poikkean Lindexille, sieltä tuntuvat monet liivinsä ostaneen, kunhan nyt jotkut saan sairaalaan mukaan.



Vauvan tarvikehankintalistalla on vielä monenlaista, samoin askarelistalla. Puhumattakaan normaaleista syyshommeleista pihalla ja ihan perussiivouksista sisällä. Moneen hommaan kaipaan kuitenkin jo mieheni apua ja hän ei viikolla kovin paljon ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Sen kyllä ymmärtää. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus mennä ostamaan viimein se turvakaukalo, taidamme päätyä siihen Brion uuteen isofix-malliin, Primoon. On puolet halvempi kuin esim. Britaxilla mutta arveluttaahan se laatu tietysti kun on uusi tuote markkinoilla eikä kokemuksia ole kertynyt. Sitten viikonloppuna mies lupasi maalata itse tehdyn hoitopöydän puisen päällisen, onneksi maalipurkki nököttää jo tuossa valmiina. On vain niin ätkyn hajuista etten minä ala siihen hommaan. Lisäksi on kopallinen vauvanvaatteita silitettävänä, hoitopöydän patjan suojakangas ommeltavana jne. Kaikkea ihan mukavaa kunhan vaan pääsee alkuun.



Mites paljon muuten olette siivonneet tai suunnitelleet siivoavanne kotona ennen vauvan syntymää? Meillähän on tämä suursiivous ollut jo kesästä asti meneillään mutta vähän on vauhti tyssännyt. Kaikki kaapit kuitenkin olisi tarkoitus järjestää ja turha tavara heittää/antaa pois. Kai sitä jotenkin kuvittelee tulevansa autuaaksi kun kaapit olisivat järjestyksessä edes hetken aikaa, ikään kuin puhtaalta pöydältä aloittaisi vauvan synnyttyä. Kaapeista ehkä puolet onkin jo käyty läpi mutta esim. nuo ikkunat taitavat jäädä tältä vuodelta pesemättä. Tosin ulkoapäin sain ne pestyä, se vähän lohduttaa. Kylppärin ja vessan on mies luvannut hinkkailla, se homma voisi käydä vähän oman kunnon päälle tällä hetkellä. Onneksi vauvan osalta suurin osa hommista on tehty, vain tuo silitys ja loput pienet hankinnat ovat tekemättä. Mutta kaippa tässä pitäisi alkaa tuumasta toimeen eikä vain suunnitella. Eli jospa tarttuisin vaikka vaatehuoneen sukkakoreihin, siitä se lähtee kun vauhtiin pääsee. ;) Niin, ja siihen sairaalakassin pakkaamiseen¿



Nyt lopettelen tätä romaania tältä kertaa mutta tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia. Toivottavasti kaikilla on asiat oikein hyvin ja kenties oma rakas nyytti jo onnellisesti sylissä.



Lilium

Marvikille voimia äitisi kanssa, toivottavasti asiat on jo paremmin!

Ei kyllä todellakaan kaipaisi mitään huolia tähän tilanteeseen..



Lilium: En oo vielä(kään) päässyt kokkaileen uudessa keittiössä. Putkimiestä ja sähkäriä odotellessa.. Putkimiehen piti jo tulla, mutta olikin joutunut sairaalaan ja nyt lupasi tulla huomenna. Sähkömies ei osannu sanoo tarkkaa päivää, mutta tän viikon aikana kuitenkin. että jos sitten ens viikolla pääsis aloitteleen.. Itsekin ajattelin leipoa pullaa ja muffinseja ja ehkä pari kuivakakkua tms. ja ruuista ekana tuli mieleen myös lihapullat ja makaronilaatikko. Myös jotain keittoa vois tehdä, paitsi en tykkää kun peruna menee pakastimessa sellaseks kamalan tuntuseks. Ehkä joku lihapata vois olla kans yks, sillain että keittäis sit lisukkeeks perunaa tai jotain erikseen.

Kauheesti tuntuis olevan hommia tehtävänä ennen vauvan syntymää. Tai kun nyt sais tän kämpän asuttavaan kuntoon ensiks.. Joka paikka on vaan täynnä tavararöykkiöitä kun esim. eteisestä puuttuu kaapit kokonaan. Tänään mies käy hakemassa uuden ruokapöydän ja tuolit ja vitriinin tohon ruokailuhuoneeseen ja vanha pöytä ja tuolit pitäis mahduttaa johonkin nurkkaan.. Ajateltiin koittaa myydä ne huutonetissä kun ovat vasta muutaman vuoden vanhat mutku ei sovi tän uuden kodin tyyliin niin piti saada uudet. Täytyy ottaa tänään kuvat niistä ja perehtyä sitten tohon huutonettiin. Ikinä en ole siellä myynyt tai ostanut mitään.

Nyt on taas muutamana päivänä ollu enemmän supistuksia. Varsinkin kaikki kumartelu ja nostelu aiheuttaa, mutta menevät sitten itsestään ohi kun hetken ottaa rauhallisesti. Yhtenä yönä näin unta että vauva oli jo syntynyt ja mulla alko ekaa kertaa menkat ja kun heräsin niin oli oikeesti aivan hirveet menkkakivut. Lisäks vauva kairaa päätään tonne alas ja se on välillä melkosen tuskallista. Vauva viihtyy enimmäkseen vasemmalla puolella ja mun maha onkin ihan epämuodostuneen näkönen yleensä, varsinkin kun se tuuppaa pyllyä ulospäin jatkuvasti. Taitaa ruveta oleen ahdasta...

Huomenna on toinen ja viimenen synnytysvalmennus, ehdittiinpäs siihen onneks. Vajaan parin viikon päästä sais alkaa vauva syntymään... Hiukka ärsyttäis jos tää meniskin yliaikaseks, kun eka on ollu saikulla 2 kuukautta ennen äitiysloman alkua ennenaikasuusriskin takia...

Nyt mä taidan tuveta raivaan noita nurkkia että mahtuu uudet huonekalut sisään...



-Mingu ja Onni 35+1

Tänne ei mitään sen kummempaa, yhtenä kappaleena ollaan ja luulen et menee NE IHANAT 2 viikkoo yli. Ni voi ainakin ajatella et 2 ja puolen viikon päästä meillä on nyytti sylissä. neuvolassa ei mitään uutta, hb oli noussu 129 ja silti mun käskettiin syödä obsidania yks päivässä. Sf mitta on ollu pitkään siinä 34cm-34.5cm kohalla, onhan masu jo aika alhaalla. Neuvolatäti oli sitä mieltä et sais tää vauva nyt vaan tula ulos!!! Ite on samaa mieltä(ylläri), toissa päivänä se meuhkas n.10h nukkumatta ja tunki itteensä alaspäin ja hakkaa vasenta kantapäätä kyljestä ulos. Itku meinas tulla, ku päätään tonne alas tunkee. Ainakin jotain varmaan tapahtuu. Viime yönä heäsin monta kertaa siihen et hirvee painpn ja kireyden tunne alamahassa, luulin et pissa tulee housuun. ei tullu:)



Mua niin hävettää nää mun uni rytmit, viime yönä sain jo puol kolme unta, vaikka nyt heräsin sen jälkeen vähän väliä vessaan. ja kun heräsin äskön niin kello on puol YKS päivällä!!!! mut en välitä, ei sitä tiedä millon lähtö tulee sairaalaan, niin nukun sillon nukuttaa.



Mä en ymmärrä teitä siivousfriikkejä, musta vaan ei kerta kaikkiaan oo mihinkään, imuroida tekis mieli, mut en pysty ku selkään sattuu.

Ja en jaksa miehelle ikuisesti valittaa, se yrittää saada kaikki asiat töissä nyt kuntoon jos vauva päättää syntyä ens viikolla. niin se voi jäädä hyvällä mielellä' isyyslomalle.

kaikki on kyllä vauvalle valmiina ja sairaalakassi lähes pakattu.



Musta on vaan naurettavaa et sitten kun vauva syntyy ja on varmaan oikeesti mielettömän väsynyt ja jos vaikka paikat repee pahasti niin on kanssa tosi kipee, niin pitäs ruveta kestitsemään ihmisiä. musta jossain päin suomea on tapana et vieraat tuo syötävät sun muut, niin tuoreen äidin ei tarvi päätänsä sillä vaivata.

taidan turvautua kaupan pakastealtaaseen herkkujen suhteen, muuten kyllä rakastan laittaa ruokaa, leipomisesta en niin välitä.

No saas nähä, jos musta vaikka tuliskin joku pullan tuoksuinen äiti;)



Jaksamisia kaikille, ens maanantaina koittaa lokakuu!!! sillon on muuten mun synttärit ja meijän rusinan laskettu aika.



-maya ja rusina 39+3-

Täällähän minä vielä yhtenä kappaleena. On vain viidettä päivää julmetut poltot mahassa, suht kovat supparit ja selkä kipeenä. Mutta kun ei ole säännöllisiä... Voi olla parikin tuntia välillä poissa... Eilen kävin tuolla synnärillä tsekkauttaan. Lekuri totesi vain, että lähtö voi tulla tunnin tai parin päivän sisällä tai jotain sinne päin. Eli nyt vain odotellaan ja odotellaan. Nyt olen sekä henkisesti että fyysisesti tosi väsyny tähän. Yöt makaan sängyssä lukemassa ja torkkumassa ja päivät sohvalla. Ei paljoa muuta jaksa enää tehdä. Lekuri kyllä käski liikkumaan paljon ja tekemään kaikenlaista, jotta synnytys lähtisi paremmin käyntiin. Aattelin huomenna yrittää siivoilua, mutta saa nyt nähdä. Olis tietty ihan kiva, jos jotain sais tehtyä, niin aikakin menisi hieman nopeammin. Ei tätäkään jaksa.

Olen tuudittautunut siihen, että kahden ja puolen viikon päästä viimeistään meillä on nyytti kotosalla (tai silloin sen on pakko jo viimeistään käynnistää ellei tapahdu mitään ennen sitä).



En mä ole pahemmin jaksanut tehdä ruokaa pakkaseen, jotain leivonnaisia mulla on jo aiemmin tehtynä. Onneksi on kaupan pakastealtaat olemassa... ja kaipa anopin pakkasessa on jotain hätätilanteessa. Toivoin kyllä tutuilta, että ei tarttis ihan välttämättä ensimmäiseen kahteen viikkoon tulla, jotta saatais kotiutua rauhassa. Meillä kuitenkin noiden koirienkin kanssa varmaan menee oma aika ennen kuin ne tottuu tohon nyyttiin. Tai luulen, että nuoremmalle tulee olemaan aika kova pala. Isompi onkin jo tottunut muutenkin lapsiin, että en usko sen niin kovin reagoivan. Pitää vaan jatkaa heidän kanssaan samaan malliin olemista, niin kyllä se varmaan siitä.



Muuten meillä alkaa olla kaikki ihan silleen valmiina. Anopin piti mennä tänään ostamaan se pinnasängyn patja. Eipä sillä sinänsä ole kiirettä, kun ekat viikot menee kuitenkin laatikossa.



Mitähän muuta piti kommentoida...? Taas tuntuu alkavan supistukset. Johan ne olikin jo puol tuntia poissa =)

Mutta josko nyt menis taas tekemään jotain järkevää... Harmi, kun tuo sauna ei mulla auta tähän. Se on lähes ainoa paikka, suihkun lisäksi, missä mulla on oikeasti tosi hyvä olla. Voihan se lisätä näitä supistuksia, mutta en ole ainakaan itse huomannut. Voiskin käydä taas tänään saunassa, niin olis mukavampi olo ehkä illalla.



lillastina 39+2

Nyt vasta tuntuu että on kunnolla päässyt äitiysloman makuun, kun sain vihdoin viimeisetkin työhommat palautettua ja voi keskittää ajatukset täysin raskauden viimehetkiin. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok, verenpaineet koholla kuten normaalistikin aina muualla kuin kotona mitatessa, hb 127 ja paino pysynyt edelleen 500g alhaisempana kuin koko raskauden ekassa punnituksessa :D Silloin kylläkin painoindeksi oli 26 eli hyvä ettei raskauskiloja ole päässyt kertymään vaan päinvastoin. Supistuksia on ollut välillä, mutta en oikein täysin ota niistä selvää. Välillä on sellaista aika voimakastakin kuukautiskipumaista juilintaa ja välillä mahaa kouristaa minuutin-pari mittaisia jaksoja, mutta sitten taas mahan kovettuminen ei ole niin selkeää kuin olettaisin supistuksissa olevan. Oli mulla viime lääkärikäynnillä kuitenkin jossain määrin paikat avautuneet eli olettaisin että nuo jotain saavat tuolla aikaiseksi. Mitään kovin säännöllistä tuo oletettu supistelu ei kuitenkaan ole, joten eiköhän tässä vielä yhtenä kappaleena pysytä jonkin aikaa.



Lilium kyseli sektioajatukseen sopeutumisesta ja yllättävän hyvin sekin on käynyt. Enää ei siis harmita kauheasti ettei pääse normaalisti synnyttämään vaan lähinnä ajatuksissa pyörii, että toivottavasti kaikki vain menisi hyvin ja vauva syntyisi terveenä. Ja onhan se omalla tavallaan jännää laskea, että montako yötä vielä ennen kuin nyytti on viimeistään käsivarsilla :) Ei ois enää kovin montaa! Muutenkin olen Liliumin kanssa tosi monessa asiassa ihan samoilla linjoilla näissä kaikissa käytännön jutuissa. Meilläkin on ollut kesästä asti suursiivousurakka työn alla eli ollaan järjestetty kaappeja ja heitetty n. 10 jätesäkillistä turhaa roinaa menemään (+ kirpparille olen kuskannut käyttämättömiä vaatteita myös melkoiset kasat). Juuri tuolla samalla ajatuksella, että vauvan synnyttyä olisi mukava aloittaa ikään kuin ¿puhtaalta pöydältä¿, kun kaikkea turhaa on päässyt kertymään nurkat täyteen tässä vuosien varrella. Meillä mies myös pesi viime viikonloppuna saunan ja kylppärin ja vielä muutama keittiön kaappi pitäisi tyhjentää ja puunata yhteistyössä, kun en itse paljon pysty enää kyykkimään tai kurottelemaan ylös. Sairaalakassin pakkaus olisi tarkoitus tehdä tämän viikonlopun aikana, viime viikolla pesin ja silitin hillittömät läjät vauvan vaatteita ym. tavaraa ja siltä osin kaikki olisi valmiina. Leipomista olen itsekin suunnitellut, mutta sen teen vain jos on ylimääräistä aikaa ja energiaa, enkä ota mitään paineita asiasta :) Myös noista kestovaipoista olen vähän samoilla linjoilla, eli ainakaan aluksi en ajatellut siihen rumbaan ryhtyä, kun varmasti muutenkin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä ja ennen kaikkea aikaa vievää.



Mingulle piti kommentoida, että olisi kyllä oikeasti aika ironista jos vauva menisi yliaikaiseksi tuossa tilanteessa kun niin pitkään on ollut ennenaikaisuuspelkoa :) Nythän sulla on jo niin hyvät viikot, että ei mitään hätää pitäisi enää olla vaikka lähtisikin syntymään! :)



Mayallakin LA lähestyy! Toivotaan että olisi täsmällinen tuo teidän tulokas, niin kuin tietysti kaikki varmasti toivotaan omalla kohdalla. Heh, tunnustaudun kyllä vähän siivousfriikiksi (se kulkee meillä suvussa) mutta olen samoilla linjoilla siitä, että kun vauva syntyy niin vieraitten kestitseminen ja paikkojen puunaus jää kyllä toiselle sijalle. Meillä vain tuo karvainen kaveri aiheuttaa sen, että ois pakko imuroida joka päivä jos haluaa välttyä koirankarvoilta, mutta ollaan nyt sovittu miehen kanssa että hän tekee minkä jaksaa/ehtii ja minä yritän olla vähän suurpiirteisempi ja suvaitsevaisempi sotkun suhteen :)



Toivottavasti Katijolla on jo paremmat tunnelmat. Välillä on itsellänikin päiviä että mikään ei tunnu hyvältä ja valitusta tulisi kun joku vaan jaksais kuunnella, mutta pääsääntöisesti kuitenkin on positiiviset fiilikset kun pian tämä odotus on vihdoin ohi :) Tsemppiä sinne suuntaan!



Samoin kovasti jaksamista Marvikille, tosi ikävä tuo äitisi tilanne :( Toivotaan, että kaikki menee parhain päin sekä äiti- että vauvarintamalla.



Saapas nähdä milloin Lillastiinalle tulee lähtö tositoimiin. Kuulostaa kyllä siltä, että millä hetkellä hyvänsä!! Muakin vähän jännittää meidän koiruuden suhtautuminen uuteen perheenjäseneen, kun tuo on niin hirveän aktiivinen ja seurankipeä tapaus vaikka ikääkin on jo 5 v. No, lempeä se on onneksi ja tykkää lapsista, joten toivottavasti kaikki menee hyvin.



Entä mitä kuuluu Kimberlylle? Sielläkin tilanne kuulosti viimeksi aika jännittävältä! Mulla on muuten noita raskausarpia maha ihan täynnä, joten muutamat pienet ei kuulosta pahalta :) Ei kai auta kuin piilotella niitä sitten loppuikä, toivottavasti vaan haalenevat jossain määrin kun nyt näyttää aika pahalta :(



Entäs Meri, Luppis, Santes, Daran ja Nevalaine sekä muut lokakuiset? Tulkaahan kaikki kertomaan viime hetken kuulumisia ja tietysti niitä vauvauutisia heti kun niitä on!



Nyt pitää alkaa pienille päiväunille, mutta mukavaa viikonloppua kaikille ja huom, ens viikolla on vihdoin lokakuu!!



EE 37+4 (11 yötä h-hetkeen :)

Voimia marvikille! Joko lillastiinalla on nyytti sylissä? Ja mingu, sinun juttusi kuullostaa tutulta, minäkin olen ollut rv 24 vuodelevossa ja nyt tuntuu kuin vauvat eivät meinaisi vähään aikaan syntyäkään. Hyvähän se on mitä pitempään pienet saa masussa olla.



Omasta olosta sen verran; yhtenä kappaleena edelleen. Kaikki arvot kohdallaan. Lähes kolmella sormella auki, kanavaa vähän jäljellä ja pehmyttä on. Vauvat voivat siis syntyä milloin tahansa, mutta viimeistään 5.10. käynnistetään. Silloin puhkaistaan kalvot ja sit se on menoa! Kun tähän ratkaisuun päädyttiin, niin pukkasi hikea otsalle ja pää alkoi savuamaan kun mietin mitä on vielä tekemättä. Ja paljonhan tuota on, sillä vuodelevon ansiosta olen saanut (joutunut) ottamaan löysin rantein.



Liliumin kysymykseen tuli siinä vastaus, ainakin osittain. Kovasti ollaan lisäksi tytön kanssa leivottu. Pakastin on puolillaan leivonnaisia. Ja ainakin meillä päin (Itä-Suomessa) on tapana vauvaa katsomaan tullessa, tuoda kahvileivät ym. mukanaan. Tätä huomaavaisuutta kutsutaan rotinoiksi (jotenkin noin se kirjoitetaan). Mutta koska pidän leipomisesta, olen omaksi ja lapsen iloksi leiponut aina silloin tällöin. Muuten en ole siivoillut, paitsi meinaan yleissiivouksen tehdä ensi viikon aikana. Ikkunoita en pese ja vauvan vaatteita en silitä! Inhoan silittämistä ja olenkin tosiaan alkanut haaveilemaan kuivausrummusta, koska se saa pyykit sileähköiksi (oliko oma sana?). Muuten kaikki on valmista vauvoja varten, imetysliivejä on kuten myös liivinsuojija ja maidon kerääjiä. Tutit ja tuttipullot on hankittu ym.



Hui hurja, kohta on lokakuu ja iloiset uutiset syntymisistä alkavat olemaan totta! Reipasta ja avointa mieltä kaikille lokakuisille, ei enää kauan mene kun me aletaan poksahtelemaan....



santes, rv 36+3

Moikka taas!



Ilmeisesti sain itseni kuvatuksi aika siivousfriikiksi tuossa aiemmassa viestissä, heh. Joten piti nyt ihan alkaa korjaamaan etten nyt ihan sellainen ole kuitenkaan. On vain kiva saada paikkoja nätiksi, ollaan miehen molemmat sellaisia esteetikkoja. Se on ollut pitkään mielessä ja nyt on tosi hyvä porkkana saada kaappeja kuntoon ym. Mutta rajansa kaikella tietysti, kyllähän se kaikkein tärkein asia on keskittyä vauvaan ja tässä vaiheessa voimien keräämiseen.



Santes76, itsekin olen alunperin Itä-Suomesta ja rotinoita vien aina vauvaperheessä käydessäni. Se on mielestäni kohteliasta enkä kyllä osaisi kuvitella tyhjin käsin meneväni. Ja kyllä sitä jotenkin olettaa että täällä Pirkanmaallakin osattaisiin se tapa. Mutta on se kiva olla varalla jotain omaa leivottuakin pakasteessa kun kerran tykkään leipomisesta, on ne omat pullat ja kaakut mielestäni parempia kuin kaupan valmiit tuotokset. Eikä me aiota ketään tänne päästää ekan viikon aikana kotiutumisesta, käykööt sairaalassa, aiotaan ihan rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen. Sitten toisella viikolla voi isovanhemmat käydä, muut sitten myöhemmin mutta ketään ei ruveta tosiaan passaamaan. Jos joku tulee ilman kahvileipää eikä omassa pakkasessa satu mitään enää olemaan, niin sitten katellaan vaan vauvaa ja toisiamme. ;)



Tänään ostettiin viimein se turvakaukalo, Brion Primo. Toivottavasti osoittautuu hyväksi ja turvalliseksi. Tuo rintapumppu ja sen tarve mietityttää. Oletteko hankkineet etukäteen? Aon kyllä imettää ihan täysin mutta eihän sitä tiedä jos maito ei hetkeen nouse tai jos sitä tulee niin paljon että sitä saisi pulloon ja mies voisi herätä joskus yöllä ruokkimaan mun levätessä yhden syöttökerran ajan. Avent Isiksen ostamme jos jotain ostamme, sitä on kehuttu niin paljon. Ainiin, yhden Tutteli-paketin ostimme kaappiin " henkiseksi tueksi" sen varalta, että maitoa ei alkaisikaan tulla. Me taidetaan olla sellaisia kaikkeen varautujia...



Nyt lepäämään, tuntuu kuin olisi täysi työpäivä takana vaikken juuri mitään taaskaan saanut aikaiseksi. Höh. Huomenna sitten uusin voimin. Aurinkoista viikonloppua!



Lilium, rv 36+3

Moikka vaan kaikille!



Täällä yhä edelleen ollaan, eikä muuta voi. Perjantaina tuli jo ensimmäinen väärä hälytys. Luultiin, että nyt olis ollut aika. Mutta toisin kävi. Paikat on pehmeenä, kohdunkaula lyhentynyt ja avautumista tapahtunut, mutta ei vielä ollut tarpeeksi. Supistuksia tulee jatkuvalla syötöllä ja suurimmaksi osaksi tulee erittäin kipeinäkin, mutta ei vielä kuulema mitään hätää.



Näinköhän tää on vielä ensi viikollakin sisällä ja joudutaan vielä käynnistämään jossain välissä. Nyt yritetään tehdä kaikenlaista minkä pitäis käynnistää synnytystä, mutta toivottamalta tuntuu... Jospa ne kuitenkin auttais jotenkin...

Olen vain miettinyt tota lähtöä viime aikoina. Jos perjantaina oli väärä hälytys, niin koskahan se on sitten oikea hälytys. Kuulin lauantaina, että olen itse mennyt aikoinaan yli aikaa (joskin tiesin sen kyllä) ja loppujen lopuksi käynnistetty ja tullut sitten erittäin nopeasti. Äiti kerkes just ja just saada puudutusta. No olinhan minä aika isokin syntyessä... Vaikuttaa siltä, että tää taitaa sittenkin tulla äitiinsä. Jos kerkeen tämän viikon neuvolaan, niin on jo pakko pikku hiljaa alkaa pyytää tsekkausta painoarviosta.



No katsotaan nyt kuinka tässä käy...



Nyt lepäileen taas, jotta jaksais ehkä siivota vielä tänään. Saunaan ainakin meinaan mennä illalla.

Huh, kylläpähän vaan alkaa jännittää sekä itsen että muitten puolesta! Minullahan on " vielä" se kuukausi virallista odotteluaikaa, mutta osa porukasta on jo aika kypsiä! Erityisesti jännittää Santesin ja Liliumin puolesta, kun on kuitenkin ekoista nenäsuihkeista asti seurannut :-)



Meidän vauvalla ei näytä olevan kiire ulos, viihtyy vieläkin aika korkealla vasemmalla kyljellä. Pää alas päin se sentään siellä on. Minua supistelee paljon, mutta ovat pääasiassa kivuttomia, vaikka vetävätkin joskus kumaraan. Olen vielä jonkin verran jaksanut pyöräilläkin tallille, mutta nyt olen luopunut yhtä lukuunottamatta tallipäivistäni, ettei tarvitse lähteä, jos olo on sellainen, ettei jaksa.



Koulua on vielä kaksi päivää ja sitten alkaakin äitiysloma.



Daran, tänään tasan 36 viikkoa